Lue keskustelun säännöt.
Miks ihmiset tekee lapsia pienellä ikäerolla ja sen jälkeen valittaa kun eivät jaksa?
04.11.2010 |
Tänään luin erään äidin mielipidekirjoituksen siitä kun ei saa kaksosilleen hoitopaikkaa kun on kotiäitinä vauvalle. Ei jaksa, isä ei ole kuvioissa kuin vähän työnsä takia.
Jos lapsia tekee niin kyllä niiden kanssa vaan pitää jaksaa, ei isompia voi heittää päiväkotiin vaan sen takia että saa olla rauhassa kotona vauvan kanssa.
Kommentit (11)
Ja vielä enemmän ihmettelen niitä kenelle pukkaa ipanaa toisensa perään vaikka samaan aikaan itketään kuinka on raskasta ja parisuhde miehen kanssa ihan katkolla, mutta uutta vauvaa vaan teki niin mieli :/ Yhdelläkin toisella palstalla just kuudetta odottaa yksi tällainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
muiden ihmisten kanssa, jos niitä ärsyttää se, mitä muut tekee?
Lapsi ei voi olla tarhassa mutta saman ajan voi olla kerhossa! :D
BUAHAHAHAHAA!
valittaa etteivät jaksa ihan kaikissa muissakin elämäntilanteissa vaikka olisivat sitä tahtoneet. Tyyliin haluavat uuden työn ja sitten valittavat kun se on rankkaa. On oikeus puhua omasta elämästään ja kertoa kun menee huonosti, vaikka ainahan se on osittain myös oma valinta. Tai joskus tietysti vain huono tsäkä.
Arki pienten lasten voi olla hyvin raskasta oli ikäero mikä tahansa. Kaikki voi mennä hyvin vaikka ikäero on pieni. Sitten voi olla että ikäero on 5v ja kuopuksella on koliikki, esikoinen sairastuu, mies pettää jne. jne. jne. Ei elämän helppoutta ja vaikeutta sillä hallita että päätetään joku optimaalinen ikäero. Varsinkaan kun lastenhankintaa ei muutenkaan kukaan voi täysin hallita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun kokemus ja rutiini kasvaa, normaali äiti selviää lasten kanssa yhä paremmin. Lasten kanssa on se hyvä puoli, että he kasvavat nopeasti vauvavaiheesta isommaksi ja homma helpottaa. Minusta on ihan järkevää kärsiä pari vuotta ja tehdä lapset pienin ikäeroin kuin vaikka 3 vuoden välein, jolloin vauvakurjuutta kestää pitkäääään. Joku masokisti tietysti siitäkin nauttii, mutta kyllä itse ainakin olen sitä mieltä, että mitä vanhemmaksi lapset tulevat, sitä kivempia heistä tulee.
Monista ongelmista selviää laittamalla omat tukiverkostonsa kuntoon. Normaalin perheen normaaleja lapsia ei mielestäni pitäisi pitää kunnallisessa päivähoidossa vauvalomilla.
sain just 30-vuotiaana ekan vauvan, joka on kaiken lisäksi vielä hyvin "helppo" ja tyytyväinen vauveli. Ollaan jo miehen kanssa päätetty, että meille ei tule 3-4 lasta kuten ajan henki tuntuu olevan eikä me ehkä saada sitä toistakaan lasta ihan perään, jos nyt ylipäätään.
Ennen ajattelin jotain "2-3 lasta pienellä ikäerolla", mutta nyt jo parin kuukauden äitinä olon jälkeen olen alkanut ajatella lastani enemmän ainutlaatuisena yksilönä, jonka ensimmäisistä ikävuosista useampi kuin 1-2 ansaitsee vanhempiensa mahdollisimman jakamattoman tuen ja jaksamisen.
Että näin meillä. Hyvin menee!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun kokemus ja rutiini kasvaa, normaali äiti selviää lasten kanssa yhä paremmin. Lasten kanssa on se hyvä puoli, että he kasvavat nopeasti vauvavaiheesta isommaksi ja homma helpottaa. Minusta on ihan järkevää kärsiä pari vuotta ja tehdä lapset pienin ikäeroin kuin vaikka 3 vuoden välein, jolloin vauvakurjuutta kestää pitkäääään. Joku masokisti tietysti siitäkin nauttii, mutta kyllä itse ainakin olen sitä mieltä, että mitä vanhemmaksi lapset tulevat, sitä kivempia heistä tulee.
Monista ongelmista selviää laittamalla omat tukiverkostonsa kuntoon. Normaalin perheen normaaleja lapsia ei mielestäni pitäisi pitää kunnallisessa päivähoidossa vauvalomilla.
Jos sitä tukiverkkoa ei ole, ei sellaista hetkesäs polkaista ja siltikin ihmisillä on omatkin elämät. Eli itse asuin lasten vauva-aikaan 900km päässä omista vanhemmista ja omat kaverit asuivat myös lähes yhtä kaukana. Kyllä sitä aika yksin oli, kun uudella paikkakunnalla vaunuja työnsi. Nyt 8v myöhemmin tilanne on eri, apua ja lapsenlikkoja löytyy lähes joka lähtöön, tosin tarve on koko ajan pienempi :)
Lapsi ei voi olla tarhassa mutta saman ajan voi olla kerhossa! :D BUAHAHAHAHAA!
että siellä lapsi voisi olla arkisin esim. 9-15.
Meillä kerhot oli kahdesti viikossa kaksi tuntia kerrallaan.
Mutta ihan sama asia kai tuokin sitten on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän esikoisella oli koliikki ja monta kuukautta meni vailla kunnon yöunia, olin kuin nukkuvanrukous. Eihän sitä auttanut muu kuin jaksaa, vai olisko pitänyt päiviksi työntää vauva päiväkotiin että mä saan levätä?
Eikä tullut mieleenkään hankkia lisää lapsia heti toisen jälkeen.
Saimme esikoisiksi kolmoset, jotka itkivät yötä päivää reilun vuoden. Niin minä kuin mieskin vannottiin/ajateltiin, ettei meille ainakaan muutamaan vuoteen tule lapsia ja ehkäisy oli käytössä, vaikka kolmosetkin saivat alkunsa hoidoilla. Noh, kas kummaa tulinkin sitten raskaaksi tai huomasin raskauden kolmosten ollessa noin 6kk ikäisiä. Koska minulle raskautuminen ei ollut helppoa, emme pystyneet abortoimaan tätäkään raskautta ja myöhemmin selvisi, että tulokkaita on kaksi.
Ensimmäinen vuosi kaksosten synnyttyä meni aika lailla ohi, koska oli univelkaa. Kaksoset olivat melko helppoja vauvoja, mutta kolmoset itkivät reilun vuoden ja lisäksi heillä ilmeni muita ongelmia kehityksessä, joista neuvolassa tehtiin härkänen, vaikka kyse ei ollut niin vakavasta asiasta.
Ihan varmasti valitin tuolloin, että en jaksa ja jaksamisen puutteeni takia meillä olikin palkattu hoitaja apunani, koska mies teki ja tekee työtä, jossa on välillä paljonkin poissa kotoa.