Rakkausketju. Tähän ketjuun ainoastaan positiivisia, ihania,

kun anoppi, siskoni ja oma isäni on hoitanut lapsia kun olen ollut sairaana. Olen todella kiitollinen!

Olemme rakastuneempia kuin koskaan, lapset ovat vielä aika pieniä (mutteivat enää vaikeimmassa iässä) ja elämä hymyilee.



Lapsiamme olemme tietenkin rakastaneet aina, mutta on ollut hetkiä, jolloin piti miettiä rakkautta toisiamme kohtaan. Koskaan emme luovuttaneet ja se kannatti! Nyt on niin, niin hyvä ja soittelemme toisillemme jopa töistä ihan vain höpötelläksemme. =)

Hän on elämäniloinen ja ystävällinen aina:)

sanoi mulle äsken 3-vuotias vauhtihirmu, pysähtyi halaamaan ja antoi suukon ja jatkoi touhuamistaan. :) Ja poika ei taida edes tajuta että sai juuri seuraavan kepposensa anteeksi jo etukäteen, sen verran äidin sydän suli. :)

pienestä, rakkaasta tyttärestäni. Kohta tulevat jo ensimmäiset sanat! En malttaisi odottaa mitä kerrottavaa hänellä on.

koin tänään olevani yhden ihmisen elämässä hänen taakkaansa kantamassa hetken verran, jakamassa tätä elämän suurta kysymystä, yhdessä ihmetellen. Se oli hienoa. Olen kiitollinen että saan tehdä merkityksellistä työtä. On sentään niin paljon auttamishalua ja välittämistä yleensäkin vielä maailmassa.

:)

yrittää lasta :)

Elän nyt vain tätä päivää.

laitan kuluneen vuoden laskuja ja papereita mappiin. samalla tullut kelailtua, että suhde on kestänyt vuoden aikana aika monta ja kovaa asiaa. rakkaus silti kestänyt ja vahvistunut.



tavallaan terapiaa käydä kaikki paperit nyt läpi ja sitten ei tarvitse enää niitä ajatella. piiiiitkä helpotuksen huokaus.

Elän nyt vain tätä päivää.

mutta hyvää asiaa voi aina kerratakin:)

ja tekee nyt hyväntuoksuista ruokaa!



Lisäksi mun kaveri sai oman yrityksensä pyörimään, olen niin onnellinen hänen puolestaan!

Poikaani ja miestäni niin paljon, että välillä tirautan muutaman kyyneleen katsellessani heitä. Joka ilta nukkumaan mennessäni vilkaisen pojan sänkyyn ja ihastelen pientä, suloista, kaunista, ihanaa nukkuvaa lastani. Olen niin onnellinen, että sattuu!!!