Voinko omistaa elämäni vain lapselleni?
Olen 34v ja lapsi toisella luokalla. En ilmeisesti kykene pitkään ihmissuhteeseen, ja olenkin ihan kypsä yrittämään.
Kommentit (6)
mutta sun on pakko hankkia muutakin sisältöä elämääsi kuin lapsi.
joka jäi kaksin lapsen kanssa miehen uskottomuuden tullessa ilmi lapsen ollessa 1-vuotias. En ole seurustellut kariutuneen avioliittoni jälkeen enkä edes deittaillut ketään! Kaikki kontaktit miehiin on olleet tyystin loppu jo vuosien ajan. Silti en koe että en eläisi täyttä elämää, päinvastoin. Minullahan on antoisa työ ja ihanat ystävät, mukava harrastus ja ennen kaikkea rakas lapseni joka on tärkein asia elämässäni. En ymmärrä mistä jäät muka paitsi vaikka et koskaan enää seurustelisi? Seksiä ilman tosiaan voi elää ja miehiin ei kannata luottaa.
Silti en koe että en eläisi täyttä elämää, päinvastoin. Minullahan on antoisa työ ja ihanat ystävät, mukava harrastus ja ennen kaikkea rakas lapseni joka on tärkein asia elämässäni.
Pointti onkin, ettei lapsi saa olla ainoa elämänsisältö, koska sellainen on lapselle liian kovaa. Sinulla on sisältöä enemmän kuin monella naimisissa olevalla, työ, hyviä ystäviä ja harrastus - lapsen lisäksi.
Parisuhde ja lapselle omistautuminen ei ole toistensa vastakohtia.
On sitten parisuhteessa tai ei, niin ei elämänsä saa "omistaa" lapselleen, kuten ei kenellekään muullekaan, vain itselleen.
Olet paljon parempi äiti, kun et elä lapsesi kautta /lapsellesi
Parisuhdetta et välttämättä tarvitse, jos kerran se tekee sinut onnettomaksi.
saa olla muut ihmiset, mies tai lapset. Ei voi elää muiden kautta, muillakin on omat elämänsä eikä lapsen elämän tarkoitus ole olla äitinsä elämän sisältö.
Annat lapsellesi liian suuren taakan ja vastuun jos elät vain hänelle.