Onko muita jotka ootte kokeneet tauottomat supistukset synnytyksessä?

Lapsivesien menon jälkeen supistuksia kesti lähes 2vrk. Kolmantena päivänä sain oksitosiinia, siitä sitten seurasi ne tauottomat supistukset. Ihan helvettiä. En kyllä oikein muista mitään, taju lähti ja vedin ilokaasua. Leikkaukseenhan siitä päädyttiin, ja kiireellä.

kokenut kätilö ja näki naamasta, että rouvaa heikottaa ja tuli siipan kanssa perässä, niin en kaakeleille pudonnut.



Siinä meni ne myytit, että supistuksissa aina tauko, että voi hengähtää tai että kesken synnytyksen ei voisi tajua lähteä.

ei edes mennyt taju vaikka siinä tilanteessa sitäkin olisi toivonut.

Kaiken lisäksi kipu oli hyvin voimakasta, terävää ja viiltävää, ihan kuin olisi puukolla viillelty. Lääkäri sanoi jälkikäteen, että 'tietysti synnytys sattuu'.

Onneksi toinen synnytykseni oli ns. normaali.

mutta ei mennyt taju, paitsi ajantaju. Helvetisti kyllä sattui.

Olen kokenut tauottomat supistukset ja epiduraali auttoi siihen. Sanoivat että ne johtuivat käynnistyksestä.

ja ilman kivunlievityksiä mentiin. Luulin kuolevani.

pahoiteltiin. Oli kuulemma synnytys jo niin pitkälle edennyt, ettei olisi voitu antaa mitään lievitystä. Onneksi ei se kätilö tullut enää vastaan myöhemmissä synnytyksissä, jotka menivät tosi mukavasti.

Vieläkin korpeaa ja toivon, että tuo tapauksen kätilö syntyy uudestaan Päivi Räsäsen vaimona.

9, johtiko valituksesi mihinkään? Minulla luki papereissa lääkärin kirjoittamana, että epiduraali tai spinaali ennen kalvojen puhkaisua. Kätilö kuitenkin vähätteli ja pisti kalvot puhki 3 sentissä. Sanoi vaan, että kerkeet sen epiduraalin kyllä saamaan. Sitten se olikin menoa ja lapsi puolessa tunnissa pihalla.

Eikö tuo ole melkein jo hoitovirhe? Sanoin, että katsoo ne paperit, että epiduraali luvattiin ennen puhkaisua. Edellisestä lapsesta kun kävi samalla tavalla, että synnytys eteni niin rajusti ettei puudutus tehonnut.

11

Mitään kivunlievitystäkään en ehtinyt saada.

sellaiset supistukset, että ei taukoa ollenkaan. Ihmettelin, että missä välissä minun pitäisi hengittää ja levätä ja valmistautua seuraavaan supistukseen kuten synnytysvalmennuksessa oli selitetty ja kuten siskokin oli puhunut omasta synnytyksestään, että käyrästä katsoi, että kohta tulee supistus ja alkoi hengittää eri tavalla jne.



Ei mennyt taju, mutta mielettömän klipeää se oli, hyvä että pysyin siinä laverilla. Siihen aikaan synnyttämään tuleva äiti laitettiin odottamaan supistuksia ym "laverilla".



Kätilö onneksi huomasi, että onpas tytöllä supistuksia, ja laittoi reiteen jonkin piikin. En muista mitä se oli, Hän kait ajatteli että jaksan aamulla synnyttää kun vähän antaa kipulääkettä. Tuumasi, että voi olla ettei tämä vaikuta lainkaan, voi olla että menee puoli tuntia... nukahdin heti ja heräsin siihen, kun lapsivedet räjähti sängyn päätyyn. Soitin hädissäni kätiön: lapsivedet meni.

Kätilö totesi rauhallisesti, että katsotaan ja sitten hätääntyi:

se syntyy kohta, pää jo näkyy

vaihdilla puhdas paita päälle, mutta en muista vaihdettiinko sänkyäkin ja jos, niin siinä kyllä hoitajat siirsi minut kahteen pekkaan koska jalkeille en mennyt enää, ja sitten synnytysaliin ja tyttö syntyi vauhdilla, ei ollut mitään pitkällisiä ponnistuksia tms.



Toisen kohdalla supistukset oli semmosia tavallisia, missä tauko välissä, mutta aika napakoita nekin oli, käyrä nousi korkealle.

sain vahingossa lääkettä 4-kertaisen määrän.

nitrolla yritettiin hillitä supistuksia, ei juurikaan vaikutusta.

Seurannassa meni lapsivesi jonka jälkeen alkoi supistukset kunnolla. Saatiin lupa lähteä saliin ja sinne sitten juostiin aina kun ei supistellut. Sanoin miehelle että "kohta juostaan, ole valmiina",kun piti minusta kiinni.

Epiduraalin sain hyvin nopeasti ja sitten helpotti. 3h tuosta vauva syntyi. Olisi tullut nopeamminkin mutta kätilö pyysi "jarruttelemaan" kun hänen työvuoro loppuu kohta. Seuraava kätilö olisi saanut hoitaa homman loppuun. Enpä sitten paljoa valitellut kunnes tunsin että vauva tulee nyt. Joutui kätilö sittenkin töihin.

supistus kun oli loppumassa oli uusi jo tuloillaan. Tätä kesti muutaman tunnin ennenkuin sain epiduraalin ja kivut hellitti. Supistukset alkoivat puoli yhdeksältä ja kovenivat tosi nopeasti soitin synnärille ja sanoivat että ensisynnyttäjän kannattaa tulla sairaalaan vasta kun supistukset on ollut kaksi tuntia. Eivät meinanneet uskoa kun kerroin supistuksista. En, kuitenkaan odottanut vaan lähdettiin sairaalaan jossa jouduin vielä pariksikummeneksi minuutiksi siihen supistusten seurantaan(vai mikä se laite on!!) Silloin meinas jo taju lähtee ja hermot mennä, kun kukaan ei tajua miten kovat kivut on koko ajan. Mies oli tietenkin ihan onnettomana, kun eihän hän mitään oikein voinut tehdä...

kivuliasta, mutta nopeaa :)



mulle ei mitään traumoja jääny kuitenkaan.

Tuota jatkui 6.5 tuntia. Onnekseni en muista niist tunneista juuri mitään; kipu oli niin mielipuolista ja tauotonta, että harhoissani luulin, että päätäni leikataan sirkkelillä.



Enkä anna IKINÄ anteeksi sille kätilölle ja tämän hänelle sanoinkin. En I K I N Ä.



Mulla loppui sitten synnysvaiheessa ponnistamisen tarve kokonaan, koska kohtulihas oli ilmeisesti niin väsynyt - ja jouduin työntämään lapsen ulos ilman, että luonto auttoi. Happisaturaatio laski lapsella monta kertaa nolliin. Vannoin mielessäni, että jos lapseeni tulee joku vika kätilön piittaamattomuuden vuoksi: en tule jättämään häntä ikinä rauhaan, hän saa kärsiä lopun ikäänsä.



Kun lapsi vihdoin saatiin ulos, kätilö ankytti jotain,

että " jos jatkossa tulee synnytyksiä, niin tämä ominaisuutesi nyt sitten kirjataan ylös ja jatkossa sitten toimitaan toisin...". Tuon supisteluherkkyyden olin toki kertonut moneen kertaan ja pyytänyt, että asia kirjataan ylös tulevaa synnytystä varten - ja että haluan epiduraalin HETI kun menen sairaalaan jne..



Mutta eipä mun papereita ollut kukaan muistanut tai viitsinyt lukea, eikä kukaan minua synnytystilanteessa kuunnellut.

ja oksitosiinin oli kivulias ja pitkä synnytys.

Kolmannen lapsen synnytyksessä puhkaistiin kalvot, kun kohdun suu oli auki 2 senttiä. Lapsen sydänäänet laski hieman supistuksen aikana (napanuora kaulan ympärillä, ei tiukasti) ja siksi siis haluttiin nopeuttaa synnytystä. Nopeutuihan se, vajaassa tunnissa oli lapsi maailmassa. Ja ilokaasulla mentiin noiden supistusten kourissa, vaikka ei siitä apua ollut...

avautumisvaihe jumiutui 6 cm:iin, ja sitä vauhdittaakseen kätilö päätti puhkaista kalvot. Siitä seurasi puoli tuntia tauotonta supistusta (mistä kätilö ei tullut maininneeksi etukäteen) ja kyllä siinä oli taju mennä, mutta ei ihan mennyt. Ei ollut mitään muuta kipulääkettä kuin ilokaasu ja kun mies sanoi että eikö tuohon JOTAIN voisi saada, kun selvästi sattuu, kätilö sanoi turskisti että ei nyt enää mitään ehdi laittaa, kohta synnytetään. Tein kätilöstä valituksen Jorviin.

Mulla kaksi vuorokautta kestänyttä supistelua yritettiin tehostaa ja nopeuttaa lääkkeillä, koska en auennut. Lisäksi tehtiin kovakourainen sisätutkimus ja lopulta puhkaistiin kalvot. Supistukset oli ekat 15 tuntia sellaisia, että niissä oli parin minuutin väi, ja loput 12 tuntia sellaisia, että supistus ei koskaan lauennut. Ei mulla taju mennyt, mut menin sellaiseen tilaan jossa ei ole enää mitään yhteyttä ulkomaailmaan, ei kuule eikä näe mitään. Mun käsittääkseni se on ihan perinteinen kipushokki ja se kuuluu asiaan, samoin se että noi kivut on painajaismaisia eikä supistusten välillä ole taukoa - pitäiskö siinä olla?



Mä en päässyt ruuhkan vuoksi saliin kuin ihan lopussa, jolloin en ollut kymmenien tuntien synnytyksen aikana avautunut yhtään, vaan olin edellene vain kolme sentiiä auki. Sain sitten onneksi sen epiduraalin, ja silloin synnytys vasta oikeasti käynnistyi. Riittävän kova kipu kuulemma joskus pysäyttää synnytyksen. Kuten joku aiemmin kertoi, minäkin olin niin väsynyt etten meinannut jaksaa enää ponnistaa, mut terve lapsi tuli ja sekin piina oli sitten ohi.:)

kun epiduraali ei tehonnut. Kalvot puhkaistiin 3 sentissä. aukesin toisesta tunnissa 10 senttiin ja lapsi pihalle ja kuopuksesta meni vain puoli tuntia. Olin melkein tajuton. Kuulin kätilöiden äänet jossain kaukana ihan kuin putken päässä.

11