Jos vihaa kaikkia sukujuhlia, kavereiden häitä sekä muita muodollisia tilaisuuksia

mulla on lievä sosiaalisten tilanteiden pelko.

koska häpeän ulkonäköäni. Pelkään, että kaikki keskustelevta siitä selkäni takana. Näin myös siis ihan jokapäiväisessä elämässä töissä ja vapaa-aikana.

sosiaalisten tilanteiden kammo tai vaihtoehtoisesti itsekkyys.

Ekalla diagnoosilla välttelee muita ihmisiä sillä ei ravosta itseään, toka diagnoasilla ei suostu tekemään mitään oman mukavuusalueensa rajoilla.

toka diagnoasilla ei suostu tekemään mitään oman mukavuusalueensa rajoilla.

Eikös juhlien ole tarkoitus olla MUKAVIA tapahtumia? Jos ei niitä koe mukaviksi, on outoa syyttää itsekkääksi.

Eikös juhlien ole tarkoitus olla MUKAVIA tapahtumia? Jos ei niitä koe mukaviksi, on outoa syyttää itsekkääksi.

Hän ei mistään hinnasta suostuisi "hukkaamaan aikaansa jonniinjoutavassa kahvittelussa" Siis yhteisöllisyydestä tai perheestä, häntä ei vain huvita

Sukujuhlat olisivat ihan mukavia jos ei tarvitsisi pelätä ilkeitä kommentteja ja arvostelua ihan mistä tahansa asiasta.

Joka ikinen kerta saa ainakin yhden loukkauksen, pahimmillaan niitä tulee viisi. Siis joka kerta joku kettuilee jotain.

Ja sitten ihmetellään kun kaikki istuu tuppisuuna, no tottakai istuu kun kukaan ei uskalla sanoa mitään kun voi saada arvostelua osakseen.

En pidä sukujuhlista, joten en käy niissä. Jos en näe jotakuta sukulaista juhlien ulkopuolella, en selvästikään tarvitse häntä elämääni. Sukuun kuuluminen on minulle suhteellisen yhdentekevä asia, mitä on joidenkin vaikea ymmärtää. Ystävien järjestämissä juhlissa käyn mielelläni.

Ap, vihaatko pelkästään juhlia vai ahdistavatko muutkin sosiaaliset tilanteet? 

Itselläni on pönötyskammo ja yksityiselämänuteluallergia. Erittäin pahasti puhkeavat oireeni sukujuhlissa. Olen tylsyyksissäni ruuvannut sormeni jumiin sukulaisen kahviastiaston kahvikupin sankaan kahvipöydässä pönöttäjäisissä. En halua myöskään kertoa mitään kuulumisiani juoruilevalle suvulle.

En käy juhlimassa koska juhlissa tulee aina mieleen, että tämänkin illan olisin voinut viettää niin, että olisin itse nauttinut siitä.

Sitä oppii olemaan luottamatta ihmisiin kun elää tarpeeksi pitkään.  Omat sukulaiset joko kadehtii tai oikeammin, lähinnä vain toivovat pahaa.  Miksi viettää aikaa silloin niiden kanssa ?  Onko olemassa silloin ainuttakaan järkevää syytä tehdä noin ?  Eipä taida olla.

Suomalaisuus.

Sukujuhlat ovat kivoja silloin kun suvun keskuudessa on oikeasti hyvä henki. Yhden perhetutun suku on juuri tällainen. Auttavat aina toisiaan, tekevät toisilleen remonttia talkoilla ja ovat läheisissä väleissä.

Meillä sitten taas sukujuhlat ovat parhaimmillaan surkuhupaisia tekopyhyyden spektaakkeleita. On niin absurdi ajatus, että samat ihmiset, jotka ovat lähestulkoon valmiita repimään toisiltaan silmät päästä isotädin perintöhuonekalujen takia, istuskelevat samassa kahvipöydässä säästä puhuen. Heippahei, oli kiva nähdä taas, ja kotona päästyään puhelimet alkavat sauhuta että sus siunakkoon kun Maire-täti on taas lihonnut ja Pertti-serkun yritys meni taas konkkaan, heh heh.

Anopin järjestämiin "sukujuhliin" en mene sillä en koskaan ole vieras vaan työjuhta. Voin auttaa kyllä jos sitä pyydetään, mutta kun monesti meidät on kutsuttu ja paikan päällä selviää etteihän me mitään vieraita ollakaan vaan työvoimaa! :D asia ei tuntuisi niin ikävältä jos ihan suoraan pyydettäisiin avuksi eikä valehtelemalla saataisi tulemaan.