Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Jotkut ihmiset imevät energian!
06.09.2010 |
Mulla on ihana perhe. Hyvä mies ja järkevät lapset, jotka vielä oikein kauniita. Molemmilla vanhemmilla hyvät työpaikat. Nyt olen itse sairastunut vakavasti, joskin alusta asti ennuste oli hyvä. Leikkaus onnistui ja nyt olen sairauslomalla. Paljon olen saanut hyvää tukea monelta ja työpaikalta. Nyt pahoitin yhden tutun aikuisen käytöksestä mieleni. Hänen lapsellaan on huono itsetunto ja häntä siinä tuin ja kannustin. Saman harrastuksen parissa oleva lapseni myös kokee harrastuksestaan paineita, koska laji on vaativa eikä taitotaso ole vielä kovin hyvä. Mitään positiivista tukea, en millään tasolla itse saanut. Lastani ei voi kehua mitenkään, vaikka hän on hyväkäytöksinen, hyvä koulussa yms. Nyt vain itse olen niin herkällä mielellä, että muutama kiva sana olisi kiva kuulla, koska paljon olisi kehuttavaa. Muita lapsia kyllä kehuu minulle. Pitäisi vain antaa asian olla eikä välittää, mutta nyt mulla on liikaa aikaa ajatella. Ehkä jatkossa vain välttelen tämän ihmisen seuraa, sainhan jo hänet ja lapsensa tsempattuakin...Mutta ei se nyt tämänhetkiseen mielialaan auta. Kotitöitä pitäisi tehdä ja suunnitelmat suuria, mutta tulosta ei synny. Eikä edes voi, koska en ole terve. En vain voi sitä hyväksyä. Tämä nyt oli sekalaista vuodatusta vähän asian vierestäkin...
Kommentit (9)
ja silloin pitäisi osata varoa näitä energiasyöppöjä..mutta kun vain kaipaisi niin kovin piristystä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun olen "kiva täti" ja kehun kaikkien muiden lapsia, niin KUKAAN ei sano edes kohteliaisuudesta mitään positiivista mun lapselleni.
Eikä tämä koske vain lapsia, vaan olen yleensäkin mukavana pidetty just varmaankin siksi, että osaan kehua ja kannustaa kaikkia ilman taka-ajatuksia. Nyt huomaan joutuneeni jonkinlaiseksi yleiseksi mental-traineriksi, jolle vuodatetaan omaa elämäntuskaa, muttei vahingossakaan jakseta vastavuoroisesti kuunnella mua. Imetään tosiaankin energiat pois.
ja takerrut tähän yhteen, joka ei sitä osaa sulle antaa...
Huoh, ehkä sillä on jokin pahemmin vinossa, tai vaan kyvytön, mutta ole sä hänelle se tuki ja kehu tms, ja ne muut voi pitää susta huolen, silti voitat moninverroin.
Voi hyvää päivää.
Vaan se, että itsekkäät ihmiset imevät kaiken positiivisen antamatta mitään vastineeksi takaisin. Sellaisia mäkin olen alkanut välttämään. Ystävyys kun on vastavuoroista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuo toinen ihminen tarkalleen on tehnyt väärin tai jättänyt tekemättä. Mutta ilmeisesti siis ei ole kehunut ja tsempannut lastasi, vaikka sinä olet tehnyt sitä hänen lapselleen.
Ihmiset ovat kovin erilaisia. Joillekin ylipäätään lasten kehuminen on vaikeaa, kokevat vanhakantaisesti, että lapsi menee pilalle liiasta kehuskelusta.
Tottahan on myös ihmisiä, jotka imevät ylipäätään lähiympäristöstä kaiken huomion, paistattelevat siinä, mutta eivät heijasta siitä mitään takaisin. Sellaista huomionkipeyttä en minäkään jaksa, mutta aika inhimillistä ja säälittäväähän se on, loppujen lopuksi!
Mitä tulee ap sinun tilanteeseesi, niin kuulostaa siltä, että oman elämäntilanteesi vuoksi paisuttelet hiukan asiaa. En sano tätä loukatakseni, mutta et nyt voi oikein syyttää satunnaista tuttavaa siitä, että olet allapäin.
Taitaa olla niin, että sinulla on tyypillinen vakavasta sairaudesta toipuvan masennus päällä: pahin vaihe on sivuutettu hirveällä tsemppaamisella ja energia on valunut siihen - ja kun toipuminen on alkanut, antaa itselleen luvan olla väsynyt ja surra! Eli hullua kylläkin ihminen voi reippaasti porskuttaa vaikeat hoidot ja pelkovaiheen yli, mutta kun luulisi jo hellittävän, alkaa masentaa ja surettaa se, mitä on tapahtunut. Henkinen stressi nousee pintaan vasta jälkivaiheessa.
Voimia sinulle ja älä ole tuon ihmisen kanssa kauheasti tekemisissä, jos koet, ettei se ihmissuhde anna sinulle takaisin päin mitään positiivista.
Minun kertoessani huoltani, hän oli vain hiljaa ja eleillään antoi ymmärtää, että miten ikävästi meillä on yms...En saanut mitään tukea häneltä vaan hän todella imi musta loputkin...:( Kiitos monelle tuesta. Kyllä tuo harmitus on jo onneksi iltaan mennessä helpottanut, mutta jatkossa kyllä välttelen häntä, varsinkin kun en ole nyt normi voimissani...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosiaan mulla on aika vakava juttu takana ja voin olla vähän masentunut. Multa leikattiin aivokasvain kesällä, joten ihan pienestä ei siis ole kyse. Onneksi kasvain oli hyvänlaatuinen ja saatii pois, mutta kuitenkin. Isot myllerrykset on mielessä ja perheen kanssa käyty. Mielialani on hyvin herkkä nyt. Itken sekä ilosta että surusta herkästi. Pienehköt asiat taitavat laukaista pahan mielen, tosi oli tuossa hiukan muutakin. Onneksi minulla on paljon hyvää myös elämässäni ja paljon hyviä ihmisiä ympärillä, tosin tätä ihmistä näen väkisin usein. Kiitos tosi paljon tuesta ja ajatuksistanne:)
Alue: Aihe vapaa
Aikalailla pitänyt varmaan tsempata oman sairaudenkin kanssa. Anna aikaa toipumisellesi ja ole itsellesi lempeä. Ota yhteyttä, soita vaikka niille ystäville, joiden seurasta saa voimaa!