Jos biologinen kello tikittäisi, mutta et onnistuisi löytämään sopivaa miestä lapsesi isäksi..

on lapset tehty, mutta tiedän erään 3-kymppisen naisen, joka kyllästyi etsimään miestä. Kävi spermapankissa ja tuli tätä kautta raskaaksi. Tukiverkoston on syytä olla hyvä tähän ryhtyessä, koska yksin tulee olemaan rankkaa, muttei mahdotonta.

Koska hermo ei kestäs hoitaa koko kotirumbaa yksin... olinkin lapseton 36-vuotiaaksi, kun oli vaan vääriä miehiä... No, oikeakin sitten löytyi. Ja jos ei olisi löytynyt, olisin pysynyt lapsettomana. Sinkkunakin oli ihan kivaa :)

Halusin elämänkumppanin, ja hänen kanssaan harkitsimme yhdessä tarkkaan, haluammeko lasta. Halusimme, ja olemme onnellisia. Kuitenkin olisin luultavasti aivan hyvin voinut olla elämääni tyytyväinen myös ilman vanhemmuutta, enkä missään nimessä olisi tieten tahtoen järjestänyt itselleni yksinhuoltajan raskasta arkea.

Mulla biologinen kello tikitti eikä unelmien miestä löytynyt, joten otin yhden kunnollisen mutta tylsän naapurinpojan, jonka kanssa perustin perheen ihan vaan lastenteko mielessä. Nyt on kolme lasta ja edelleen ollaan yhdessä, vaikka ei se vieläkään prinssiksi ole muuttunut Mutta lapset sain!

vaan olisin tehnyt kuten kutonen, eli tehnyt lapset jonkun miehen kanssa, josta tulisi hyvä isä vaikka ei ehkä unelmien prinssi olisikaan minulle.



Isättömien lasten tarkoituksellista tekemistä en hyväksy, joten siihen en olisi ryhtynyt missään tapauksessa.

Nyt kun lapsi on kohta 2v niin kyllä ois varmasti "pää hajonnu"monta kertaa jos ei olis avomiestä rinnalla.



Lapsen sain ollessani 30v ja avomiehen kanssa olimme olleet 3v yhdessä.



Kaipasin tasaista elämää koska sinkkuvuosina tuli täydellinen turhautuminen baareissa ravaamiseen ja sitoutumiskammoisten ukkojen kanssa pyörimiseen.

Mulla biologinen kello tikitti eikä unelmien miestä löytynyt, joten otin yhden kunnollisen mutta tylsän naapurinpojan, jonka kanssa perustin perheen ihan vaan lastenteko mielessä. Nyt on kolme lasta ja edelleen ollaan yhdessä, vaikka ei se vieläkään prinssiksi ole muuttunut Mutta lapset sain!

Mulla on kyllä ollu unelmien prinssejäkin mutta aina vaan muuttui elämä tylsäksi niidenkin kanssa... ja lähdin uuden mukaan. Lopulta oli pakko alkaa tehdä lapsia joten otin mukavan ja fiksun miehen ja lapset tehtiin. Unelmien prinsit kuuluu päiväunelmiin...

Eli kerran olen jo niin tehnyt ja nyt harkitsen toista. Mulla ei ole pää meinannut hajota kertaakaan. Ihan mahtava tiimi olemme lapseni kanssa ja nautin joka päivästä. Olen niin onnellinen, että tein näin. Nyt siis sisaruksesta haaveilen. Onneksi jokainen voi elää tavallaan!