Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä koulusi opettajat ajattelivat koulukiusaamisesta - sinun mielestäsi?
22.10.2010 |
Omassa koulussani koulukiusaamisongelma oli paha 90-luvun alussa. Siihen ei puututtu ennen kuin se oli mennyt osan kohdalla niin pahaksi väkivallaksi että kaksi oppilaista oli joutunut sairaalaan, toinen päävamman ja toinen kuristamisesta aiheutuneiden vammojen johdosta.
Näen sillon tällöin vanhoja peruskoulukavereitani, ja viimeksi tuli puhetta siitä, miten opettajat mahtoivat nähdä tuon meidän kouluarjen, joka monien kohdalla oli stressaavaa ja pelottavaa nimenomaan turvattomuuden vuoksi. Kaikilla meillä oli intuitiivinen käsitys siitä, että opettajat hyvin pitkälle hyväksyivät koulukiusaamisen yhtenä ryhmäkurin ilmiönä eivätkä pitäneet sitä pahana, vaan kasvattavana tekijänä kiusatulle. Nyt aikuisena tiedän varmuudella, että osan kohdalla näin olikin, ja "kantelua" pidettiin rasittavana pullamössölasten vikinänä.
Siksi minua ei ollenkaan ihmetytä, että koulukiusaamisesta aletaan nyt vasta puhua ihan tutkimustulosten pohjalta. Mutta, voi olla että meidän pieni koulumme, jonka paikalliskulttuuri oli muutenkin vain muutaman opettajan käsissä, oli sittenkin poikkeus. Mikä on sinun käsityksesi siitä, miten koulusi opettajat oikeasti suhtautuivat koulukiusaamiseen?
Kommentit (2)
mm. pojat kiusasivat varhain kehittyneitä tyttöjä,
sitä nykyään oli vasta uutisotsikoissa, kun joku oli tehnyt rikosilmoituksen vastaavasta häirinnästä ja kiusaajat oli saaneet sakkoja ja väliaikaisen koulusta poiston. Olisin voinut 90-luvullakin tehdä, jos ois tiennyt moisen olevan mahdollista, oli se niin fyysistä! Vanhemmatkin vaan sanoivat että ne vaan tykkää, sen takia ne kiusaa. Opettajat ei puuttuneet. Kun aloin parin vuoden päästä osata alkaa itse puolustautua, niin alensivat käytönumeroni kympistä kasiin. Hoh!
Jos oma tyttöni kokee moista, teen oitis poliisille ilmoituksen, jos ei koulusta oteta heti tarpeeksi vakavasti ja saada kiusaamista loppumaan. Ja pojalleni opetan kyllä käytöstavat ja tyttöjen kunnioituksen vastaavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Siis jos ei ollut fyysistä. En muista juuri koskaa kenenkään puuttuvan, esim. näihin lapsiin, jotka surkeana yksin seisoivat välitunnilla. Lähellä opettajaa, ettei uhkailut fyysisestä väkivallasta toteutuisi. Muistan säälineeni monia juuri tuon yksinäisyyden vuoksi. Silloinkin ajateltiin, ettei ole kiusaamista jättää ulkopuolelle ja "uhria" syyllistettiin, koska "se nyt vaan on tollanen". Mulla on tunne, että kiusaamista pidettiin normaalina ilmiönä ja ajateltiin tyyliin, "ei tuo vielä edes ole pahaa kiusaamista". Vasta kun joku vanhempi älähti, niin asiaa alettiin seurailla. Kovin konkreettisia keinoja ei kyllä minun kouluaikana käytetty.
Sanahelinää tuo kiusaukseen puuttuminen oli silloin ja mun mielestä vielä nykyäänkin..