Lue keskustelun säännöt.
Appiukko kuuli minun leikkauksestani, ei kommentoinut - vittuilua vai vaan ajattelematon?
05.03.2011 |
Mies puhui isänsä kanssa puhelimessa ja mainitsi että olin ollut nukutusta vaatineessa leikkauksessa. Appiukko ei sanonut mitään (kuten esim. "mikä on vointi nyt?") Ei mitään, jatkoi vaan papatusta siitä mitä töitä miehen kannattaisi hakea (expat tehtäviä, ilman että minulta kysytään mitään) Aika juntti taitaa olla. Appiakka ei minua sitten voi sietää alkuunkaan, ja se on tehty selväksi jo ajat sitten.
Kommentit (24)
Ehkä ajatteli, että mies olis muistanut mainita jos olis ollut jotain mainitsemisen arvoista asian tiimoilta jota kauhistella.
Ei kai kaikista aikuisen ihmisen pikkutoimenpiteistä niin isoa numeroa tarvi tehdä, että oikein suvun voimalla päivitellään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ne harrasta mitään kohteliaisuusjargonia.
Mun isäkin vastaa suunnilleen "ai jaa" jos joku vaikka kertoo sairastuneensa vakavasti.
on se, ettet ole niille kertonut edes meneväsi leikkaukseen. Jos et sitä ole vaivautunut kertomaan, niin miksi niiden sit pitäis välittää?
vaikka ei sitten jostain ihmisestä pidäkään. Rivien välistä on erittäin selvää että en todellakaan ole heille mikään suosikkiminiä.
Appiakka (aasialainen) ei voi sietää minua koska olen a) väärän värinen 2) vääränmaalainen 3) au-lapsen yh-äiti kun mentiin naimisiin. En kuulemma ole hänen lapselleen tarpeeksi hyvä, riippumatta siitä millainen ihmisenä olen. Ennen ensitapaamista sillä oli jo lista valmiina asioista mitä pitäisi muuttaa että olisin 'parempi'. Ja siis huom! ikinä ei oltu edes tavattu silloin.
Uskon että appiakka on miehensäkin saanut tähän asiaan mukaan siksi kysyin. Ja edelleen, riippumatta olinko asiasta maininnut heille (asuvat +12h aikaerolla meistä) en puhu heille usein, joten minusta ihan PERUSkohteliasta olisi kysyä jonkun vointia, eikö?
vaikka ei sitten jostain ihmisestä pidäkään. Rivien välistä on erittäin selvää että en todellakaan ole heille mikään suosikkiminiä.
Appiakka (aasialainen) ei voi sietää minua koska olen a) väärän värinen 2) vääränmaalainen 3) au-lapsen yh-äiti kun mentiin naimisiin. En kuulemma ole hänen lapselleen tarpeeksi hyvä, riippumatta siitä millainen ihmisenä olen. Ennen ensitapaamista sillä oli jo lista valmiina asioista mitä pitäisi muuttaa että olisin 'parempi'. Ja siis huom! ikinä ei oltu edes tavattu silloin.
Uskon että appiakka on miehensäkin saanut tähän asiaan mukaan siksi kysyin. Ja edelleen, riippumatta olinko asiasta maininnut heille (asuvat +12h aikaerolla meistä) en puhu heille usein, joten minusta ihan PERUSkohteliasta olisi kysyä jonkun vointia, eikö?
Jo tuo "appiakka" nimitys kertoo paljon sinun asenteestasi häneen.
Enemmän vaikuttaa sille että SINUN peruskohteliaisuus on kadoksissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tykkäisin kauhesti jos nekin antaisi meidän olla kun ovat niinkin inhottavia ihmisiä. Anteeksi, en osaa suhtautua ihmisiin, joiden oletusasenne on toisten ihmisten vähättely, haukkuminen ja näiden kohtelu kuin he olisivat ilmaa. AP
Tiedät, että ovat epäkohteliaita ja osoittavat sen, että eivät pidä sinusta. Tiedät myös, että sinun ei tarvitse nähdä heitä päivittäin tai viikottain tai edes joka kuukausi. Kulttuurierotkin varmasti tässä näkyvät.
Sen sijaan mielestäni miehelläsi olisi syytä loukkaantua. Hänen äitinsä osoittaa kaikin tavoin, että pojallaan ei ole hänen mielestään arvostelukykyä ja että poika on tehnyt vääriä valintoja. Jos isäkään ei ole kiinnostunut vaimon kuulumisista, niin mielestäni pojan pitäisi ihan suoraan laittaa vanhempansa ojennukseen. Mitä pahaa siitä voisi seurata? Ettei enää tarvitsisi noita puhelujakaan soittaa? Luulisi, että miehelläsi olisi parempaakin tekemistä kuin kuunnella omien valintojensa vähättelyä ja oman perheensä kuulumisten kiinnostamattomuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaikka ei sitten jostain ihmisestä pidäkään. Rivien välistä on erittäin selvää että en todellakaan ole heille mikään suosikkiminiä.
Appiakka (aasialainen) ei voi sietää minua koska olen a) väärän värinen 2) vääränmaalainen 3) au-lapsen yh-äiti kun mentiin naimisiin. En kuulemma ole hänen lapselleen tarpeeksi hyvä, riippumatta siitä millainen ihmisenä olen. Ennen ensitapaamista sillä oli jo lista valmiina asioista mitä pitäisi muuttaa että olisin 'parempi'. Ja siis huom! ikinä ei oltu edes tavattu silloin.
Uskon että appiakka on miehensäkin saanut tähän asiaan mukaan siksi kysyin. Ja edelleen, riippumatta olinko asiasta maininnut heille (asuvat +12h aikaerolla meistä) en puhu heille usein, joten minusta ihan PERUSkohteliasta olisi kysyä jonkun vointia, eikö?
Jo tuo "appiakka" nimitys kertoo paljon sinun asenteestasi häneen.
Enemmän vaikuttaa sille että SINUN peruskohteliaisuus on kadoksissa.
Ennenkuin alat vänkyttämään.
Oma anoppini ei ole ikinä pitänyt minusta. Siltikin olen hänelle ystävällinen ja kohtelias vaikka saankin häneltä sitä kuraa niskaan kuinka paljon tahansa. Anoppinin on Venäjän karjalainen ja todella vaativa luonne.
Meillä vaikutti se, että minun sukuni tulee "väärästä" osaa Karjalaa.
Aasialaiset muuten yleensä vaativat nuorempiensa kunnioituksten. Oletko tehnyt näin? Oletko edes yrittänyt.
Aah. Mutta etköhän ole perus v-mäinen suomalainen nainen "minähän en ketään kunnioita"..
heille on yksi paskan hailee,vaikka olisit kuollut leikkaukseesi.
minäkään en ihmettelemmiksi eivät pidä sinusta. luonteesi paljastui valituksessasi,olet inhottava ja itsekeskeinen ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joten en sinuna vetäisi herneitä nenuun. Paitsi että sinulla taitaa jo ennestään olla nenu tukossa niistä, hellitä vähän
keksin sanan appiakka ihan vasta nyt ja kyllä todella on aivan LOISTAVA sana siitä ihmisestä. Voin kertoa sinulle että olen oikeasti todella konflikti-vapaa ihminen. En tykkää riidellä kenenkään kanssa MUTTA kaikkea ei sentään tartte niellä. Se on se minun suomalainen perimäni.
Olen fiksu, koulutettu nainen ja en voi hyväksyä sitä että ohittavat minut kuin ilman joka keskustelussa, ihan niinkuin mieheni olisi perheen pää ja tekisi kaikki päätökset jne (ilmeisesti anopin kultuurissa näin). Tosiasisssa kun minä vedän tätä settiä joka päivä ja lähes joka taholla. Autoja en korjaa kaikki muu on sitten mun juttuja. Mies käy töissä. Sillä on nolla kunnianhimoa ja muutenkin hyvin mukautuvainen luonne (sopii hyvin mulle niin ei tartte tapella), mutta appivanhemmat odottaa että siitä tulee seuraava presidentti ja jonkun ison firman Tj. Minä sen sijaan en ole heille olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itse juuri pikkuhiljaa parantelen itseäni rintaleikkauksesta, syöpä... ja eipä tässä juurikaan kukaan ole halunnut tietää voinnistani, soitelleet tai kyselleet. Asia on jotenkin tabu.
Toiset kokevat sairaudet henkilökohtaisina ja eivät pysty niistä kertomaan kenellekään.
En usko ap, että on vittuilua vaan ehkä tuo aasia (missä kaikki henk.koht tupataan salaamaan) vaikuttaa siihen ettei kysytä. otetaan vaan "nolona" vastaan.
Ja muille vittumaisesti vastanneille, mars käytöskouluun. ärsyttää tollaset pikkusielut ja haukujat. Opetelkaa kulttuurit.
Tähän voisi todeta, että mitäs läksit. Et joudu appivanhempiasi tapaamaan esim. viikoittain. On kai ihan luontevaa, että oma lapsi on rakkaampi ja tärkeämpi kuin vävy tai miniä.
Appesi kultturissa nuorehkon naisen vaivoista puhuminen ei ehkä ole luontevaa, ei minunkaan oma suomalainen isäni paljon voinnistani kysellyt, kun kun kävin gynekologisessa leikkauksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tässä on puoli vuosikymmentä patoutuneita tunteita joita en ole kenenkään kanssa jakanut. Siksi nämä asiat nyt tulee niin kauheen vihaiseen sävyyn. Pahoittelen kovasti.
Olin miehen äidille hyvinkin ystävällinen. Hän tosin pystyi pitämään omaa ystävällistä asennettaan yllä n. 40h kunnes räjähti. Vaikka kuinka yritän muistaa mistä se alkoi niin en millään pysty muistamaan mitä muka tein. Uskon vahvasti etten tehnyt mitään, vaan naisella oli jo annakkoasenne minua kohtaan.
Anopin oma anoppi ei ikinä hyväksynyt tätä juuri tämä kansalaisuuden takia. Uskon että osaltaan historia toistaa itseään, mutta en hyväksy sitä että minun pitää kärsiä hänen laillaan jonkun asian takia joka tapahtui 30 vuotta sitten.
Sinä joka kirjoitit että mieheni pitäisi suuttua, niin olen samaa mieltä, mutta hän on tolla lauhkea luonne en usko että ikinä sanoo heille takaisin, vaan lähinnä vaan vaihtaa puheenaihetta jos ei appivanhempien jutut miellytä.
pitää terveysasioita yksityisasioina? Varsinkin kun teillä ei tunnu olevan kovinkaan läheiset välit. Jos et pidä apestasi, miksi välität siitä miten hän suhtautuu tilanteeseesi? Et ole maailman keskipiste.
Mulla on hyvät välit appivanhempiin, mutta voisin hyvin kuvitella, että appi selvittäisi vaimoltaan miten voin, ei kysyisi suoraan sen enempää mieheltäni kuin minultakan.
Appesi kultturissa nuorehkon naisen vaivoista puhuminen ei ehkä ole luontevaa, ei minunkaan oma suomalainen isäni paljon voinnistani kysellyt, kun kun kävin gynekologisessa leikkauksessa.
Appiukko on amerikkalainen. Hänen vaimonsakin sittemmin on vaihtanut kansalaisuutta, tosin alunperin etelä-korealainen.
AP:n oma isä jos olisi kysessä niin en ihmettelisi yhtään koska tiedän että hän on tosi ajattelematon, mutta appiukolta odotin ehkä jonkun verran enemmän. t. AP
vaikka ei sitten jostain ihmisestä pidäkään. Rivien välistä on erittäin selvää että en todellakaan ole heille mikään suosikkiminiä.
Appiakka (aasialainen) ei voi sietää minua koska olen a) väärän värinen 2) vääränmaalainen 3) au-lapsen yh-äiti kun mentiin naimisiin. En kuulemma ole hänen lapselleen tarpeeksi hyvä, riippumatta siitä millainen ihmisenä olen. Ennen ensitapaamista sillä oli jo lista valmiina asioista mitä pitäisi muuttaa että olisin 'parempi'. Ja siis huom! ikinä ei oltu edes tavattu silloin.
Uskon että appiakka on miehensäkin saanut tähän asiaan mukaan siksi kysyin. Ja edelleen, riippumatta olinko asiasta maininnut heille (asuvat +12h aikaerolla meistä) en puhu heille usein, joten minusta ihan PERUSkohteliasta olisi kysyä jonkun vointia, eikö?
Vaikka appesi olisi mieheltäsi kysynytkin peruskohteliaisuudesta miten voit, niin mitä se olisi muuttanut? Olisitko sen jälkeen suhtautunut suopeammin "appiakkaasi"? Miksi appesi olisi pitänyt kysyä, kun todennäköisesti hänellä ei kiinnostanut pätkääkään vointisi? Tiedossa on että he (tai appiakkasi) ei sinusta pidä, mitä merkitystä on alkaa kysymään vointiasi kun kaikki te neljä tiedätte että heillä ei kiinnosta.
En todellakaan ymmärrä. Itse olen sellainen ihminen että jos en pidä jostakusta tai joku ei pidä minusta, parempi pitää suu kiinni kuin alkaa latelemaan tyhjänpäiväistä liirum laarumia peruskohteliaisuudesta.
Kysyitkö itse peruskohteliaisuudesta itse miten appivanhempasi voivat?
kipeenä tai leikkauksessa että mikä on vointi. Ja töissä menen niinkin pitkälle että esim. eräs kollega oli loukkannut jalkansa niin hain hänelle kahvileipää taukohuoneesta, lupasin viedä papereita hänen puolestaa ettei tämän tarvitsisi kävellä ja kävin ostamassa lahjan pomollemme pomon juhlapäivän kunniaksi vaikka minulla ei edes ollut rahaa. Ovea pidän aina takana tulevalle auki ja moikkaan kaikkia kun tulen töhin, niitäkin joista tiedän ettei ole minun suurimpia faneja. Eli kyllä olen todellakin ihan peruskohtelias ihminen vaikka välillä muutunkin agressiiviseksi näin appivanhemmista puhuttaessa.
En ihmettele miksi.