Lue keskustelun säännöt.
Vammaisten lasten vanhemmat, miten suhtaudutte
10.06.2010 |
jos lapseni jää tuijottamaan teitä? Tai kysyy ääneen minulta miksi vammainen käyttäytyi kuten käyttäytyi tai esittää muita aiheeseen liittyviä kysymyksiä ääneen?
Itselläni on 4 ja 2-vuotiaat lapset. Vielä eivät ole kyselleet tai jääneet pitkäksi aikaa tuijottamaan, mutta varmasti jossain vaiheessa kiinnostuvat myös erilaisista lapsista.
Miten reagoitte lasten ihmettelyyn tai miten haluaisitte, että lapsiani tälläisen ihmettelyn aikana ohjaisin? Työnnänkö vain eteenpäin ja keskustelen aiheesta myöhemmin kotona?
Kommentit (4)
ja minusta lapset osaavat suhtautua asiaan yleensä parhaiten. He kysyvät, jos jotain ihmettelevät. Minä ainakin ihan mielelläni vastaan ihmettelyihin.
Aikuiset vain yleensä vilkuilevat ja riuhtovat lapsiaan pois, että ei saa kysellä. Ihan varmasti aikuisiakin kiinnostaisi tietää, mutta he eivät välttämättä osaa luonnollisesti lähestyä asiaa. Lapset osaavat. Heille erilaisuus ei ole niin erikoinen ja kammottava asia kuin aikuisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kovasti vammaisista.
Mutta ei pidä vammaisia mitenkään *poikkeavina*,omasta lähipiiristä kun niitä löytyy :( He ovat vain erilaisia..
Meillä kiinostusta herättää esim. pyöratuolissa olevat - oppiiko ne kävelemään? - ei. -Eikö edes aikuisena? - Ei ikinä.. -Miksei? jne jne.
Tai jos aikuinen vammainen leikkii pikkulasten leikkejä. -Miksi? -Mutta sehän on aikuinen jne jne.
Tai jos käytämme viittomia (tulee viitottua omillekkin ihan vauvana jo :) )
Kuulolaitteet herättävät puhetta yms.
Ei kannata hyssytellä lasta olemaan hiljaa, lapsi on utelias ei ilkeä, ellei vanhempien ota ennakoluulot toistu lapsen puheissa. Avoimesti ja rehellisesti kannattaa tilanne kohdata.
vaikka oma äitini vietti reilut 4 vuotta pyörätuolissa (ehkä muut rajoitteiset tuovat muistot mieleen). Yleensä itse vain hymyilen katsekontaktin syntyessä.
Toistaiseksi lapseni eivät ole siis paljoa kyselleet ja kakkosen ehdottama vastaus onkin hyvä. Mutta jatkokysymyksistä ei koskaan tiedä ja pohdinkin, pahastuvatko ko. lapsen vanhemmat jos lapseni rupeaa minulta enemmän kyselemään.
No, ehkä pohdin asiaa liikaa etukäteen. Minusta erilaisuus on rikkautta ja haluaisin, että lapseni voisivat tutustua myös muunlaisiin lapsiin ja oppia ymmärtämään erilaisuutta.
ap
Me kaikki olemme erilaisia. Jokainen ihminen on erilainen ja jokainen on tärkeä. Sen voi sanoa vaikka ihan paikan päälläkin jos lapsi kyselee ja ihmettelee.