Siis miten niistä illoista tehdään rentoa ja ihanaa perheaikaa
ja sitten laitetaan lapset hymyssä suin ja nätisti unten maille...?
Kolme kotihoidettua lasta. Ihan yks hevon hailee montako tuntia ollaan oltu pihalla tai mitä ikinä touhuttu tai vaikka oltaisiin oltu touhuamattakin (kuten nyt kun on sairastettu monta viikkoa... Kukin vuorollaan) Joka ilta sama juttu.
Päivällisen jälkeen mulla alkaa olla paukut ihan loppu ja hermot sen mukaiset. Iltapalaa alan laittelemaan puolen kasin aikaan ja viimeistään siinä vaiheessa alkaa ipanoiden iltaralli. Mä en jaksaisi siihen aikaan enää YHTÄÄN ylimääräistä mekkalaa. Isommat nyt jotenkin jopa tottelee, kun komennan rauhoittumaan, mutta 2v kirkuu ja kiljuu ja saa kerta toisensa jälkeen isommatkin mukaan - tai toisinpäin. Jos sen yhden kerran nuorimmainen on suht iisisti, isommat saa sen villiintymään ihan täysin.
Iltapalan jälkeen mulla on hermot jo ihan riekaleina ja lasken vaan minuutteja, milloin saan lauman nukkumaan. Äkkiä hammaspesulle, ainakin nuorin pistää kaikin voimin vastaan, hyvässä lykyssä keskimmäinenkin. Sama homma yöpuvun laitossa. Ja mulla alkaa keittää entistä enemmän... Kierre valmis. Eikä tietookaan, että hymyssä suin tekisin enää yhtään mitään.
Päivällisestä saakka lasken vaan tunteja ja minuutteja, milloin saa laittaa tenavat nukkumaan...
Päivät jaksan siis ihan hyvin. Ei ongelmaa, mutta illat on ihan kaameita. Ja mitä enemmän ääntä lähtee, sitä pahemmin musta tuntuu, että kohta poksahtaa pää...
Kommentit (15)
jos seiskalta, ja tavoite että kasilta ollaan lukemassa iltasatua. Toiminut meillä jo vuosia, ja ehtii siinä pesujen ja syömisen välissä lapset vuoron perään leikkiäkin vielä vähän kun ei ole niin kiire sänkyyn
Jos on niin sitten kyllä ymmärrän tuon että illat on aika työläitä. Jos perheessä on toinen aikuinen, en ymmärrä.
isommilla on harrastukset kolmena iltana klo 17-18
Sitä ennen ollaan syöty välipala noin klo 15 (kuopus herää niihin aikoihin päikkäreiltä, nukkuu noin 3h päikkärit), joten klo 16 päivällinen on liian aikaisin. Eli syödään vasta klo 18.30 noin suunnilleen. Iltapalaa tuskin kukaan haluaa puolta tuntia myöhemmin...
Ja siltikin, mua alkaa nukuttaa armottomasti päivällisen jälkeen. Vaikka oltaisiin hissuteltu villasukissa koko päivä. En vaan tajuu, miten niitä paukkuja iltaan säästellään
iltatoimet. Minä hoidin päivän, hän sai vastata iltatoimista. Ei stressannut enää minua yhtään (sen sijaan mies ei kyllä niin iloiselta aina näyttänyt).
t. Neljän äiti
Lapset myös aikaisn iltapesulle ja sitten se viimeinen tunti ennen nukkumaan menoa leikkimistä omassa huoneessa yökkäri päällä. Tämä on mun resepti jolla saa ainakin kaksi iltakahjoa talttumaan päivästä toiseen.
Meillä on vain kaksi lasta ja silti alan illan syrjässä laskea minuutteja siihen, että menevät nukkumaan. Mä odotan vaan, että lapset kasvaa ja saa edes hetken hengähtää silloinkin kun lapset on hereillä.
lapset tietää sen, ja se stressaa niitä ja siksi ne resuaa.
Ihan kuin lapset olisivat jotain selvännäkijöitä ja aistisivat kaiken :D
Kyllä minäkin lasken välillä minuutteja, että saisi lapsen nukkumaan, useimmiten taas en, eikä se lapsen käytös ole sen kummempaa. Joskus kiukutellaan, joskus käyttäydytään nätimmin.
Illat vaan ihan tuskaa.Kun haluaisi itse hetken omille ajatuksille aikaa ja ajoissa nukkumaan.Mutta lapsilla ei kiirettä..huoh...ja joo olen yksin lasten kanssa
olisi yksin selvinnyt kun lapset olivat pienempiä.
Meillä edelleen se systeemi, että mies hoitaa aamut ja minä illat. Nyt vielä kuuluu kikattelua, mutta lapset yöpuvuissaan peittojen alla, sain juuri iltasadun luettua :)
Eli syödään vasta klo 18.30 noin suunnilleen. Iltapalaa tuskin kukaan haluaa puolta tuntia myöhemmin...
Ainakaan se pienempi ei tarvitse. Ruuan jälkeen vielä hetki jotain touhua ja sitten alkaa hänen kohdallaan nukkumaanmeno.
Riippuen siitä, kuinka paljon isompia nuo isommat ovat, niillekin ehkä myös.
Meillä on tokaluokkalainen ja eskarilainen, ja ruoka-aika on aina joskus klo 18-19 välillä, 8 maissa mennään nukkumaan (joskus silloin vasta aletaan lukea, joskus nukutaan jo silloin).
Toimisiko tämä teillä?
aikaista tunnilla
Kestän ite nipis nappis puoli kasiin.
varttia vaille kasi olen jo hermoheikkoraivopää,
siksi meillä iltapala viimeistään klo 19 iltasatu ohi 19.30 ja lapset omissa sängyissä.
meuillä 6 ja 5 v lapset
Onpa lohdullista kuulla, että jollain muullakin samanlaista. Tänään viimeksi tuskailin saman asian kanssa. Ihan sama kuvio meillä.
Yritin vielä sinnitellä ja tarjosin toiselle lapselle mieluista askartelutehtävää ja luin toiselle tarinaa ennen iltapalaa, mutta yhdeksi riehumiseksi, huudoksi ja rallatukseksi meni sekin. Toinen ensin ja toinen perässä. Ihan sama mitä yrittää...
osta kuulosuojaimet, ne vie melusta ärsyttävimmän terän. Mun yhdellä lapsella oli raivostuttava tapa inttämällä, jankuttamalla ja huutamalla yrittää saada tahtonsa läpi. Kestin paremmin itse rauhallisena suojaimet päässä sen pakollisen kolme varttia, jonka jankkaaminen yleensä kesti. Uskottelin lapselle etten kuule mitään ja hän uskoi kun en reagoinut valituksiin.
Lupasin ottaa luurit pois, jos hän puhuu minulle asiansa vonkumisen ja huutamisen sijaan, mutta pistän suojaimet takaisin heti kun huuto jatkuu. Käyttäytyminen jäi pois alle puolessa vuodessa, joten ei mikään salamatekniikka, mutta auttoi kuitenkin.
Voisiko teillä iltasadun/laulut tms pitää vasta kun meno rauhoittunut ja luurit voi ottaa pois päästä. Siihen asti touhuat suojaiminesi kotihommia ja huomisen vaatteita tms ja keskityt tekemiseesi. Kyllä lapset lopulta kaipaavat kontaktia sinuun luopuvat sirkusmeinigistä, jos sillä "saavat sinut takaisin" ja Tsemppiä!
iltapala aikaisemmaksi, jos mahdollista - mutta jos teillä kerran on päivällinen vasta klo 18 aikaan, eikö se tosiaan voi olla samalla illallinen? Varsinkin pienimmäisen voi ihan hyvin laittaa siitä jo iltapuuhille ja nukkumaan, isommat ovat joko vapaaehtoisesti sen verran hiljaa etteivät häntä häiritse tai sitten menevät myös petiin.
Meillä on yleensä nimenomaan yhdistetty päivällinen-illallinen siinä klo 18 maissa, eikä iltapalaa enää ollenkaan. Isompi lapsista on eskarilainen, pienempi 2-vuotias, ja molemmat suuntaavat klo 19 hammaspesulle ja sen jälkeen iltasatua lukemaan ja nukkumaan. Joskus menee ralliksi silti, kuten tänä iltana.
Illat on silti rankkoja myös mulle - ei auta vaikka miten yrittäisin säästellä paukkuja päivällä, niitä vaan ei ole iltaisin enää. Päivällä mulla on energiaa, illalla ei. Mies auttaa, jos on paikalla ja jaksaa, mutta useimpina iltoina hänkin on sen verran uupunut, ettei jaksa lapsia ojentaa eikä komentaa, vaan jättää sen mulle. Mua helpottaa iltarallien aikana se tieto, että kyse on vain lasten omasta yliväsymyksestä.
lapset tietää sen, ja se stressaa niitä ja siksi ne resuaa.
Jos sulla kerran päivällä riittää paukkuja niin KULUTA NIITÄ SILLOIN VÄHÄN VÄHEMMÄN. Säästä illaksi. Ota rennommin päivällä, niin voimat riittää pitempään.