Lue keskustelun säännöt.
En jaksa leikkiä vauvan kanssa..
22.10.2010 |
Tuntuu että kaikki energia menee perustarpeiden tyydyttämiseen ja kun on vapaa hetki niin syön itse tai tuijotan telkkua leikkikehän vieressä.
Mies on paljon työmatkoilla joten ollaan koko ajan kahdestaan..
Ja se on huono tekosyy, tiedän. Olen vaan epäkelpo äiti.
Kommentit (17)
pitäisi jaksaa leikkiä? Vauvaa hoivatessa voi loruilla ja höpötellä. Muutenkaan en leiki lasten kanssa, luen kylläkin heille ja joskus askarrellaan. Olen äiti, en leikkikaveri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ettei vauvan kaa tavi leikkiä.hoitotilanteissa voi seurustella ja ottaa kontaktia.ja et muutenkaa ei lasten kaa tarvi leikkiä,mutta pitää antaa puitteet hyvän leikin luomiselle.
Olet erimieltä neuvolalääkärini kanssa!
Miksi hankkia lapsia jos niiden kanssa ei sitten leiki ja kuluta aikaa?
Jos lapsi saa kontaksia aikuiseen vaan hoitotilanteessa niin kyllä tekisin tälläsestä perheestä ilmoitusta. Ei kuulosta yhtään hyvältä.
Mitäköhän mä oikein tein ennen kuin vauva oppi ryömimään? En muista enää. Sitten kun se oppi, laitoin kaikki lattian tasassa olevat kaapit täyteen vaarattomia tavaroita ja siinä sitten menikin mukakvasti pari vuotta kun kakara kolusi niitä kaappeja kun puuhailin kotitöitä jne. :). Ja tämä on taivahan tosi. Meillä on vaan yksi lapsi eikä sen kanssa ole kauheasti tarvinnut leikkiä. Nykyään se on ihan jumalattoman touhukas koululainen jolle ei ikinä tarvi keksiä tekemistä.
Ei vauvan kanssa tarvitse leikkiä.
noin 3-vuotiaasta asti lapsi kiinnostuu leikistä ja myös kavereista.
Sitä ennen läheisyys ja äidin lämpö, turvallisuuden tunne ovat kaiken a ja o.
Lämpimiä sanoja, silmiin katsomista, turvallisuuden tunteen tarkentaminen.
Jos lapsi ei saa noita, hänestä tulee häiriintynyt. Ei varsinainen leikkiminen ole ollenkaan niin tärkeää hänen kanssaan tuossa iässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ettekö ole koskaan tarkemmin tarkastelleet vauvan käyttäytymistä? Vauvahan yrittää kaikkensa saadakseen äidin katsekontaktin, ja mikä voi olla vauvasta mukavampaa kuin huomata, että äiti hymyilee ja nauraa hänelle ja hänen kanssaan. Siitä tulee tunne, että on tärkeä. Tämä toteutuu parhaiten leikkiessä. Leikkihän on kaikkea sitä mikä tuottaa molemmille osapuolille iloa ja nautintoa.
oikeus "omaa aikaan", eli jos viihtyy yksinkin, niin antaa viihtyä.
Minäkin ihmettelin neuvolatädille, että olenko huono äiti kun annan vauvan olla omissa oloissa, mutta ei kuulemma mitään hätää, jos viihtyy.
Ja hymyillä voi tosiaan hoitotilanteissa ja ihan vaikka sinne leikkikehään, ilman, että "leikkii" koko ajan jotain vauvan kanssa.
Ja muista, kerro neuvolassa, jos vaikka sattumalta on synnytyksen jälk. masennus, tai ihan oikeasti tarvitset apua kontaktin luomiseen vauvaasi.
Vauva on ainutkertainen ja ansaitsee kyllä vain kaikkea hyvää, mutta ei ole yhtään hävettävää, jos itse tarvitset apua.
Vitsi tuli tunne, että pitää kysyä, missä päin suomea yksin vauvan kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vuorovaikutus on eleitä, äänenpainoja, äänteitä, kosketusta, katseita, tarpeisiin ja itkuun puuttumista ja hiukan sitä leikkimistäkin (kukkuuta liinan takaa esim)
Jos äiti ei ole leikkijä-tyyppiä, niin ihan tavallinen arjesta rupattelu, ympäristöä yhdessä tutkailu ym lapselle suunnattu kontakti on ihan yhtä tärkeää. Silmiin katsominen ja lapsen ääntelyyn vastaaminen niinkuin vastaisi johonkin keskusteluun vaikka samalla kun katselisi toisella silmällä telkkaria on lapselle tärkeää.
Googlettakaa vuorovaikutus vauvan kanssa, saatte todella tärkeää tieoa. Äitiejä joilla mielenterveysongelmia, masentuneisuutta, päihdekäyttäytymistä ym opetetaan ensisijaisesti vuorovaikutusta.
juttelen,laulan, tanssin ja pelleilen vauvan kanssa mutta varsinaisesti en leiki esim leluilla ja kirjoilla. Nauretaan kyllä yhdessä ja nukutaan kaikki päikkäritkin yhdessä kun äitiäkin väsyttää:)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
edellä mainitut taisivat olla kaikki jonkinasteista leikkimistä joten ehkä murehdin turhaan..
Tarkoitin sellaista konkreettista leikkimistä ja vauvan tutkailuihin osallistumista.
sitten hyvin :)
Ei sitä tarvitse leikkiä.. Eihän tosiaan tuon ikäinen vielä edes osaa leikkiä sanan varsinaisessa merkityksessä.
Oi voi nauti niistä päikkäreistä yhdessä, kun ainakaan minä en enään uskalla, kun on juuri sen ikäinen, että tekee kaikkea päätöntä, niin en uskalla ottaa sänkyyn viereen. Tippuu kuitenkin ja jos lattialla nukutaan, niin en välttämättä herää ja mitäköhän lapsonen olisi sillä väliin keksinyt... 1v 3kk :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten olet kyllä huono äiti jos laitat lapsen leikkikehään ja itse toljotat vaan telkkaria.
Miksi???
Leikki on KAIKKI leikkiminen ja yhdessä puuhaaminen.
En tajua mitä hemmetin väliä sillä on tekeekö temppurataa sisällä vai kiipeilläänkö telineessä ulkona. Huoh!
Ei meilläkään kirjoilla paljoa plärätä ja lapsi 8 kk ikänen, yksi tykkää äidistä ja toinen tyttärestä. Pointti kuitenkin että teet lapsesi kanssa, eikä lapsi ole yksin hereelläoloaikaa ja istut netissä!
Meilläkin lapsi (kaikki lapset) on mennyt MYÖS yksin pitkin kotia. Pitkä aika päivällä jos ei muuta tee ja pitkä aika jos lapselle keksii jatkuvasti viihdytettävää..
Ei äidin tartte olla viihdekeskus!
Taas tätä jauhamista: jos leikittää, sitä tekee kokoajan ja jos lapsi on lattialla niin ei tee muuta?
Lapsetkin on yksilöitä, joskus lapsen totuttaa johonkin koukkuun.
Mutta kyllä sen lapsen kanssa tarttee JOLLAIN TAVALLA viettää aikaa, leikittää.
Meillä on osa lapsista innostunut lastenohjelmista ja osa taas haluaa pelata muistipeliä tänä aikana. Ei lapsen kanssa oikein voi leikkiä junalla jos sitä ei huvita..
5
Sisältö jatkuu mainoksen alla
juuri on sitä leikkiä! Leikki on tosi laaja käsite. Yksinkertaistettuna se on sitä kun on kivaa yhdessä. Eli älä huolehdi enää.
T. se, jonka mielestä vauvan kanssa tulee leikkiä
Olin 19 vuotias ja esikoisen kanssa kotona. Lisäksi neljä muuta lasta vaimoni entisestä liitosta.
Omat vanhempani olivat olleet täysin etäisiä. Silti löysin itsestäni hoivavietin. Vaikeaa se oli, uskokaa pois!
Kun vaimoni menehtyi auto-onnettomuudessa olin täysin avuton. Tiesin vain miten ohjeloidaan. En tiennyt kasvatuksesta mitään. Olin aivan noobie lasteni kanssa. Leskenä ensisijaisesti tarkoitukseni oli löytää yhteys lapsiini ja lapsipuoliini. Se vaati työtä, se vaati päätyön päättämistä taloudellisen romahduksenkin uhalla.
Vaimoni vaali erityisesti kasvatuksellista yhteyttä lapsiinsa. Mikäli olisin pannut koko pesueen hoitoon ja jatkanut hommiani ohjelmoijana, olisin pettänyt rakkaan (vieläkin!) vaimoni toiveen, kotikasvatetuista lapsista.
Vanhemmuus on mahtavinta elämässä. Tämä on täyttänyt tarkoitukseni täysin. En edes löytäisi itseäni mistään muusta, kuin isyydestä nyt.
Vanhemmuus vaatii oman pienen itseyden uhnoitusta. Se pieni sinä on nyt lapsesi.
T: 11cm mies
Leikkiä vauvan kanssa? Ei vauvat kaipaa leikkiä, vaikka joskus satunnaisesti siitä tykkäisivätkin. Aikuiset sen sijaan tykkää leikkiä:
(lyhyt pätkä)
Minun piti nuorena äitinä ihan opetella ottamaan kontaktia vauvaan, en vain sisäsyntyisesti osannut leikkiä vauvan kanssa. Päätin sitten joka päivä tehdä jonkin leikin. Eli loruttelin "silmä, silmä, nenä suu, äitin kulta, kukas muu!"- tyylisiä juttuja, koitin vauvahierontaa, vauvan jalkaterät mun kasvojen eteen, jalat erilleen ja äiti kurkistaa: Kukkuu!.
Paras palkinto ja palaute oli kun pikkuhiljaa vauva rupes hymyilemään ja nauramaan näille mun kömpelöille yrityksille :). Siitä sitten pikkuhiljaa jalostui nämä leikit. Yritäs nyt sinäkin, pikkuhiljaa ja vähän kerrallaan.