Te, joilla on/on ollut taloudellisia huolia

joka ilmenee juurikin univaikeuksina, ärtyisyytenä yms negana.

Kulutustottumuksemme muuttuivat nopeasti ja dramaattisesti. Toiminta auttaa eikä ongelmien paisuttelu tai niiden päällä makaaminen.



Auto pois, edullinen vuokra-asunto, polkupyörällä liikkuminen, ruoka sieltä missä edullisinta eli tarjouksien hyödyntäminen (kauppaan polkupyörällä kerran viikossa ostoslistan kanssa), leivottiin sämpylöitä ja kuivakakkuja, ei ostettu karkkia, tehtiin edullisista lihoista pataruokia (häränhäntä esim on tosihyvää ja oli silloin edullistakin).



Lopputulema: Kunto kasvoi ilman autoa, syötiin terveellisemmin (mm kalaa ostettiin kun oli tarjouksessa ja lisäaineiden syöminen jäi omatekoisten ruokien vuoksi vähemmälle) ja rahaa alkoi jäämään jopa säästöön. Vuoden kuluttua kulukuurista huomasimme, että ei ole enää hätää, vaikka tulisi jokin yllättävä menokin.

miten jakselitte sen ajan (tai jaksatte nyt), tuliko nukkumisongelmia tai heijastuiko stressi parisuhteeseen ym? Syistä, jota en tässä ala erittelemään, minulla ja miehelläni on yhtäkkiä tilanne, jossa ollaan kohta ihan oikeassa pulassa. Mä olen ihan stressaantunut ja mietin vain raha-asioita ja olen jatkuvasti pahalla tuulella, vaikka meidän tilanteemme ei ole kummankaan syy, ja on väärin purkaa sitä toiseen.

älä ajattele rahaa koko ajan, se aiheittaa vain huonoa fiilistä, paitsi jos rahaa tulee ajattelemalla lisää.

Jääkö teille mitään vai joudutteko myymään asunnon vai mitä? vai onko tilanne se että ette vaan voi noudattaa nykyistä elintasoa?

Itkeskelin, raivosin lapsille ja valvoin keskellä yötä, jne. Turvauduin lopulta lääkärin apuun, ja kaduttaa etten tehnyt sitä aiemmin. Sain lievän mielialalääkityksen, ja olo lähti nopeasti kohonemaan - ongelmatkin alkoivat paremmin ratketa. Meillä pahaa aikaa tosin kesti useamman vuoden, eli alakulon hankkimiseen oli mennyt aikaa.

Auttaako ajatus että mulla on 16 senttiä tilillä ja lapsilisä menee laskuihin?

Lapsen syntymäpäivä tulossa ja rahat eivät riitä..

ja stressiä pukkaa.

Syynä exän löperö rahankäyttö. Ja oma uupumus, kun en jaksanut pitää tiukkaa linjaa KOKO ajan rahankäytöstä. Erosimme osittain rahojen takia, osittain muista syistä (muut syyt painoi enemmän). Pikkuhiljaa alan saada oman talouteni suoristumaan, aikaa on mennyt ja töitä olen asian eteen tehnyt. Ikinä en enää halua olla tilanteessa, jossa pienikin ylimääräinen meno aiheuttaa sen, että visalle on ostettava. Enkä osta luotoksi kulutustavaroita kuten videotykkiä (kuka sitä edes tarvitsee oikeasti), lomamatkaa tai kännykkää. Surullista myöntää, että itse ajan myötä päästin tilanteen noin pitkälle. Onneksi heräsin ja tein korjausliikkeen ennen kuin jouduin ulosottoon tms.