En ymmärrä yhtä ystävääni

Kun meillä nuorimmainen oli pieni ja valvotti koliikin vuoksi tosi paljon öisin niin olisin joskus toivonut että olisimme saaneet miehen kanssa myös edes hieman kahdenkeskistä aikaa, no se ei ollut mahdollista koska kummankin vanhemmat asuvat toisella puolella suomea. Kun silloin vuosia sitten mainitsin ystävälleni että olisipa kiva jos päästäisiin kahdestaan miehen kanssa ihan vaikka hetkeksi johonkin ja isovanhemmat asuisivat vähän lähempänä että voisivat tulla lastenvahdiksi vaikka yhdeksi iltapäiväksi niin ystäväni tokaisi siihen että kyllä omien vanhempien kuuluu ainoastaan hoitaa vauvaa eikä pyytää sukulaisia lastenvahdiksi. Nyt heille itselle on syntynyt ensimmäinen lapsi ja vauva oli ensimmäisen kerran yökylässä jo 3 viikon ikäisenä isovanhemmilla ja sen jälkeen melkein joka viikonloppu isovanhemmilla hoidossa. Eli nyt itse on viemässä vauvaa yhtenään hoitoon, en ymmärrä?

aikanaan tutuilla ja ystävillä ei ollut lapsia kun meillä jo oli. Kylläpä osasivat sanoa aina vastauksen kaikkiin asioihin. Nyt kun heillä itsellään on lapsia niin eivät enää ole niin tietäviä. Itse olen ajatellut niin että pitää vain tehdä omassa elämässään niin kuin parhaaksi näkee ja olla välittämättä liiemmälti näistä kommenteista. Tai sitten niin että alkaa ihan reipppaasti kysyä että mitäs kun silloin sanoit...? Mulla on eräs tuttava joka "tietää" kaikkiin asioihin vastauksen. Vuosia kuunneltuani sitä kuinka minä olen väärässä,olen alkanut sanomaan vastaan tai ottamaan asian uudestaan esille, jos olenkin huomannut olevani oikeassa. Ei kai se mitään auta mutta en jaksa aina olla se altavastaajakaan jonka yli saa kävellä miten lystää. Olen myös ottanut etäisyyttä tähän tuttavaan. Taisi mennä aiheen vierestä tämä minun sepustukseni,mutta aloituksesi kolahti :)

syytä jättää huomioimatta, voihan ne mielessään kuvitella tietävänsä mitä se todellisuus sitten on, ja miten itse tekisivät, mutta todellisuus on sitten eri juttu!