Mystinen paha mieli...

Nukutko hyvin? Oletko päiväsaikaan ulkona? Onko leikki-ikäinen kotona myös? Onko hoitoapua?



Kuulostaa joltain ehkä lievältä masennukselta.

Mites noi synnytyksen jälkeiset masennukset ym.?



Sulle tekis hyvää päästä johonkin jumppaan joskus. Onko ketään kaveria, joka repis sut mukaan?



Suosittelisin sulle mäkikuismaa, mutta en osaa sanoa miten sopii tohon imetykseen ja onko sulla jotain muuta lääkitystä?



Varaapa aika terkkarilääkärille. Ihan turhaan meet neuvolaan, se ei johda mihinkään. Tai sit venaat vielä vaik kuukauden ja kokeilet pidempiä unia, liikuntaa, ulkoilmaa.



Tsemppiä!

vaikkaisin alkavaa lapsivuode masennusta. Puhu rohkeasti miehellesi olostasi, liian usein sitä tulee turhaan mietittyä toisen puolesta asioita jo etukäteen. Tosin en tiedä millainen miehesi on luonteeltaan. En kuitenkaan uskoisi että pitäisi suoralta kädeltä aivan kahelina.

Vaihtoehtoisesti puhuisit vaikka lähisukulaisille jos on tai lähimmille ystäville? kannattaa myös toki pitää omaa aikaakin välillä..



Jos pidemälle oloa jatkuu suosittelen että jos on hyvä neuvolan hoito suhde voisi ajatella että siellä nostaisit asian esiin ja sitä kautta purkaamaan asiaa tai sitten menet terveyskeskukseen. Apua saat ja luulisin että täältä netistä löytyisi vertaistukea sinulle.



sen vielä haluaisin sanoa että vaikka asiat todellisuudessa ovat hyvin, mutta silti tuntuu huonolta, se ei haittaa, se on okei tuntea niin.



hyviä jatkoja sinulle ja perheellesi.

Mutta täytyy muistaa, ettei ne hormonitkaan ihan tyhjästä niitä itkuja/raivareita/mitä kelläkin, kehitä. Kyllä niihin on totuuden siemen oikeassa elämässä, käsittelemättä jäänyt suru on yksi todella suuri tekijä. Hormonit vain ikään kuin madaltavat tunneilmaisun aitaa, tunteet ovat olleet siellä aidan takana jo muutenkin.



Minä suosittelen pari asiaa:

¤ puhu ihmeessä tunteistasi! Jos nyt syystä tai toisesta et miehellesi (vaikka eikö teidän välillä kuuluisi olla luottamus ja läheisyys myös vaikeissa asioissa?) niin sitten ystävättärelle, sisarelle, kelle vain. Puhuminen AUTTAA, jakaminen auttaa.



¤ Keskity tekemään joka päivä ainakin jotain, josta saat helppoa mielen huojennusta tai kevennystä. Vaikka kun mies tulee töistä, menet yksin kauppaan tai kaverin kanssa kävelylenkille. eli että tiedät, että joka päivä tulee jotain omaa



¤ ÄLÄ JÄÄ YKSIN KOTIIN vaan mene vaikka itkusta tuhruisin silminkin äiti-lapsi-kerhoihin, vauvamuskariin, seurakunnan perheretkille, mitä nyt ikinä keksitkin. Vertaistuki on ensinnäkin usein niin hyvää, voit olla samanlainen kuin muutkin, varmasti moni kokee tuollaista alakuloa. Ja toisekseen, masennus pahenee yksin ollessa. Vaikka väkisinkin ois toisten seurassa, se vaikuttaa serotoniinitasoihin.



Eli ole sellainen kuin olet, älä teeskentele reippaamapaa mutta älä jää yksin!

Itsekin ajatellut noita hormonijuttuja, kun ei tuosta synnytyksestäkään niin kauaa ole, että varmaan heittelee.

Varmasti voisin miehelle puhua ja hän yrittäisi parhaan kykynsä mukaan auttaa. Mutta vaikeahan toista on tukea, kun ei tiedä itsekään mikä lopulta on vialla ja esim. sitä hän ei ymmärrä, että läheisen kuolema voi näinkin pitkän ajan vaivata, kun hän itse suhtautuu kuolemaan hyvin eri tavalla. (Hänenkin isä kuollut 10 vuotta sitten).

Käymme päivittäin ulkona kävelyllä ja tapaan ystäviäni joilla myös lapsia. En kuitenkaan osaa näyttää avoimesti tunteitani, vaan jos esim. valitan väsymystä (kuopuksella lievä koliikki) niin huomaan kuitenkin selitteleväni sen vähemmän rankaksi heti. Tuntuu ettei ole oikeutta valitella, kun itse on kuitenkin lapset halunnut. Mutta ehkä tämä helpottaa kunhan joulu on ohi (en pidä joulusta) ja mies jää tammikuussa muutamaksi viikoksi lomalle. Täältä lukenut sen verran kauhujuttuja neuvolassa avautumisesta, että sitä kyllä harkitsen pitkään ennen kuin teen.

Kiitoksia kaikille kannustavista vastauksista, helpotti huomattavasti kun sai purkaa avoimesti!

Sinun tuntemuksesi johtuvat varmasti lapsivuodeajan herkkyydestä/masennuksesta/itkeskelykaudesta, joka sinun kohdallasi ei (vielä) ole mennyt ohi vaan on ehkä jopa hieman syventynyt.



Oletteko jutelleet neuvolassa asiasta? Onko terveydenhoitaja pyytänyt täyttämään sen vakioseulontalomakkeen (liittyen juurikin tähän aiheeseen) ja oletko vastannut siinä kysymyksiin REHELLISESTI? Sen lomakkeen tarkoitus on selvittää kenen kohdalla tuo normaali herkkyys on jäänyt päälle (ilman että äidin tarvitsee itse nostaa asiaa esille) ja sitä kautta lähteä purkamaan asiaa yhdessä neuvolan terkan kanssa. Heillä on koulutus, kokemus ja velvollisuus puuttua asiaan.