Uskaltaisitko kolmannen kerran raskaaksi, jos tietäisit, että riskiraskaus kyseessä?

Riski äidin terveydelle, riski sikiön terveydelle (esim. ennenaikaisuus), tietyn vamman tai sairauden riski vauvalla?

pahimmassa tapauksessa, raskautta ei ole kuitenkaan kielletty lääkärin toimesta.

Tosi kurja juttu, halaus!!

esikoisen vauva-aikana puhkesi sairaus (sisäelinjuttuja) ja nyt kaikki on ok. Raskaus olisi kuitenkin iso riski että se sama härdelli alkaisi taas, en todellakaan jaksa :( Etenkään mä en kestäisi sitä huolta lapsesta. Oman olon pystyy tunnistamaan mutta miten siellä mahassa menisi... Asia on ihan ok meille nyt, pelataan niillä korteilla jotka on annettu :)

Meillä vanhemmat jo 11 ja 8, minäkin melkein 40.. Tuskinpa se helpommaksi olisi mennyt. Meillä syynä minun perussairauteni tuohon riskiraskauteen. Lapseni eivät ole suoranaisesti kärsineet sairaudestani, vaan sen liitännäisvaikutuksista: raskausmyrkytys (kohtuulievät, syntyneet 37+ ja 38+), ennenaikaisen synnytyksen uhka jne. Silti taas tänään huomasin miettiväni ja kaihoavani sitä kolmatta.



Ei järjen häivää...

Ne kaksi olemassakin olevaa tarvitsevat äitiä ja mieluiten mahdollisen hyväkuntoista.



Kaikkea ei elämässä voi valitettavasti saada.

Hädintuskin uskaltaisin vaikkei mitään tiettyä riskiä olisikaan luvassa. Tuntuu että olen ollut jo liiankin onnekas näiden kahden kanssa, pelkäisin ettei hyvä onni voi jatkua enää kauempaa.

Mulla on nykyään tämän asian suhteen järjen ääni niin voimakas että se peittää kaikki vauva-ajatukset alleen. Etenkin jos joutuu käymään lähelläkään sairaalaa, tulee kaikki mieleen... ei, ei! En halua sitä.



4

Ne kaksi olemassakin olevaa tarvitsevat äitiä ja mieluiten mahdollisen hyväkuntoista. Kaikkea ei elämässä voi valitettavasti saada.

just näin.

Semmoisessa tilanteessa olenkin, enkä enää uskalla kolmatta raskautta. Tässä tilanteessa on tärkeintä se, että voin olla jatkossakin äiti jo olemassa oleville lapsilleni.

Ensimmäinen raskaus oli riskiraskaus. Toista mietittiin tarkkaan ja koska useiden lääkäreiden mukaan riski riskiraskauteen oli normaali, eli pieni, aloin odottaa kuopusta. Samat riskit edellistä raskautta vaikeampina. Koko raskaus oli riski sekä minulle, että vauvalle.



Oli kamalaa hyvästellä 2-vuotias esikoinen sektioon lähtiessä, en tiennyt olenko enää seuraavana päivänä hengissä. Tuo tilanne ja koko raskaus oli niin rankka, että meille ei tule enää lisää lapsia. Vaikka lääkäreiden mielestä edelleenkään riskiraskauteen ei ole normaalia suurempaa riskiä.

kokenut riskiraskauden?

esikoisen vauva-aikana puhkesi sairaus (sisäelinjuttuja) ja nyt kaikki on ok. Raskaus olisi kuitenkin iso riski että se sama härdelli alkaisi taas, en todellakaan jaksa :( Etenkään mä en kestäisi sitä huolta lapsesta. Oman olon pystyy tunnistamaan mutta miten siellä mahassa menisi... Asia on ihan ok meille nyt, pelataan niillä korteilla jotka on annettu :)

Minulla oli kakkosta osottaessa niin paha raskausmyrkytys että tyttö piti sektioida vatsasta ulos kun oma terveys alkoi olla vaarassa.Sydämessä rytmihäiriöt,Munuais ja maksa arvot heitti häränpyllyä,virtsaa ei erittynyt juurikaan ja lisäksi kaikki lapsivesi oli ikäänkuin kadonnut ja tytöllä alkoi sydänäänetkin heiketä.

Eka vuosi meni lähes kokonaan sairaalassa maaten eri sisäelin jutuista johtuen.Lasten isä siis hoiti yksin esikoista ja vauvaa.Lääkäri ei suositellut enää raskauksia meille .

Kun esikoinen oli 4 ja kakkonen 2v niin aloin osottamaan kolmatta.pitkään harkittiin keskeytystä mutta päätettiin kuitenkin jatkaa raskautta.Oltiin erikoisteho seurannassa kun tässäkin raskaudessa oli ongelmia oman terveyteni kanssa.'

ja moni varmaan piti meitä hulluna kun vielä neljäskin sitten tehtiin mutta neljännen odotus ihme ja kumma kyllä sujui ilman mirtään ongelmia.

:)

samanlainen tilanne mulla, mutta riski on lähinnä mahdolliselle tulevalle lapselle. En haluaisi aiheuttaa kärsimystä toiselle, mutta toisaalta todennäköisyys siihen, että kaikki menee hyvin, on kuitenkin suurempi.



Ja mitäs jos ehkäisystä huolimatta tulee raskaaksi? :/

Varsinkaan, jos on riski, että sinulle tapahtuisi jotain. Jo syntyneet lapsesi tarvitsevat sinua.

Kahden sektion jälkeen kohtu on niin hauras omalla kohdallani. Enempää raskauksia ei suositeltu, ei ehdottomasti kielletty. En aio riskeerata.

itselläni todettiin veren hyytymishäiriö ekassa raskaudessa mutta silti en edes epäröinyt toista raskautta.



Tuon ekan raskauden aikana sattui vielä pari tuoreen äidin kuolemaa, joiden uutisoinnista saattoi päätellä että kuolinsyy saattoi olla saman kaltainen kuin mikä minun "sairauteni" oli.

Järjestin vain raskausaikana kaiken kotona niin, että jos minulle käy synnytyksessä tai sen jälkeen huonosti, ei miehellä ole vaikeutta hoitaa juoksevia asioita kun kaikki tiedot on helposti löydettävissä.

oli ongelmia, itse voin mielestani hyvin ja vauvat myos, mutta laakarit olivat joka kerta huolissaan, lisaksi sektiot sinansa riskeja, ensimmainen tehtiin nukutuksessa, raskausdiabetes, korkea verenpaine ja laakitykset, ylipaino...



Nyt meilla on kolme ihanaa, tervetta lasta ja olen niin onnellinen, enempaa en voisi toivoa!

Mulla oli toksemia ensimmäisessä raskaudessa ja sen todennäköisyys esiintyä uudelleen kolmannessa odotuksessa ja tämän jälkeen kun lasten isä pysyy samana, on suurempi kuin toisessa.



Toksemiaa ei tullut mutta oli tosi vaikea odotus ja olinkin saikulla paljon. Poika sai täydet 10p.



Riski kuitenkin pieni ja "hallittavissa" kun malttoi levätä.