2v neuvola ja puhumattomuus

niin tietää tuon olevan ihan normaalia....2-vuotiaan ei tarvitse vielä "kunnolla puhua."

ei oltu huolissaan, niin kuin en minäkään. sanottiin, että katsastetaan tilanne puolen vuoden päästä, jolloin poika jo puhuikin kuin papupata =)

tai sitten varata uuden ajan puolen vuoden päähän. Jos huolestuttaa niin puhu ihmeessä asiasta neuvolasa.

vasta 3 v neuvolassa. Näin ainakin meille sanottiin.

vasta 3 v neuvolassa. Näin ainakin meille sanottiin.

eikä ap:n 2-vuotias edes ole puhumaton.....

Sanavarasto ei ole laaja, mutta onhan siellä sanoja. Pojalla oli nippa nappa 2 sanaa (auto ja tutti, ei edes äitiä osannut sanoa), ja se riitti tähän hätään neuvolassa. 1/2 vuoden päähän laitettiin seurantakäynti, ellei puhe vilkastu. Ja tuota käyntiä ei tarvittu, koska poika puhui ihan pitkiä lauseita puolen vuoden päästä.

jos 2v osaa 15 sanaa, on sekin jo paljon, vaikke niitä kaikkia aktiivisesti käytäkään. vaihteluväli tuossa iässä saattaa olla 0-600. joten älä huoli, sinulla on aivan normaali kaksivuotias=)

puheen reilusti yli 2 vuotiaana. Poika nousi seisomaan puoli vuotiaana ja käveli 7-8 kuisena, joten puhe jäi kävelyn alle. Puhe tulee kyllä!

lähete tuli heti puheterapiaan. Siellä sanottiin, että ei tällä puheella mikään kiire ole, mutta 2v. neuvolasta vaan aina lähetetään puheterapiaan.

sillä kunnilla ei ole resursseja ohjata puheterapeutille. Joka toisella kaksivuotiaalla, jolla on puheenkehityksen viivettä, löytyy myöhemmin tarvetta puheterapialle. Joka toisella viive korjaantuu kolmannella ikävuodella ja lapsi kirii ikätäverinsa kiinni eikä viive aiheuta "jälkiseuraamuksia". Näin kerrotiin kirjassa Joko se puhuu? (puheen kehityksen häiriöistä, puhetarapeuttien artikkeleita)

Tyttäreni täytti kuukausi takaperin 2-vuotta. Hänkään ei hirveästi puhu, mutta neuvolassa sanottiin, että on normaalia. Itse oon kuullut kanssa, että 3-vuotiaana asiasta huolestutaan, muttei pitäisi aikaisemmin.

Tyttäreni täytti kuukausi takaperin 2-vuotta. Hänkään ei hirveästi puhu, mutta neuvolassa sanottiin, että on normaalia. Itse oon kuullut kanssa, että 3-vuotiaana asiasta huolestutaan, muttei pitäisi aikaisemmin.

Mun 2v. ei puhunut oikeastaan mitään, mutta koska ymmärsi puhetta hyvin, niin jäi vaan seurantaan. 2½v. joutui sitten puheterapeutin arvioon, nyt likempänä 3v:tä alkaa viimein sanomaan sanoja. Puheterapeuttikaan ei ole huolissaan, lapsi kuitenkin muuten kehittynyt hyvin. On vaan hidas puhumaan.

En olis huolissani, koska sinun lapsesi kuitenkin sanoo sanoja ja ilmeisesti ymmärtää puhetta.

2- vuotiskäynnillä ei puhunut mitään. Osasi silloin alle 5 sanaa.

Ei mitään huolta. Tässä vaiheessa olennaisempaa on kommunikointi ja se tajuaako lapsi miten kotona toimitaan.

2- vuotiaatkin lähetetään eteenpäin jos lapsella saattaa olla ymmärryksessä vikaa.



Meillä poika osaa leikkiä yksin ja muiden kanssa, osaa pukea, liikkua, kiivetä ja me perheessä ymmärretään mitä lapsi tahtoo.

On lapsia joilla voi olla tälläsien asioiden kanssa vaikeaa.

Eikös sanavarasto pienellä taapero ole todellisuudessa sadoissa, vaikkei mitään niistä sanoisi? Tärkeää nyt ei ole puhe vaan toiminta.



Puheterapeutille mennään 3- vuotiaasta jos ei edisty.

Me ollaan käyty koska lapsella epäily puheviasta, isompana mahdollinen lukihäiriö mm. koska lapsi ei esikoulussa muistanut 3 lueteltua asiaa.

Näitä voi harjoitella. Mutta käynnit meillä tällä puheterapeutilla käyneellä oli 3 vuodessa ja kaikki harjoittelu oli kotona.

ja jos silloin ei tule vielä yksinkertaisia lauseita niin sitten puheterapeutille. Pyynnöstä laittavat kyllä lähetteen jo aiemmin ja se on osoittautunut kannattavaksi, kun terapeutille on yli puolen vuoden jonot niin sitten pääsee sinne joskus hiukan ennen 3-vuotispäivää.

Meillä esikoinen joka päätyi puheterapeutille 3-vuotiaana (samassa neuvolassa, samallä tädillä oltu kaikkien lapsien kanssa) osasi aikanaan enempi sanoja kuin tämä joka ei vielä puhu juuri mitään nyt 2- vuotiaana. :)



16

jos sittenkään ei, niin puheterapiaan ja se on ihan hyvä homma.

(tai ainakin melkein). Vanha, kokenut neuvolantätsy ei puuttunut asiaan mitenkään.



Kaverin 3v ei puhu, sitä vähän ihmetellään, vaikka sekin voi olla ihan ok. Mutta siinä vaiheessa vasta kai vähän aihetta pohdintaan.

Meillä on samantyyppinen poika, ja neuvolassa vain testattiin, että ymmärtää ja toimii ohjeen mukaisesti, vaikkei siellä pukahtanut muuta kuin EI kun rokotuspiikkiä alettiin virittää. Nyt on 2v 3kk, ja sanoja jo selvästi enemmän, vaikka alkanut nyt harrastaa niitten puolittamista niin, että sanoo vain viimeisen tavun. Ettei olis liian helppoa ymmärtää... Pa on heppa, tä, on vettä, ka on kukka jne.



Siskoni poika on ihan yhtä monisanainen :)



Olin myös neuvolaan mennessäni huolissani, mutta terkka sanoi, että jos lapsi esim. tuottaa omaa puhettaan (vaikkei siitä kukaan mitään tajua), mutta on siis selostavinaan ja puhuvinaan, niin yleensä hätää ei ole. Tajusin asian vasta, kun tapasin erään ystäväni, jonka 2-vuotias poika ei todellakaan ääntele muutoin, kuin rääkäisemällä välillä, ja hän olikin saanut lähetteen terapiaan.

Normaali vaihtelu on tosiaan kaksi vuotta täyttävillä suurta, joillakin muutamia sanoja, joilakin satoja, jotkut puhuvat jo pitkiä lauseita, toiset yksittäisiä sanoja.



Tuossa iässä on tärkeintä, ymmärtääkö lapsi puhetta ja kommunikoiko jollain tavoin. Jos ymmärryksessä on puutteita, kannattaa asiaa alkaa selvittämään heti.



Jos ymmärrys on hyvä ,kannattaa tilanne tarkistaa neuvolassa puolen vuoden kuluttua- kaksi ja puoli vuotiaalla pitäisi jo oikeasti tulla vähintään kaksisanaisia lauseita, ja sanavaraston olla muutamaa sanaa suurempi.



Jos puheterapiaan on alueella pitkät jonot (kysy neuvolasta), niin kannattaa yrittää saada lähete sinne jo kaksivuotiaana, jotta sinne sitten päästäisiin ajoissa jos puheenkehitys ei etene riittävästi.



Puheenkehityksen ongelmiin on syytä puuttua ajoissa- paremmat tulokset , lisäksi voidaan muita ongelmia ennaltaehkäistä.



Lapsen kasvaessa lasta alkaa koko ajan enemmän turhauttaa ilmaisukeinojen puute. Jos puheen ongelmiin ei puututa, voi seurata muita oppimis- ja käytösongelmia.



Eli vanhemman kannattaa olla aktiivinen selvittämään asiaa ja mieluummin puuttua liian herkästi kuin olla puuttumatta.