Miks päihteidenkäyttäjät on niin itsekkäitä?

Parantuminen riippuvuudesta tarkoittaa aina vastuunottamista omista teoistaan ja valinnoistaan sekä tietysti tietoisuuden omasta riippuvuudestaan.



Itse uskon päihteidenkäytön olevan valinta, mutta se ei tarkoita etteikö näistä ihmisistä tulisi välittää ja kohdella ihmisarvoisesti. Täytyy myös ottaa huomioon ihmimilliset tekijät valintojen taustalla. Elämä on niin vaikeaa etten jaksa alkaa syyttelemään muita huonoista valinnoistaan. Tuskinpa kovin moni päihteidenkäyttäjä toivoi itselleen sellaista elämää.

Tulipa paljon lausevirheitä.

Hoidossakin on ollut mutta siellä kaikki kyttää ja vainoo ja valittaa ja nalkuttaa.. Ei tajua että sen hyväksihän niitä ohjeita annetaan.

eivät näe virheitä itsessään ja tätä jatkuu niin kauan kuin se sallitaan. Vastuu heille itselleen ja irti marttyyriajattelusta.

Syy juomiseen löytyy aina, olipa iloa tai surua.

Monella alkoholistilla on depressiota ja persoonallisuushäiriöitä. Tarvitsee ammattiapua, mutta siitäkin hyötyy vain, jos motivoituu hoitoon.

Lisäksi onhan se sama ongelma kaikissa muissakin riippuvuuksissa, kun ihminen ei enää kykene näkemään asioita oikeassa valossa. Todellisuudentaju ikäänkuin hämärtyy.

Pitää yrittää ymmärtää, mutta paraneminen lähtee omasta itsestä.

Olet itse pikku hiljaa persoonallisuushäiriöstä toipuva ja voin kertoa teille terveet, ettei terve pysty kuvittelemaankaan minkalaisessa painajaisessa persoonallisuushäiriöinen elää joka ikinen päivä. On surullista että ihmiset ryyppää tai käyttää aineita helpottaakseen oloaan, mutta ymmärrän sen. Jos mulla olis alkoholistigeeni, ihan takuulla olisin alkolisti. Onneksi mulle ei viina maistu. Sen sijaan olenkin sitten ollut totaalisen nettiriippuvainen. Vähän sama kuin olis jalka poikki ja muut kehottais vaan ryhdistäytymään ja lopettamaan valitus. Hetken sitä jaksais, mutta todella lyhyen hetken. Apua ihmisille. Lääkkeet ei persoonallisuushäiriötä paranna, korkeintaan lieventää pahaa oloa. Terapiaa ja apua ja pitkään. Ja ennen kaikkea ennaltaehkäisyä.

Vai vaan ongelmakäyttäjiä?

että voi oikeasti tuhota oman elämänsä ja tehdä läheistensä elämästä helvettiä edes tajuamatta mitä tekee - ja sitten vielä syyttää työnantajia ja työkavereita, puolisoa, sukulaisia ja lapsiaan siitä, että kaikki ongelmat on heidän syytään, kun kaikki muut ovat niin tampioita, etteivät anna ryypätä rauhassa.



Mä olen kyllä julma, tiedän, mutta mä en oikeasti usko, että kovinkaan moni alkoholisti tai narkkari oikeasti toipuu tai parantuu vaikka miten olisi terapiaa ja hoitoa tarjolla. Jotkut ehkä pystyvät olemaan pitkiäkin aikoja kuivilla, mutta silloinkin he ovat vain kahden putken välissä. Mun mielestä olisi syytä suunnata paljon enemmän sitä rahaa, jota menee tälläkin hetkellä viemäristä alas, kun hoidetaan niitä päihderiippuvaisia, jotka jatkavat seuraavaan putkeen heti hoidosta päästyään, esim. nuorisotyöhön siten, että nuorille olisi tarjolla muutakin tekemistä kuin ryypätä.

On + ja -



Jos elämä on enemmän - kuin + niin huumeet helposti vievät voiton koska huumeet ovat aina +.



Olisi tärkeää silti muistaa että aina ponnistelu kaikessa on - ja ponnisteltaessa se muuttuu+.



Ponnistelun lopputuloksena on siis +. Esimerkiksi urheilu aiheuttaa tätä. Kärsimyksen loppuna on tietynlainen nautinto.



Narkomaani valitsee oikotien. Hän on löytänyt pandoran lippaan. Tasapaino on silti avain. Eikä välttämättä kova kärsimys ja nautinto.



Huumeita käyttämällä voi löytää tasapainon. Liika huume vie hoitoon tai hautaan. Tällöin tasapaino on -.

Elämän paskuus on kultainen keskitie. Osa ymmärtää ja osa ei. Osa ei edes ymmärrä vaan elää sääntöjen mukaan oikein. Osaa ei edes kiinnosta.

Kultaisen keskitien leikkaus on oma valinta.

Ihmisen mieli on eteenpäin eli nautintoon. Ja liika nautinto vie aina epätoivottuun tilaan ja negatoi nautinnon.



Huippu on saavutettu ja matka alas jatkuu. Tämä on se ongelma. Vain harvat kykenevät juomaan kuin viisaat. VIINA ON VIISASTEN JUOMA. VIINASSA ON ONNELLISUUDEN SALAISUUS.

että voi oikeasti tuhota oman elämänsä ja tehdä läheistensä elämästä helvettiä edes tajuamatta mitä tekee - ja sitten vielä syyttää työnantajia ja työkavereita, puolisoa, sukulaisia ja lapsiaan siitä, että kaikki ongelmat on heidän syytään, kun kaikki muut ovat niin tampioita, etteivät anna ryypätä rauhassa.

Mä olen kyllä julma, tiedän, mutta mä en oikeasti usko, että kovinkaan moni alkoholisti tai narkkari oikeasti toipuu tai parantuu vaikka miten olisi terapiaa ja hoitoa tarjolla. Jotkut ehkä pystyvät olemaan pitkiäkin aikoja kuivilla, mutta silloinkin he ovat vain kahden putken välissä. Mun mielestä olisi syytä suunnata paljon enemmän sitä rahaa, jota menee tälläkin hetkellä viemäristä alas, kun hoidetaan niitä päihderiippuvaisia, jotka jatkavat seuraavaan putkeen heti hoidosta päästyään, esim. nuorisotyöhön siten, että nuorille olisi tarjolla muutakin tekemistä kuin ryypätä.

Että hyvin moni päihteidenkäyttäjä ei pääse riippuvuudestaan eroon, vaikka kuinka tyrkytetään hoitoja ja terapiaa. Musta tärkeintä on rinnallakulkeminen. Hyvä yhteiskunta tukee niitäkin, jotka epäonnistuvat elämässään. Päihteidenkäyttäjien hoitaminen ei musta edes välttämättä tarvitse tähdätä riippuvuudesta parantumiseen vaan heidän elämän yleiseen kohentamiseen (ruoka, asunto, perusterveydenhoito, puhtaat ruiskeet jne.).

Kohtuus on se ratkaisu. Huumeongemiin tarjotaan ratkaisuksi kokonaisvaltaista katkaisua. Monet huumeet kuten opiaatit ja stimulanteista ainakin anfetamiini jättävät käyttäjään ikuisen addiktion.



Ongelmaan ratkaisu on kohtuus. Käyttäjän oma vastuu.

Normaalin kansalaisen ja narkomaanin välillä ero on vain pieni. Narkomaani himoitsee ainetta eikä niinkään rahaa. Kansalainen on himoissaan rahasta.



Kansalainenkin siis voisi olla narkomaani.

Ero on hieno. Ero myös mahdollistaa uskomattomiin työponnisteluihin nautinnon tähden.

Miksi päihteiden käyttäjät on niin seksikkäitä?



Mielenkiinnosta tulin katsomaan että kuinka niin, eipäs ollutkaan kyse seksikkydestä =D



-tintti-

Että hyvin moni päihteidenkäyttäjä ei pääse riippuvuudestaan eroon, vaikka kuinka tyrkytetään hoitoja ja terapiaa. Musta tärkeintä on rinnallakulkeminen. Hyvä yhteiskunta tukee niitäkin, jotka epäonnistuvat elämässään. Päihteidenkäyttäjien hoitaminen ei musta edes välttämättä tarvitse tähdätä riippuvuudesta parantumiseen vaan heidän elämän yleiseen kohentamiseen (ruoka, asunto, perusterveydenhoito, puhtaat ruiskeet jne.).

t. se persoonallisuushäiriöinen, joka tämän prosessin läpikäytyään tajuaa miten äärimmäisen vaikeaa paraneminen on ja miten onnenkas olen kun mulla on siihen tarpeeksi kapasiteettia.

Tintti on ainoa järkevä tässäkin ketjussa.

Tintti tarjosi aikoinaan loisto seikkailuja ja oli parempaa kuin sienet konsaaan.

Mutta sen verran sanon että kuka tahansa jolla on jalka poikki kuvainnollisesti on itsekäs. Vai miten suurta epäitsekkyyttä voi vaatia kun koipi on poikki... Ongelman on siitä että persoonallisuushäiriöisen puolustusmekanismit sijoittavat helposti ongelman kokonaan jonnekin muualle. Vaikka sitten toisiin ihmisiin. Vaikeahan sitä on itseään muuttaa, jos ei edes tiedosta missä ongelma oikeasti on, ja yrittää muuttaa aidanseipäitä kun pitäisi muuttaa aitaa. Sen kuitenkin uskallan luvata, että aika moni meistä todella yrittää parhaansa veren maku suussa, vaikka se ei ehkä siltä näytä. Ja kaikki alkoholistit ja riippuvaiset ei toki ole pershäiriöisiä.