Lue keskustelun säännöt.
Onkohan mulla paniikkihäiriö?? -ov-
13.07.2006 |
Halusin hirveesti kersana esiintyä ja tykkäsin just kirjaesitelmistä yms. koulussa..
yhtäkkiä lukioaikana jotain esitelmää ennen iski kauhean krampin (sydän jyskytti,pää tärisi,hiki valui,kroppaa täryytti kauttaaltaan)
ja sit ku sinne eteen piti mennä,huhhhuh,pari sanaa sain sanottua ja olo oli niin kauhea,ääni tärisi,hengästytti kroppaa edelleen täryytti,pakko lopettaa kesken ja painua TULIPUNAISENA pulpettiin!! ja kaverit katto Hieman himmeänä..
nyt aikuisena se taas iskee aina silloin jos tietää et isomman porukan kuullen joutuu puhuun jotain,oli se tuttua tahi tuntematonta porukkaa..
RAIVOSTUTTAVAA!!!
ja sit töissä jos NUORILLE UROILLE täytyy puhua,niin tulee sellainen olo et happi loppuu ja miettii vaan et minne karkaisin!! Jos vanhempia ukkoja jututtaa niin ei ongelmia... TÄÄ ON TOSI INHOTTAVAA!!! Olen muuten hyvinkin puhelias ja toisina päivinä ei mitään ongelmia mut taas niinä pahempina päivinä.... =((
Onko kokemuksia Teilla,mikä avuksi???
Kommentit (8)
Miten pitää hengittää, valmistautua ja muutenkin oppii tuntemaan itsensä esiintyjänä eri tilanteissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli siis sinusta voi tuntua että henki ei kulje ja oireet on kuin sydänkohtauksessa, sillä erolla että sinä teet omalla hengitykselläsi sen kohtauksen. Esiintymispelolta tuo minustakin kuulostaa. Paniikkikohtauksessa menee kalpeaksi
En muistanut mainitakkaan et jos tiedän et lastani tutkii nuori mies lääkäri niin voi sitä vapinan määrää kun tiedän et lääkäri kohta huutaa huoneeseen ja mun täytyy alkaa selittään miksi tänne on tultu!! =/
Jos on ruma ku notredamen kellonsoittaja niin ei mitään heikkoa..
Ja en todellakaan mitenkään pelkää miehiä (omaakaan ei tarvi peljätä)
JA näiden ukkojen kans on kivä työkseen lätistä niistä näistä,kaikki on tosi mukavia...
Joku vaan tosiaan kilahtaa noiden komeiden urhojen kohdalla.. =D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritä vain olla niinkuin et olisikaan eli jatka vain juttelua vaikka kuinka hankalaksi menisi. Yleensä muut ei edes huomaa.
Itselläni melkeinpä täysin samanlainen kokemus lukioajalta. Mä vaan pyörryin sitten lopuksi... =/ Esiintyminen pelottaa, enkä pidä siitä yhtään. Ammattikorkeassa joutui vähän väliä esiintymään, pitämään esitelmiä jne, niin onneksi vähän paremmin meni. Siihen auttoi että tiesi että niiden kuuntelijoiden joukossa on ihmisiä jotka eivät istu siellä odottamassa että mokaan ;) Sellainen kuulemma auttaa kans, että kuvittelee kuuntelijansa alastomiksi. Mut tiedä sitten jos nuorille miehille pidät esitelmää ja kuvittelet heidät alastomiksi, niin voi mennä sanat vaan entistä enemmän sekaisin.. ;D
Mut oikeasti. Yleisönäsi on varmasti ihmisiä joita itseäänkin pelottaa esiintyminen ja useimmat ihmiset suhtautuvat ihan ok niihin pikku mokiinkin. Ei maailma niihin kaadu. :)
Tsemppiä!
Ei kiinnosta esiintymisen harjoittelu kun oon mielestäni sitä päivittäin harjoitellu tuloksetta.. Ois oikeasti ihana elää ilman tällaista paskaa!!!
Vie hermot muuten useinkin...