Miten voi menettää hermonsa

siskolle, kaverille tai muulle läheiselle? Ei hermostuminen tee sinusta pahaa ihmistä tai huonoa äitiä. Tosin taaperon kanssa ei oikein voi riidellä, eli jos lapsi ei suostu syömään, niin kannattaa pysyä itse rauhallisena ja nostaa vain lapsi pois pöydästä "ruokailu on nyt loppu" -ilmoituksen kera, eikä tehdä asiasta meteliä. Kyllä mulla on kiukku kiehahtanut ihan pikkuvauvankin kanssa niinä vähäunisimpina aikoina, siis kun itse on ihan töttöväsynyt ja vauva herää 5 min nukahtamisen jälkeen huutamaan suoraa huutoa, eikä nuku, ei nuku.



Jos suutut, niin osaat kyllä myös pyytää anteeksi. Eikä se taapero sua vihaa, kyllä lapset rakastavat vanhempiaan ihan viimeiseen asti.

vastauksesta, näin se varmasti on. On vaan niin ikävää huomata itsestään ettei aina jaksa pysyä rauhallisena vaikka pitäisi.



ap

tuo on ihan normaalia!

saa mutkin hermostumaan, on juuri ruoan sylkeminen ja heittely lattialle. (lapsi muuten kiltti söpöläisyys 1v 3kk)

Yleensä saan pidettyä pokan ja totean vaan että "ai sä tulit jo täyteen" ja laitan lapsen lattialle jatkamaan leikkejä. Kyllä se lapsi sitten syö kun on nälkä, kunhan ei anna välipaloja...



Jos äiti siinä syömistilanteessa aina suuttuu niin lapsi yhdistää ruoan/syömisen ikäväksi tai painostavaksi tilanteeksi.



Mutta kyllä ne hermot menee välillä jokaisella, vaikka kuinka yrittäis olla aikuinen...

lapsen kanssa, jota kuitenkin rakastaa enemmän kuin elämää??

Taaperoni varmaan vihaa minua. Taas tuli riitaa syömisestä (taapero ei suostunut syömään lounasta).

Mä oon huono äiti ja huono ihminen.

Tämmöstä tämä elämä taaperon kanssa on, ihan normaalilta kuulostaa.Sinä haluat että taaperosi syö mutta tässä iässä lapsi haluaakin ITSE määrätä näissä asioissa jotka liittyvät lapsen hoivaan ja jotka äiti niin hyvin tehnyt. Kehityksellisesti lapsi HALUAA nyt itse oppia tekemeen itselleen nämä asiat joista äiti huolehtinut ja äiti tehnyt niin hyvin. Oppiminen vie tietysti aikaa ja paljon äidin tukea tarvitaan. Keskeistä siis että taaperoilla tunne että äiti ei kaikesta määrää ja että annetaan mahdollisuus harjoitella, tämä innostaa taaperoa valtavasti ja poistaa napit vastakkain tilanteen jossa molemmat raivoissaan. Tsemppiä

miten aikuiset voi menettää hermonsa PIENEN kanssa. Kun ne todelliset ärsytykset alkaa vasta siinä vaiheessa, kun lapsi on hieman isompi. Uhmaikä, jolloin mikään ei kelpaa, mitään ei haluta tehdä, tapellaan sisarusten kanssa jatkuvasti, ja se vasta rassaakin, kun iso ja fiksu lapsi toistaa uudestaan ja uudestaan jotain älyttömiä temppujaan. Tai on täysin tottelematon, korvaton jne. Ja selittää aina samoja selityksiään tempuista. Noin esimerkiksi.



Kaipa siinä on avaimet onneen, että muistaa ja tajuaa sen, miten pieni ja yksinkertainen lapsi missäkin ikävaiheessa vielä on. Esikoisen kohdalla sitä erityisesti tahtoo unohtaa, eikä tiedostakaan aina sitä miten pikkuinen hän on, vaikka olisikin 2, 4, 6, 8 tai vaikkapa 14!



ps. mulla menee hermot syömiseen siinä vaiheessa, kun 4-v ei suostu kertakaikkisesti syömään YHTÄÄN haarukallista. Ei todellakaan siinä vaiheessa, kun lautanen ei tyhjene täydellisesti. Siinäpä sitä onkin ihmettelemistä, kun nirson lapsen kanssa saa joka ikinen kerta murehtia ruokapöydässä, pakottaa, uhkailla ja huoestua. Lahjonta herkuilla johtaa siihen, että ruokaa syödään entistä vähemmän.

on saanut syödä itse jo pari kuukautta, ja pystyy siihen ihan hyvin. Nyt vain oli se tilanne, että ruoalla vain leikittiin eikä yhtään lusikallista edes yritetty saada suuhun. Niin ja missään vaiheessa en ole sanonut että olisin halunnut taaperon tyhjentävän lautasensa, pari lusikallista olisi riittänyt.



ap

ruokaa on yleensä sen verran että jää aina yli, ja on varaa sylkeä pitkin poikin. Joskus tulee aivastuskin kesken mussutuksen ja kaikki on päin seiniä :D



Ruokailun jälkeen pyyhin tahrat rätillä ja päästän toppapepun jatkamaan leikkejään.

Ymmärrän kyllä että toisilla hermot on kireemmällä kuin toisilla.

mä just pelkään, että taaperon mielestä on kauheeta syödä äidin kanssa.. tätä hermostumista on siis käynyt nimenomaan ruokailutilanteissa aiemminkin.



Välipalojen poisjättämistä en oo edes ajatellut (olen idiootti ja kuunnellut näitä "5 ateriaa päivässä" -juttuja ihan liian tarkkaan), mutta sitä taidankin kokeilla seuraavaksi. Ja tosiaan syljeskelyä ja heittelyä se on täälläkin, ja taaperolla ikää 1 v 4 kk.



Ap

Sain vinkin anopilta. Anoppi poltti elämästään 4 vuotta, kun oli mieheni kanssa kotona.



Mieheni oli kuulemma niin rasittava pentu että hermosauhuja meni päivässä askillinen.



Otin neuvosta anopin. Aina kun meinaa mennä yli. Tai tekee mieli alkaa huutaa kakaralle pää punaisena niin otan askin ja sykärin. Painelen terassille tai etuovelle ja poltan rauhassa savukkeen.



Tämän jälkeen palaan takaisin asemiin ja hoidan homman kotiin. Tehoaa joka kerta.

idea... missä se taapero on sillä aikaa kun oot terassilla?

Ja on aikanaan hänKIN kokeillut jos jonkunlaista pelleilyä.



Mummoni kuulemma aikanaan hajoitti lastenlautasen kun äitini siitä veljensä kanssa tappeli, Oli talossa YKSI lastenlautanen ja kun siitä tappelivat niin ei tarttenu enää riidellä siitä.. ;)



Kyllä lapselleenKIN saa suuttua, saa itkeä ja saa nauraa.

Näistä lapsi oppii! Aikuisetkin saattaa riidellä, eikä siitä tule maailmanlopua, kannattaa myös näyttää lapselle miten asioita sovitaan.



Et sinä ole HUONO ihmisenä. Olet vaan ihminen!

Ole armollisempi itsellesi: itse muistan lapsuudesta miten riidat tuli ja meni. Sitten se nollaantuu, en jäänyt lapsena miettimään niitä riitoja, se on minussa ollut piirteenä vasta aikuisena, kamala pettyminen kun niin ihananille lapsille saattaa olla ilkeä. Lapsena parasta oli kun huonon hetken jälkeen sovittiin.

Jos lapsien kanssa ei ole riitaa, ei ole sovintoa! Onko hyvä jos kaikki päivät on samaa tasasta puuroa? Eikö ne hyvät hetket tule siitä kun on niitä huonojakin päiviä?



Ja minusta tuntuu nyt 4.n lapsen jälkeen että se on oikeasti hyväkin asia että välillä kun kilahtaa niin on näyttänyt sen tunteen lapsille ja lapset näkee että vaikka äiti suuttuu niin mitään pahaa ei tapahdu.



Jos susta tuntuu että suutut liian usein niin kannattaa ottaa aivot käteen ja sörkkiä niitä: jos lapsi on 1- vuotias nii mitä voi vaatia? Mitä kannattaa vaatia?

Voisiko tilanteesta jatkossa selvitä peremmin?

Jos ruoka ei kelpaa, lapsi ei tänään jaksa (ei aina jaksa syödä lautasellista loppuun) niin miksi siitä pitää seota? Silloin on vatsa täynnä ja voi mennä leikkimään.

Kyllä lapsi ymmärtää ettei ruualla leikitä tai ettei saa muuta kuin kaalilaatikkoa -jos ei kelpaa niin maha jää tyhjäksi ja odotetaan seuraavaa ateriaa. Ei lasta tartte nälkiinnyttää, ei vaan anneta lapselle niitä herkkuja "en tykkää" tilalle.

Viikon kaaliruokien jälkeen ehkä ruoka menee alas ja mutinatta ja voidaan jatkaa nopeaan taas leikkejä kun on tankattu.

Älä SINÄ tee ruuasta isoa asiaa.



Jos lapsi ei halua että peset hänen hampaita, anna hänelle harja jolla pesee sinun hampaita niin johan antaa sinun harjata. Mielikuvitusta kehiin!



Jos lapsi esim. kaataa vahingossa maitoa niin onko se rangaistuksen arvoista?

1- vuotiaan "tahallaan" on kokeilua. Katsotaan äidin reaktio. On jännää kun OSAA kaataa mukista lautaselle!! Ei välttämättä pahasta.

Minun 5- vuotias sen tekee pahasta. Ja saattaa syyttää siitä taaperoa. ;)

Kyllä se syökin. Hänen kärsivällisyys on samaa luokkaa. Tosin nyt vasta 1v3kk. Syö itse lusikalla aluksi reippaasti ja myös kun minä syötän. Sitten jossain välissä alkaa pelleily ja kiukuttelu. Esimerkiksi jos en anna keittiön hyllyltä pippuripurkkia jonka huomasi...



Hermosauhut auttaa. Taapero on innokkaampi aloittamaan ruokailun uusiksi, kun äiti tulee tauolta takaisin.

Anna hänelle lusikka tai anna hänen itse syödä.

Jo vuoden ikäisen voi antaa itse harjoitella syömistä, siinä kehittyy käden motoriikka.



Luulen että lapsi turhautuu, kun ei pääse osallistumaan omaan ruokailuunsa.



Varaat noin 45 minuuttia ruokailuun. Luette samalla vaikka vauvalehteä. Annat hänen itse syödä ja välillä syötät omalla lusikalla.

onhan se varmaan niin, että lapsenkin on hyvä nähdä erilaisia tunteita. Enkä minä usein hermostu hänelle, nyt vaan ollaan nukuttu tosi huonosti viime aikoina ja kaikki ollaan väsyneitä (+ mulla menkat), niin onhan se selvä ettei jaksa keskittyä ruokaan. Ainoa vaan, ettei lapsi esim. tänään syönyt yhtään mitään lounaalla, eli kyse ei ole siitä että lautaselle jää vaan siitä, että masu on tyhjä ja se on mielestäni inhottavaa. Mutta pakottaminenkaan ei tietenkään onnistu.



Kiitos kaikista viesteistä.



t. ap, joka ei aio stressata seuraavan aterian kanssa.

Eli sinusta järkevää kasvatusta on nälkiinnyttäminen?



Hyvä! Antaa mennä!! Omapahan on lapsesi.



Kyllä terveelliseen ruokavalioon kuuluu säännölliset ruoka-ajat. Säälittävää että joku kokee hyväksi näyttää lapselle nälkää ottamalla ruokaa pois ruokavaliosta?



Kyllähän sen lapsen jää nälkä jos ei syö yhdellä ruualla vaikka klo 11 ja jos jättää välipalan antamatta niin sinusta nro 5 järkevää on antaa ruokaa sitten klo 17?

Ei yhden ruuan kiukuttelu ole paha, mutta se on jos aikuinen sitten jättää välipalan antamatta "opettaakseen"?!



Jos joku on julmaa niin toi!



10

Ja on aikanaan hänKIN kokeillut jos jonkunlaista pelleilyä.

Mummoni kuulemma aikanaan hajoitti lastenlautasen kun äitini siitä veljensä kanssa tappeli, Oli talossa YKSI lastenlautanen ja kun siitä tappelivat niin ei tarttenu enää riidellä siitä.. ;)

Kyllä lapselleenKIN saa suuttua, saa itkeä ja saa nauraa.

Näistä lapsi oppii! Aikuisetkin saattaa riidellä, eikä siitä tule maailmanlopua, kannattaa myös näyttää lapselle miten asioita sovitaan.

Et sinä ole HUONO ihmisenä. Olet vaan ihminen!

Ole armollisempi itsellesi: itse muistan lapsuudesta miten riidat tuli ja meni. Sitten se nollaantuu, en jäänyt lapsena miettimään niitä riitoja, se on minussa ollut piirteenä vasta aikuisena, kamala pettyminen kun niin ihananille lapsille saattaa olla ilkeä. Lapsena parasta oli kun huonon hetken jälkeen sovittiin.

Jos lapsien kanssa ei ole riitaa, ei ole sovintoa! Onko hyvä jos kaikki päivät on samaa tasasta puuroa? Eikö ne hyvät hetket tule siitä kun on niitä huonojakin päiviä?

Ja minusta tuntuu nyt 4.n lapsen jälkeen että se on oikeasti hyväkin asia että välillä kun kilahtaa niin on näyttänyt sen tunteen lapsille ja lapset näkee että vaikka äiti suuttuu niin mitään pahaa ei tapahdu.

Jos susta tuntuu että suutut liian usein niin kannattaa ottaa aivot käteen ja sörkkiä niitä: jos lapsi on 1- vuotias nii mitä voi vaatia? Mitä kannattaa vaatia?

Voisiko tilanteesta jatkossa selvitä peremmin?

Jos ruoka ei kelpaa, lapsi ei tänään jaksa (ei aina jaksa syödä lautasellista loppuun) niin miksi siitä pitää seota? Silloin on vatsa täynnä ja voi mennä leikkimään.

Kyllä lapsi ymmärtää ettei ruualla leikitä tai ettei saa muuta kuin kaalilaatikkoa -jos ei kelpaa niin maha jää tyhjäksi ja odotetaan seuraavaa ateriaa. Ei lasta tartte nälkiinnyttää, ei vaan anneta lapselle niitä herkkuja "en tykkää" tilalle.

Viikon kaaliruokien jälkeen ehkä ruoka menee alas ja mutinatta ja voidaan jatkaa nopeaan taas leikkejä kun on tankattu.

Älä SINÄ tee ruuasta isoa asiaa.

Jos lapsi ei halua että peset hänen hampaita, anna hänelle harja jolla pesee sinun hampaita niin johan antaa sinun harjata. Mielikuvitusta kehiin!

Jos lapsi esim. kaataa vahingossa maitoa niin onko se rangaistuksen arvoista?

1- vuotiaan "tahallaan" on kokeilua. Katsotaan äidin reaktio. On jännää kun OSAA kaataa mukista lautaselle!! Ei välttämättä pahasta.

Minun 5- vuotias sen tekee pahasta. Ja saattaa syyttää siitä taaperoa. ;)

Mahtavan muhevaa tekstiä. On ilo ahmia silmiin tälläistä pakettia kahvitauolla. Nämä heräävät kuviksi mieleen.

Jos lapsi ei syö?



Anna olla. Jos syö 5 kertaa päivässä niin syö n. muutaman tunnin välein.



1- vuotias ei tartte paljoa ruokaa aina. Ehkä hampaidentulokin tuntuu pahalta ja sekin saattaa vaikuttaa, eräät lapset ei syö kun hampaat puhkeaa. Tilanne korjaantuu kun hammas tullut.



Voisiko huonoon uneen antaa särkylääkettä? Jos lapsella on hampaita tulossa niin saattaa vaikuttaa yöuniinkin. Jos särkylääke ei auta niin kipu ei ole silloin syy.



10

ole huono äiti, kaikki normaalit ihmiset hermostuvat joskus.

Meillä on aika harvoin mitään ruoka-kriisejä, mutta meillä lopetetaan sitten koko syöminen, jos ei maistu. Lapsen ei ole pakko syödä, syö sitten välipalalla tai seuraavalla aterialla enemmän, jos maistuu.

Lapsillahan vielä toimii kylläisyyden-tunnekin kunnolla ja osaavat lopettaa syömisenkin ajoissa, vanhemmat yrittävät turhalla ruoan tuputtamisella sabotoida tämän, joten yritän itse olla vähän rennompi asian suhteen (Ei ole helppoa aina!).

14: en tietenkään tarkoittanut välipalan poisjättämisellä nälkiinnyttämistä, vaan sitä etten ruoasta kieltäytymisen jälkeen anna seuraavaa välipalaa vaan yritän antaa samaa ruokaa vaikkapa tunnin päästä. Joskus olen erehtynyt antamaan jonkun välipalan liian lähellä ruoka-aikaa, esim.leipää, ja sen takia ei ole sitten ruoka kelvannut.



Yleensä lapsella onkin ollut "oikea syy" ruoasta kieltäytymiseen, eli vaikkapa hammas tulossa, tai flunssa alkamassa. Jälkeenpäin olen sitten huomannut että siitähän äikkäröinti se johtui...



Ja tuo on muuten totta että lapsen tarvitsee itse osallistua syömiseen, sormiruokaa tai lusikkaharjoittelua!