Lue keskustelun säännöt.
Haluaisin jäädä kotiäidiksi vielä n. 5-8 vuodeksi, mutta en taida "uskaltaa"
11.11.2010 |
olen nössö kai, myönnän, mutta minua vaivaa hirveästi toisten ihmisten mielipiteet ja paheksunta, jos jäisin kotiin "lorvailemaan toisten kustannuksella" (itse en koe asiaa näin mutta nämä ovat ne sanat jotka lähipiirissä on useammaltakin taholta lausuttu, kun jostakin pitkään kotona olleesta äidistä on ollut puhetta).
Miehelläni ei olisi mitään asiaa vastaan, kysyin häneltä että rasittaisiko häntä ajatus, että oltaisiin vielä useampi vuosi hoitovapaan jälkeenkin hänen palkkansa varassa.
Mies sanoi että ei todellakaan haittaisi (hän tietysti ajattelee asiaa siltä kannalta, että vapautuisi kotitöistä vielä pidemmäksi aikaa eikä hänen tarvitsisi kuskata lapsia hoitoon/hakea heitä :) )
Taloudellisestikaan ei olisi mahdotonta. Nuukastihan me elellään, mutta nälkä ei ole ollut, ja on rahaa jopa rentoutuakin välillä, käydä leffassa, ostoksilla (vaikka shoppaillaankin yleensä kirppiksillä) ja kahviloissa istumassa sekä ulkona syömässäkin kerran kuussa koko perheellä.
Lisäksi minulla ei ole edes työpaikkaa odottamassa, ja täällä on työpaikat todella kiven alla, eli jos joskus töitä sattuisikin saamaan, on täysin epärealistista odottaa saavansa työtä, josta tykkää.. valitettavasti.
Ja mistäs sitten kiikastaakaan... no siitä etten tiedä kuinka kestän toisten haukkumiset siitä että "lorvailisin kotona miehen elättinä". Kuinka kasvattaa niin rautainen itsetunto tässä asiassa, että toisten mielipiteet menisivät toisesta korvasta sisään ja samantien toisesta ulos?
*huokaus*
(on muuten aika outoa, että se mikä muutamia vuosia/vuosikymmeniä sitten oli täysin normaalia ja hyväksyttävää -eli kotiäitiys- on nykyään tehty miltei rikolliseksi ja paheksuttavaksi..?)
Kommentit (13)
Eläkeasioista en jaksa huolehtia, tiedän että asiat järjestyy vanhuuspäivilläni (enkä aio nyt enempää täällä ruotia, että miksi)
Sitten 5-8 vuoden päästä toivon tietysti, että työtilanne olisi hieman helpottunut, ja jos ei, kouluttautuisin uudelleen jollekin toiselle alalle mistä töitä sitten löytyisi. Alanvaihto ollut muutenkin mielessä.
Ja mitä itsensä kehittämiseen tulee, en ymmärrä miten se ei onnistuisi kotona yhtä hyvin (ellei paremminkin) kuin vaikkapa lähikaupan kassalla istuen...?
ap
siksi sitä "paheksutaan", koska aiemmin naisilla ei ollut muutakaan vaihtoehtoa, ja monet varmastikin kokivat hyvin ahdistavana sen, että on täysin riippuvainen miehen tuloista ja ei saa kehittää itseään vaan on vain kotona. Jos itse jäisit kotiin, niin laitettaisiinko sinulle joka kuukausi rahaa syrjään tulevaa eläkettä varten, mistä aiot saada töitä sitten 5-8 vuoden päästä, jos niitä nytkään ei ole paljon tarjolla ja jäisit vielä enemmän kelkasta? Ja jos yhteiskunnan tuilla meinaisitte sen rahoittaa, niin tottahan se olisi, että lorvit yhteiskunnan varoilla. Jos taas itse rahoitatte, niin eri juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
leuka pystyyn vaan ja arvosta itseäsi. itse oon ollut 11v kotiäitinä.
Itse opiskelin kotiäitivuosinani tutkinnon markkinointi-instituutissa ja päälle vielä yhdet perusopinnot avoimessa yliopistossa. Silloin siihen oli nimenomaan aikaa ja voimavaroja, silloin etenkin kun lapset olivat jo vähän isompia.
Eläkeasioista en jaksa huolehtia, tiedän että asiat järjestyy vanhuuspäivilläni (enkä aio nyt enempää täällä ruotia, että miksi)
Sitten 5-8 vuoden päästä toivon tietysti, että työtilanne olisi hieman helpottunut, ja jos ei, kouluttautuisin uudelleen jollekin toiselle alalle mistä töitä sitten löytyisi. Alanvaihto ollut muutenkin mielessä.
Ja mitä itsensä kehittämiseen tulee, en ymmärrä miten se ei onnistuisi kotona yhtä hyvin (ellei paremminkin) kuin vaikkapa lähikaupan kassalla istuen...?
ap
sitten opiskelevasi kotiäitinä ollessasi? Siis muutakin kuin lukaisemalla historiallisen elämäkerran silloin tällöin. Jos olet nyt vaikka 30 v, ja aiot olla kotona 8 v, ja sitten et löydä töitä ja teet uuden tutkinnon, johon menee 4 v, niin olet päälle nelikymppinen uuden työn hakija. Onko silloin sen helpompi saada töitä kuin nytkään?
En toki yritä estää sinua jäämästä kotiäidiksi, ajattelin vain, mitä itse miettisin tuossa tilanteessa.
muotoudu toisten mielipiteitten mukaan? Mitä lapsesi tekevät hoidossa, jos olet kotona?
Itse olen kiitollinen, kun sain olla kotiäiti-osa-aikaisena yrittäjänä lasten ollessa pieniä.Monia asioita voisin katua, mutta tuota aikaa en koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sitä vaikeampaa on mennä töihin. johan sitä putoaa kehityksestä tietyillä aloilla parissa vuodessa. toisaalta, jos ei ole mitään kunnon ammattia ja on vaikka kaupan kassa, mikäs siinä.
mä halusin aina töihin mahd. nopeesti äitiyslomien jälkeen. pelkkä ajatus vuosikausista kotona ahdistaa.
Mutta sehän on edessä, jos ap menee töihin. Sitä kai tuo mieheen liittyvä kommentti tarkoitti.
Ei kai elämäsi muotoudu toisten mielipiteitten mukaan? Mitä lapsesi tekevät hoidossa, jos olet kotona?
Itse olen kiitollinen, kun sain olla kotiäiti-osa-aikaisena yrittäjänä lasten ollessa pieniä.Monia asioita voisin katua, mutta tuota aikaa en koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kiitos pitkien hoitovapaiden.
Esim. 50-60-luvulla Suomessa ei juuri kotiäitejä ollut, maa oli vielä pitkälti maatalousvaltainen ja äidit eivät todellakaan olleet mitään pelkkiä kodin- ja lapsenhoitajia.
(on muuten aika outoa, että se mikä muutamia vuosia/vuosikymmeniä sitten oli täysin normaalia ja hyväksyttävää -eli kotiäitiys- on nykyään tehty miltei rikolliseksi ja paheksuttavaksi..?)
Toki kaupungeissa asui suhteessa vähemmän väkeä, mutta kyllä esim. minun molemmat isoäitini olivat kotiäitejä, kaupungissa asuvia sellaisia. Ei ollut maatilan töitä, toki puutarhaa hoitivat ja muuta arkiaskaretta oli varmaan enemmän kuin nykyään.
kiitos pitkien hoitovapaiden.
Esim. 50-60-luvulla Suomessa ei juuri kotiäitejä ollut, maa oli vielä pitkälti maatalousvaltainen ja äidit eivät todellakaan olleet mitään pelkkiä kodin- ja lapsenhoitajia.
(on muuten aika outoa, että se mikä muutamia vuosia/vuosikymmeniä sitten oli täysin normaalia ja hyväksyttävää -eli kotiäitiys- on nykyään tehty miltei rikolliseksi ja paheksuttavaksi..?)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
i9tse olen ollut 5 vuotta kotiäitinä ja aion olla vielä toiset 5v. Tullaan miehen palkalla toimeen itseasiassa ihan hyvin, eli matkustellaan ja rahaa jää ylimääräiseenkin.
En tunne eläväni miehen siivellä vaan yhteistä elämää jossa on päätetty että minä jään kotiin lapsen kanssa ja hoidan perheen kaikki asiat.
Mies on erittäin tyytyväinen ratkaisuun, tykkää kun ei tarvitse tehdä muuta "kuin" käydä töissä.
Tämä sopii meille hyvin, minulla on ensimmäistä kertaa elämässä hyvä olla, ei migreenejä, ei stressiä, ei mitään. Rakastan kotiäitinä oloa ja onnekis meillä on siihen varaa.
mm. tehtaissa, palvelualoilla ym. Lastenseimiäkin (päivähoitoa) oli jo tarjolla.
Suomessa tuollainen amerikkalaistyyppinen kotiäitiys oli varsin harvinaista.
Toki kaupungeissa asui suhteessa vähemmän väkeä, mutta kyllä esim. minun molemmat isoäitini olivat kotiäitejä, kaupungissa asuvia sellaisia. Ei ollut maatilan töitä, toki puutarhaa hoitivat ja muuta arkiaskaretta oli varmaan enemmän kuin nykyään.
kiitos pitkien hoitovapaiden.
Esim. 50-60-luvulla Suomessa ei juuri kotiäitejä ollut, maa oli vielä pitkälti maatalousvaltainen ja äidit eivät todellakaan olleet mitään pelkkiä kodin- ja lapsenhoitajia.
(on muuten aika outoa, että se mikä muutamia vuosia/vuosikymmeniä sitten oli täysin normaalia ja hyväksyttävää -eli kotiäitiys- on nykyään tehty miltei rikolliseksi ja paheksuttavaksi..?)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vielä vuonna 1970 naisista vain 57% kävi kodin ulkopuolella palkkatöissä.
mm. tehtaissa, palvelualoilla ym. Lastenseimiäkin (päivähoitoa) oli jo tarjolla.
Suomessa tuollainen amerikkalaistyyppinen kotiäitiys oli varsin harvinaista.Toki kaupungeissa asui suhteessa vähemmän väkeä, mutta kyllä esim. minun molemmat isoäitini olivat kotiäitejä, kaupungissa asuvia sellaisia. Ei ollut maatilan töitä, toki puutarhaa hoitivat ja muuta arkiaskaretta oli varmaan enemmän kuin nykyään.
kiitos pitkien hoitovapaiden.
Esim. 50-60-luvulla Suomessa ei juuri kotiäitejä ollut, maa oli vielä pitkälti maatalousvaltainen ja äidit eivät todellakaan olleet mitään pelkkiä kodin- ja lapsenhoitajia.
(on muuten aika outoa, että se mikä muutamia vuosia/vuosikymmeniä sitten oli täysin normaalia ja hyväksyttävää -eli kotiäitiys- on nykyään tehty miltei rikolliseksi ja paheksuttavaksi..?)
siksi sitä "paheksutaan", koska aiemmin naisilla ei ollut muutakaan vaihtoehtoa, ja monet varmastikin kokivat hyvin ahdistavana sen, että on täysin riippuvainen miehen tuloista ja ei saa kehittää itseään vaan on vain kotona. Jos itse jäisit kotiin, niin laitettaisiinko sinulle joka kuukausi rahaa syrjään tulevaa eläkettä varten, mistä aiot saada töitä sitten 5-8 vuoden päästä, jos niitä nytkään ei ole paljon tarjolla ja jäisit vielä enemmän kelkasta? Ja jos yhteiskunnan tuilla meinaisitte sen rahoittaa, niin tottahan se olisi, että lorvit yhteiskunnan varoilla. Jos taas itse rahoitatte, niin eri juttu.