Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kun täällä on niin monen alan ihmisiä, niin... (urakysymystä)
08.03.2011 |
Kolmikymppinen insinööri, pari vuotta oman alan töitä takana täällä. Jäin nyt työttömäksi, ja totesin että tälle alalle on tässä muutaman vuoden aikana koulutettu niin paljon ihmisiä, että oman alan töiden saaminen on melkoisen vaikeaa. Nyt en oikein tiedä minkälaista peliliikettä kannattaisi tehdä työllistymisen turvaamiseksi jatkossa.
Minulla on takana lisäksi nelisen vuotta opintoja yo:ssa toiselta alalta, ja käytännössä ehkä hieman alle puolisen vuotta vaatisi täyspäiväisiä opintoja, että saisin sieltä maisterin paperit ulos. Voisin valmistumisen jälkeen periaatteessa hakea työpaikkoja joissa molemmista tutkinnoista on hyötyä. Tietysti myös erikseen insinöörin töitä että tuon akateemisen alan töitä myöskin. Ne yhdistävissä tehtävissä palkka olisi oletettavasti hieman korkeampi, ainakin korkeampi mitä pelkissä insinöörin töissä. Vielä yksi vaihtoehto olisi jatkaa maisterin tutkinnon jälkeen opintoja vielä noin yhdellä vuodella niin, että saisin opettajan pätevyyden, joko yliopiston kautta tai sitten AMK:n kautta. Opettajan työ tuntuu mukavalta, ja takaisi se ainakin ihan kohtuullisen palkan sekä paremmat työllistymisnäkymät, muttei kuitenkaan niitä ihan suurimpia rahoja. Toki opettajana toimiminen ei vielä sulje kaikkia muita uravaihtoehtojakaan pois, ne opinnot on kuitenkin vain sivuainekokonaisuus. AMK:n opettajan opinnot on suunniteltu niin, että niitä pystyy tekemään töiden ohessa, toisin sanoen voisin jo aika piankin tehdä opettajan töitä ilman lopullista pätevyyttä (joko peruskoulu, lukio, amis, amk joissa kahdessa viimeisessä varmaankin kouluttaisin ennemminkin insinöörejä, ja kahdessa ensimmäisessä taas opettaisin yo:n opintojen pohjalta) ja samaan aikaan suorittaa niitä opettajan opintoja. Periaatteessa voisi olla mahdollista lomittaa nämä opinnot myös niin, että saisin yhden vuoden aikana sekä maisterin että opettajan opinnot tehtyä, jos en tekisi töitä samaan aikaan ainakaan täyspäiväisenä, ja yhden vuoden juuri ja juuri voisinkin venyttää penniä niin, että rahat riittäisi.
MUTTA se ongelma. Kun en ole enää ihan nuori, ja kun tiedän että insinöörin uralla ainakin se työkokemus on SE juttu. Lähtöpalkka pieni, nousee kokemuksen myötä. Niin uskallanko tässä vaiheessa jättää yhden vuoden työkokemuksen väliin ja viimeistellä nuo maisterin opinnot (ja mahd. ne padagog. siihen päälle), siinä toivossa että senkin vuoden jälkeen saisin töitä, ja hieman korkeammin palkattuna vieläpä? Vai onko työkokemus insinöörille niin arvokasta, ja taas vuoden työttömyys niin iso painolasti, että sen puolesta riski on liian suuri, jos joudunkin vielä jatkamaan vain insinöörin töitä? En saa tuota maisteria tehtyä perheellisenä ihmisenä insinöörin töiden ohella, sen tiedän aika varmasti. Olisin kiitollinen jos jollakulla olisi hieman näkemystä :).
Kommentit (12)
En osaa sanoa, miten aikaansaapa sinä olet. jos maisterin tutkinto on kiinni vuoden työmäärästä, se kannattaa ilman muuta hoitaa pois. Vaikka puristamalla loput työn ohessa.
Ammatillisen opettajan paperit saa helposti työn ohessa (tein itse vasta). Niillä papereilla ei tule aineenopettajan pätevyyttä, eli et voi olla virassa peruskoulussa tai lukiossa. Aloittelevan opettajan ensimmäiset vuodet ovat helvettiä työmäärän kannalta.
Opettajan pätevyyden hankkiminen (yliopistosta, koulumaailmaan) on isompi prosessi, koska opetusharjoittelut vievät paljon aikaa. JA pätevöityminen myöhemmin on aika vaikeaa, osana opintoja se tulee helposti vuodessa.
SInuna jatkaisin opintoja, tekisin ehkä pedagogiset, vaikka se haukkaa vuoden. Samalla hakisin töitä ja jos jotain tosi sopivaa tärppää, miettisin sitten otanko vastaan, neuvottelenko opintovapaata vai jätänkö opinnot taas telakalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maisterin paperit mahdillisimman pian ja samalla työhakua. Mikäli saisin töitä, jatkaisin opinnot loppuun työn ohella, voi olla hankala jos on lapsia.
Näin siis jos opinotoja todella alle puoli vuotta maisterin papereihin. Uskoisin, että työnhakuun menee kuitenkin useampi kuukausi ja työn aloitukseenkin ehkä kuukausi, tällöin puoli vuotta on helposti mennyt.
Ja myöhemmin on kivempi kun on ne maisterin paperit, eikä viittä vaille valmis.
Tosiaan minulle on jostain syystä tähän asti ollut käytännössä mahdotonta saada nuo maisterin paperit loppuun töiden ohella, perhettäkin on. Mutta ehkä se alkaa olla niin, että se motivaatio ja aika on vain löydettävä jostain, jos vain työtä saisi. Kiitos muuten sille vastajaalle, joka selvitti tuota pedagogisten opintojen systeemiä, tosiaan jos yliopistosta saisi aineopettajan pätevyyden, se veisi koko sen yhden vuoden melkeinpä. Ehkä gradua voisi jotenkin siinä aikana tehdä.
Nyt suurin ongelma on se, että voisin heti jäädä ansiosidonnaiselle hakemaan työpaikkaa (ja jatkaa opintoja samalla), mutta ansiosidonnaisella en mitenkään saa yliopisto-opintoja jatkettua yhtään. Ainakaan ns. rehellisesti, kotona voisin toki lueskella kirjoja ja hahmotella gradua, mutta sen työttömyystuen aikana en voi olla kirjoilla yo:ssa. Ilman mitään tukia (koska opintotukeakaan ei enää saa) pärjäilisimme pari kuukautta enintään, se on siinä ja siinä saisinko jotenkin raivolla gradun ja puuttuvat tentit tehtyä silloin. Sitten olisin valmistunut ja taas joko työnhakija ansiosidonnaisella tai sitten onnellisimmassa tapauksessa töissä.
Mutta hyvä kuulla sellaisiakin mielipiteitä, että työttömyysjaksokaan ei uran kannalta ehkä niin maata kaatava juttu ole verrattuna sinä aikana valmistuviin korkeakouluopintoihin. Lähipiiriltä nimittäin tulee kommenttia, että mikä tahansa matalapalkkainenkin insinöörityö vaikka asentajana olisi parempi kuin se katkos työhistoriassa.
jos olet valmis hakeutumaan vakituisiin töihin pienelle paikkakunnalle, niin sulla on aika hyvät työllistymismahdollisuudet opettajana. (tai sitten kiertämään ensin sijaisuuksia jonkin aikaa ja sitten luultavasti työllistyisit jonnekin kilpaillummallekin paikalle.) Varmempi työura kuin monessa tilanteessa, toisaalta myös rankempi ja palkallisesti ehkä insinöörin hommiin verrattuna huonompi?
joten opettajan opinnot (ehkä töiden ohessa) johtaisivat ammattikouluun tai ammattikorkeisiin opettajaksi. Sinänsä pikkukylään luokanopettajaksi lähtisin mielelläni, mutta ei se taida enää tässä vaiheessa olla mahdollista. Sehän tuossa insinöörin työssä on, että siitä kyllä ihan pidän, mutta näin alkuun se vaan on aika huonosti palkattu ja tosiaan kilpailu on tällä hetkellä kovaa. Voi olla että se ura ei enää urkene, vaikka minkä tekisi (tai siis jos töitä ei nyt saa, ja hukkaa tässä muutaman vuoden työnhakuun, niin millaisille palkoille sitä enää edes ehtii), joten ainoa mahdollisuus taitaa olla noiden maisterin papereiden saaminen ulos. Ehkä sitä opettajauraa voi harkita vielä hetkisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinuna hakisin ehdottomasti aktiivisesti töitä. Minusta se opettajan pätevyyden hankkiminen voisi olla ihan fiksua. Riippuu tosi paljon yliopistotutkinnosta, onko siitä oikeasti hyötyä työllistymisessä. Varsinkin, jos opetettavien aineiden kokonaisuudet olisivat jo nyt kasassa. Minusta ei olisi mahdotonta tehdä gradua ja niitä pedagogisia samana vuonna. Tarkista heti työkkäristä, onnistuuko opiskelu työttömyystuella. Se lakihan juuri muuttui. Ja tosiaan, jos saat töitä, voit aina pistää opinnot jäihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työkkärin tukea ei saa yliopisto-opintoihin, siellä kirjoillaollessa on aina statuksella opiskelija (jos ei sitten jatko-opinnot ole poikkeus, nämä on ihan perusopintoja mitä minulla on). Käsittääkseni tuo opettajan pedagogisten suorittaminen amk:n kautta olisi sellaista opiskelua, ettei se estä työttömyyspäivärahalla olemista, mutta sitä varten ei saa korotettua päivärahaa kuitenkaan (ei kai estä sitten työntekoa).
Mutta tuokin on hyvä huomautus, että jos käytän nyt jonkun verran aikaa tuohon maisterin viimeistelyyn, niin ei sitä välttämättä tulkita työttömyysjaksoksi myöhemmin. Jos vaan haluan sillä aikaa jotakin tuloja, niin joudun kuitenkin joko tekemään töitä tai kikkailemaan sen suhteen, että jättäytyisin vaikka poissaolevaksi yliopistosta ja silti kirjoittelisin gradua ja nostaisin samaan aikaan sitä ansiosidonnaista.
Tiedän että maisteriksi valmistuminen parantaisi työllisyystilannettani paljon jo niiden työtehtävien suhteen, joihin nyt jo voisin hakea, ja avaisi uusia ovia vielä lisäksi, mutta harmittavaa kun taloudellinen tilanne on mikä on. Ei auta, luulen että pakko vaan jättäytyä pois yliopistosta tässä vaiheessa, hakea töitä ja sitten katsoa uudelleen, josko jossain vaiheessa esimerkiksi vuoden päästä voisi jo olla mahdollisuus sen korotetun päivärahan turvin viimeistellä "kesken jääneet" opinnot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuosta yliopisto-opiskelusta. Jos se edistää työllistymistäsi on erittäin todennäköistä, että voit suorittaa opinnot loppuun ansiosidonnaisella. Avainsana on, että sen pitää edistää työllistymistä. Ja sinullahan kyse ei ole koko tutkinnon opiskelusta, vaan tutkinnon loppuun saattamisesta. Täyttää mielestäni kriteerit oikein hyvin. Ja jos työllistyisit, on yliopisto-opintoja usein mahdollista jatkaa työskentelystä huolimatta, joten ei siis estä työn hakemistakaan.
Kannattaa myös todella miettiä tuota opiskelija vs. työtön "leimaa". On ihan hyväksyttävä syy "vanhemmallakin iällä" panostaa kesken jääneisiin opintoihin.
on se että jos ne on aloittanut silloin kun ei ole ollut töissä, niin silloin niihin ei saa tukea. Muutenhan kaikkien opiskelijoiden kannattaisi vanutella opintoja, tehdä vähän töitä siinä sivussa, ja sitten kun työt katkeaa tai opintotukikuukaudet alkaa olla lopussa, kannattaisi kaikkien hakea korotettua ansiosidonnaista opintojen viimeistelyyn. Ja näin ei ole, vaan opiskelijan pysyttävä opintotukipestissään. Jos on ollut jo opintojen aloittamisaikaan töissä, ja tehnyt opintoja töiden ohella, silloin niihin voi saada tukea, koska silloin ei tavallaan samalla tavalla ole missään vaiheessa ollutkaan päätoiminen opiskelija. Tai jos on tehnyt opintoja joskus, sitten ihan oikeasti keskeyttänyt ne yli vuosi sitten, ei ole edes ollut kirjoilla, voi saada tukea niiden jatkamiseksi jos haluaa työttömänä ollessa tutkinnon viimeistellä. Mutta kuka nyt tuollaista olisi osannut etukäteen miettiä, itse ainakin pitäisin mieluummin sitä opiskelupaikkaa siinä sivussa (jos siis on ikuinen opiskeluoikeus, eli aloittanut joskus kauan sitten), tavoitteena tehdä tutkintoa eteenpäin aina työtilanteen salliessa.
Jos ap:n tapauksessa opintoja ei ole juurikaan tullut töiden ohessa tehtyä, voi käydä niin että työkkäri katsoo ettei ko henkilö pysty opintoja suorittamaan ja olemaan samalla työmarkkinoiden käytössä. Eli koska ei ole ollut päätoiminen opiskelija työssäoloaikana, ei voi olla sivutoiminen opiskelija työttömänä. Jotenkin näin se logiikka menee. Vaikka useimmat toki jättäisi ne opinnot taas heti, kun tulisi töitä. Mutta ainakin mitä tutuilta on kuullut, työkkäreissä on myös eroja, että millaista tietoa sieltä saa.
Minustakaan ei ole niin väliä onko vuoden/puolivuotta opiskelijana tai työttömänäkin jopa. Eiköhän työttömiä insinöörejä ole nyt jo iso siivu. Mutta ehkä se mitä ap:lle on tarkoitettu sanoa, on että työkokemuksen kannalta on iso ero uran alkuvaiheilla siinä, onko työkokemusta kaksi vai kolme vai viisi vai kuusi vuotta. Sitten myöhemmissä vaiheissa ei juuri mitään väliä, oletko ollut 19 vai 21 vuotta töissä, mutta esimerkiksi moniin jatko-opiskelupaikkoihinkin painotetaan noita työkokemusvuosia. Mutta mielestäni niitä työvuosia ehtii kyllä kerätä, koska jos tilanne on se että omalta alalta ei saa töitä, ja on yksi paremmin työllistävä tutkinto melkein valmiina, ja muutenkin työttömänä, niin ehdottomasti se toinen tutkinto valmiiksi. Ja työkkäriin kannattaa olla yhteyksissä useaan kertaan, eikä masentua heti.
Alue: Aihe vapaa
puoli vuotta on aika lyhyt aika opiskella opinnot loppuun, siinä ajassa voi olla ettei edes uutta työtä löytyisi. Itse ainakin lähtisin opiskelemaan (sanoo työn ohessa iltaopintoja suorittava).