Lue keskustelun säännöt.
Mitä tekisit jos ystäväsi olisi yhtäkkiä suuttunut
24.10.2010 |
sulle jostain, mistä ei olisi mitän hajua eikä pitäisi enää yhteyttä? Viimeiseenkin tekstariin sain tosi tylyn vastauksen. Ja en tod. tiedä mitä oeln tehnyt, mitään riitaaa ei ole ollut jne.
Kommentit (4)
mulla oli 'kaveri' joka yhden kesän käytti mua 'tunteidensa analysointiin' ja ties mihin, ja jos en vastannut esim ILTAVUOROSSA ollessani, hän syytti minua siitä, etten ollut kiinnostunut hänen asioistaan. Mieheni aloitteesta laitoin välit jäähylle, ja olen tosi tyytyväinen että tein niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on äärettömän lapsellista ottaa nokkiinsa jostain, ja sitten kieltäytyä kertomasta syytä. Prinsessa-diiva touhua.
Minusta on äärettömän lapsellista ottaa nokkiinsa jostain, ja sitten kieltäytyä kertomasta syytä. Prinsessa-diiva touhua.
Olemme siis 40+++ ikäisiä naisia, takana on elettyä ja koettua elämää, lapsiakin on enempi ja vähempi.
Erään tapahtumaketjun jälkeen ystäväni sitten ei vastannut enää viesteihini. Soitin hänelle ja kysyin hänen vointiaan (oli oikeasti kipeä) ja hän oli hyvin omituinen puhelimessa. Kaitsi lapsia samaan aikaan, puhui lapsilleen ja minulle äänesävy oli välttelevä ja etäinen, oli kuulemma puistossa heidän kanssaan.
Normaalisti ystävä ei koskaan ollut leikkipuistossa lastensa kanssa eikä koskaan puhunut samaan aikaan muille, kun oli puhelimessa, eli käytös oli todella muuttunutta. tekstareihin hän ei tosiaan vastannut.
meni noin kuukausi..
FB-listalla olin edelleen, ja kysyin sitten onko suuttunut jne.
Hän vastasi, että toivottaa minulle hyvää jatkoa, ei muistella pahalla.
Hän ei lähtenyt erittelemään mistä on suuttunut niin, että laittaa välit lopullisesti poikki, ilmoitti vain että ei halua puhua asiasta; hän on tehnyt päätöksen (päivämäärä) ja mitä hän päättää, hän pysyy siinä.
Vastasin, että en kerjää hänen ystävyyttään mutta halusin tietää sen, mitä olin jo epäillytkin.
Tiesin, että tuon tapahtumaketjun johdosta ystäväni suuttuu. Ajattelin, että käyn asian läpi hänen kanssaan myöhemmin, sillä sehän perustui ihan vain molemminpuoliseen väärinkäsitykseen. Ja myös sellaiseen väärinkäsitykseen, että hän kuvitteli minun toimivan kuten hän itse toimii tiettyjen asioiden suhteen, esim. että juoruaisin hänen kertomia asioita hänen miehelleen tai että töksäyttelisin epäasiallisuuksia hänen miehelleen vain siksi, etten ymmärrä senkaltaista miestä tai suhdetta... Nämä eivät minun kannaltani vaikuta ystävyyteen, katson että ystävyys on minun ja sen ystävän välinen suhde ja minulle on ihan sama mitä hänen miehensä on viime kädessä. ystävyys myös perustuu luottamukseen, en juorua hänen asioitaan edes hänen miehelleen etenkin kun en arvosta koko äijää....
No, oletan siis että taustalla on tuo erilainen katsontakanta tai maailmankuva, ja sitten pisteenä iin päälle oli tuo episodi, joka minusta oli väärinkäsitystä ja sovittavissa. Hän ei halunnut sitä.
Se suotakoot hänelle.
Kaikkein hulluinta tässä on, etten ole ede kaivannut tätä ystävää tai meidän ystävyyttämme siis.
Myöskään lapseni eivät ole kyselleet näiden ex-ystävän lasten perään, eivät ole kaivanneet tms. eivät sanallakaan maininneet.
Me olemme muuttaneet, ympyrät on erit, mutta kyllä lapset ovat kaivanneet muita sinne entiseen jääneitä ihmisiä, näidä lapsia eivät ollenkaan.
hän pystyi tekemään ihan uskomattomia ohareita ja sitten kun pidin tälläisen takia aina väliä oli hän ihan että häh.
Joskus yritin kauniisti puhua hänen mokistaan, mutta ei edes tajunnut pyytää anteeksi.
Jos haluat pitää yllä ystävyyttä soita tai mene käymään ja sopikaa.
Ex-ystäväni ei ikinä moista tehnyt ja mä en enää viitsinyt olla roskakori.