Kuinka monta kertaa olet kokenut "elämän rakkauden"?
En nyt tarkoita mitään kauheita ihastumisia, jotka menevät ohi parissa kuukaudessa tai läheisriippuvaisuudesta johtuvaa pakonomaisia ripustautumisyrityksiä.
Itse rakastuin puolitoista vuotta sitten ensi silmäyksellä erääseen mieheen (ja hän kuulemma minuun). Oli melkein järkyttävää, ainakin pelottavaa se oli, kun toisen tapaamisen jälkeen tuli yht'äkkiä sellainen olo, että "hei, tuossa on ihminen, jonka kanssa voisin ja haluaisin viettää loppuelämäni". Ennen sitä eikä sen jälkeenkään ole kukaan tuntunut samalta enkä halua enää edes yrittää. Se tunne oli hmm... JOTAIN (ja on vieläkin jos vaan myönnän itselleni). Erosimme miehestä johtuneista syistä.
Onko teille käynyt usein näin, vai onko odotettavissa yksinäinen loppuelämä? Olen jo kolmekymppinen, kyyninen ja ikuinen pessimisti :D
Mutta nyt tiedän (ketosen ja myllyrinteen sanoin) mistä lauluissa lauletaan ja mistä elokuvissa kerrotaan enkä enää pysty tyytymään vähempään.
Kommentit (10)
Menimme jopa 5 kk kuluttua naimisiin. Sitä ennen aina sanoin, ettei ikinä naimisiin ja siinä ei ole mitään järkeä.
oltiin molemmat 20, nyt ollaan 32 ja edelleen yhdessä.
rakkautta elän edelleen. En silti tiedä onko tämä mies se "ainoa oikea" mutta rakastan syvästi ja toivon rakastavani loppuelämämme.
16vuotiana ja 23 vuotiana.5vuotta onnellista yhdessäoloa
Mä olen rakastanut niin että kolahti tuollaiset 5 kertaa. Parempi oiskin puhua rakastumisrosentista, 5 miestä 75 sänkykaverista ei ole paljoa. Ja seurustelusuhteitakin o ollut enemmän kuin 5. Mutta joo, enhän tietty ole ollut sängyssä kaikkien noiden viiden kanssa. Yhden kanssa seurusteltiin vuosi, aika paljon ylikin, ja hän oli edelleen neitsyt suhteemme jälkeen. Nyt sitten 10 vuotta saman miehen kanssa, sen viidennen.
Taaksepäin kun katsoo, niin nykyistäni en kehenkään muuhun vaihtaisi, mutta oikeasti noista neljästä muusta kaks on vielä pahasti "ihon alla", eli kipeää tekee, kun muistelee eroa.
Ja sitten on vielä se yks... Auts, nyt muistin hänetkin. Tuleepas hauska ilta, kun muistelen heitä =)
Ja sitten on vielä se yks... Auts, nyt muistin hänetkin. Tuleepas hauska ilta, kun muistelen heitä =)
Pyhäinpäivän aattoilta, hyvä muistella, kun voi sanoa muistelevansa isomummia.
Joskus se on kohdistunut jopa työtoveriini, tosin en tehnyt mitään sen eteen, kun molemmat oli naimisissa tahoillaan ja lapsia.
Eka rakkaus oli lapsuudessani jo. Sen jälkeen olin ex-aviomieheni kanssa, mutta en tiedä, se oli aika kaveripohjainen liitto ilman isoja tunteita, seksi kyllä oli ok.
Nyt on kehissä ihastusta tai rakastumista. Ikää se 30.
Uskon, että ei ole olemassa yhtä ja ainoaa.
Eikä elämä välttämättä mene hukkaan, vaikka olis vain kaveriliitossakin. Olen huomannut, että paljon tunnemyrskyisempää tämä ainakin on, kun on syvästi rakastunut.
elämän rakkauden kuulu olla sellainen, jonka kanssa sitten ollaan se loppuelämä? Ei kai se mikään elämää suurempi rakkaus ole, jos siitä on erottu, siis jos läheisriippuvaisia ja yksipuolisia rakkauksiakaan ei saa laskea mukaan.
Yhdestä suudelmasta, sen jälkeen oli kuin kotiin olisi päässyt aina kun nähtiin. Erosin miehestäni hänen takiaan ja molemmat olemme jo keski-ikäisiä.