Lue keskustelun säännöt.
9v lapsi saa raivarit kerran viikkoon.
12.04.2010 |
Haluaa lemmikin ja muuttaa toiseen kaupunkiin. Ja sanoo jos ei saa haluaa mielummin kuolla kuin elää. Kertoo myös tapoja joilla voisi riistää henkensä. Sitten hän myös toivoo, etten olisi synnyttänyt häntä.
Haluaisin vaan tietää, onko tämä enää normaalia? Välillä hän on aivan normaali, iloinen, varsinkin arkena kun on koulua ja tekemistä. Yhtäkkiä yleensä viikonloppuisin kaikki purkaantuu huutoon ja itkuun.
Koulussa on ihan paskaa, koulukaverit on ihan paskoja, kotona on paskaa, kaikilla muilla on lemmikki paitsi hänellä, hänen elämänsä on täyttä paskaa!
Olen ehdottanut keskusteluapua, ei kuulemma halua, kun haluaa vaan sen lemmikin. Ja muuttaa myös pois, koska ei ole täällä yhtään hyvää kaveria. Minäkin olen paska, kun en leiki hänen kanssaan. Olisiko ulkopuolisesta kuitenkin jotain apua?
En tiedä miten jaksan enää, kun ei ne raivarit lopu. Puoli vuotta näin on mennyt, mutta ei edistystä. Mielestäni avain ei ole suostuminen hänen pyyntöihinsä. Koska luulen että vaikka hän saisikin sen lemmikin, hän keksii tilalle jotain muuta mitä haluaa. Vai mitä mieltä te olette?
Kommentit (6)
tuollaista käytöstä ja kielenkäyttöä?
Olen varmaan huono kasvattaja. t. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsesi harjoittelee kielteisten tunteiden näyttämistä. Älä kiellä näyttämästä tunteita, vaan koeta yhdessä lapsen kanssa ratkoa ongelmat puhumalla. Miettikää yhdessä lemmikin hankkimisen hyvät ja huonot puolet. Kirjoittakaa vaikka paperille ja verratkaa kielteisiä ja myönteisiä puolia.
Lapsi oppii kyllä huonon kielenkäytön koulussa tai ihan missä vaan. Jos "paska" on pahin sana, niin ei ole kovinkaan paha;). Paljon pahempaakin kuultu tuon ikäisen suusta. Mutta tottakai pitää rajat johonkin vetää. Voi myös olla, että koettelee vanhempia, että annatteko periksi lemmikin suhteen kun heittäytyy tarpeeksi hankalaksi. Mutta muistathan itsekin, että 9-vuotias ei ole enää pikku lapsi, jolle voi sanoa vain, että lemmikkiä ei hankita ja sillä siisti, vaan sinun on se perusteltava rehellisesti miksi olet mielestäsi oikeassa... Mitään ei saa kieltää jos ei ole hyvää syytä sille.
Hyvä että lapsi näyttää tunteensa kotona, ettei peitä niitä.
Oletko sitten yrittänyt leikkiä hänen kanssaan ja ottaa hänet mukaan kotitöihin ja kaikkiin juttuihin? Ehkä hän vain kaipaa huomiota?
Tuo hengenriistämisjuttu on kyllä sellainen asia, että joko se on vain manipulointia ja hän tietää, että se pelästyttää sinut ja se saa sinun tekemään kuten hän tahtoo tai sitten se on huolestuttavaa ja hän on masentunut oikeasti. Kummassakin tapauksessa sille on jotain tehtävä, hänen on ymmärrettävä, että hengenriistämisestä ei saa puhua jos ei ole tosi kyseessä, kerro vaikka se vanha tarina pojasta joka huusi apua turhaan ja lopulta kun olisi oikeasti tarvinnut apua, niin kukaan ei uskonut häntä...Jos on masentunut niin sitten paras hankkia ulkopuolista apua, sillä vanhempien on vaikea osata sellaisessa tilanteessa ottamaan kaikki seikat huomioon.
puheita tosin) kerran päivässä, ikää 9v ja tyttö. Keskusteluapua minäkin olen miettinyt. Ja jep, huono kasvattaja minäkin. Väsyn.
Poika tosin vasta kahdeksan täyttänyt, mutta olen huomannut että nyt kun hän on "iso" ja touhuaa paljon yksikseen ja pärjää ja haluaakin olla itsenäinen, niin helposti unohtuu se positiivnen huomio. Kun kaikki sujuu, puuhastelen itsekin omiani ja alan "kasvattaa" vasta kun jokin menee pieleen. Olen nyt ottanut itselleni tavaksi kehua poikaa aina kun keksin siihen jotain syytä ja opetellut myös sanomaan usein että hän on ihana ja mukava ja että hänen kanssaan on kiva elää - siis ei vain kehumaan suorituksia vaan lasta itseään.
Meillä tämä tehosi kuin taikaiskusta. Oikein hävetti huomata, miten väärin olin aiemmin toiminut. Toki pojan luonne on ennallaan ja hän suuttuu välillä tai on pahalla päällä, mutta raivarit ja pahimmat puheet ovat jääneet pois.
Keskusteluyhteyskin on parantunut meidän välillä, joten hän kertoo milloin jokin juttu painaa. Aiemmin nimittäin en useinkaan tiennyt miksi poika oli niin kiukkuinen. Hän vain tiuski ja vasta paljon myöhemmin saatoin saada selville, että esim. koulussa oli ollut kärhämää kaverien kanssa. Tämäkin kannattaa teidän ottaa huomioon, että sen raivarin pohjimmainen syy voi olla jokin ihan muu. Sen aavistelu vaatii usein aikamoisia tuntosarvia ja valistuneita arvauksia..
Meillä oli tuollista käyttäytymistä silloin, kun häntä koulussa kiusattiin. Ei nyt mitään tappamisjuttuja, mutta hankalaa käytöstä.
tuollaista käytöstä ja kielenkäyttöä?