3-veen ruokalu yhtä he...ä! KIIRE!!!!!

juotavaa.

Miten ajattelit tehdä, kun lapsi 7 vuotiaana ei vieläkään syö. Otatko kenties väkivallan käyttöön. SYömisestä tehdään ikään kuin pakko, joka kostautuu varmaankin myöhemmin jollain tapaa. Tietysti ihmisen täytyy syödä elääkseen, mutta jos haluat ongelmia niin uhkaile ja kiristä vaan ja lahjo. Ja mitä tuohon lahjontaan tulee.. Muutaman vuoden kuluttua lapsi alkaa jo vaatia: anna 100euroa niin syön, osta se lelu niin syön jne

Aina kun hermostut/alat huutaa/uhkailla/kiristää/lahjoa olet aina häviöllä. Ja lapsi voittaa.

Minä en rupea ruokailujen ja ruokien kanssa pelleilemään. Jos ei syö, lapsi poistetaan pöydästä ja ruoka korjataan pois. Ja sanon myös, että ruokaa on tarjolla sitten seuraavan kerran päivällä/iltapalalla tms.



Toki jotain välipalaa sitten annan, mutta lämmintä ruokaa en väsää monia kertoja.

Ruoka-aikana lautanen on nenän alla ja syö jos syö, sitten pois. Ja seuraavalla ruoalla tai välipalalla uudestaan. Ei se lapsi itseään nälkään tapa, eikä vaurioidu parissa tunnissa, mutta tietysti on kärttyisämpi, jos on nälässä.



Juomisista, vettä pitää aina olla saatavilla. Mehua ruokailun yhteydessä ja erikoisherkkuna, esim koko porukalle pihalle drinkit. Meidän lapsen tarhassa jäädyttävät pelkästä vedestä mehujäitä, joita lapset saavat pari kertaa päivässä helteillä.

Ei makeita. Niistä tulee ihan hullu humala..

olen sitten kysynyt (ja mies myös), että syötkö keittoa vai etkö syö mitään? Jos vastaus on ei, niin pois pöydästä sitten. Mies katselee kiukuttelua vielä vähemmän kuin minä... Meillä ei kyllä ikinä lapsi ole oikeasti ollut syömättä yhtään mitään esim. kokonaista vuorokautta tai päiviä, yksittäisen aterian kanssa on ollut ongelmia. Uskon kyllä, että tuleehan kolmevuotiaallekin nälän tunne ja jano myös ajan myötä (parin tunnin päästä, kun on seuraava ateria?) Eipä taida uhkailu, kiristys tai lahjonta tähän auttaa, ainakaan pitemmän päälle, esim. saat jäätelön, jos syöt vähän ruokaa tms. Koita pysyä vaan jämäkkänä, että okei, jos et syö, niin pois pöydästä sitten.

Minua itseäni istutettiin lapsena tuntitolkulla keittiön pöydän ääressä, kun en suostunut syömään tiettyjä ruokia koko lautasellista, ja samat ruoat puistattaa vieläkin ;-)

Sinä päätät mitä lapsi syö, lapsi päättää paljonko hän syö. Asioista ei kannata tehdä niin monimutkaisia.