Lue keskustelun säännöt.
Mun lapsi 1v9kk ei tottele sitten yhtään, apua tarvitaan?
09.06.2010 |
Siis ihan sama mitä teen, ei tottele. Heittää hiekkaa jonkun päälle tai lyö, otan käsistä kiinni ja menen eteen ja puhuttelen ja kiellän, lapsi vain venkoilee ja nauraa. En nyt ulkona kehtaa pahemmin raivotakkaan, mutta eipä sekään kotonakaan auta.
AAAAAAAAAAAAAAAARGH!!
Hävettää jo kun ei voi lasta hetkeksikään laskea vaikka maahan kun lähtee karkuun eikä pysähdy tai palaa vaikka en lähtisi perään, ei edes katso tulenko perässä.
Tekisi mieli joskus vain antaa mennä ja jostain pusikoista seurailla koska tulisi hätä, ei varmaan koskaan..
Itkettää olenko jotenkin huono äiti, vaikka aina ollut niin rakastava ja hyvä, ja lapsi ei välitä yhtään vaikken olisi lähellä ulkona.
Kommentit (6)
Meillä ihan samanlaisia konsteja juuri samanikäisellä tytöllä alkanut nyt viime viikkoina olemaan. Hermoja ja toistoa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hermoja tässä oikeasti tarvitaankin. Tämä päivä alkoi ihan samalla tavalla, ei tottele, taas vaan makaa maassa kun tarpeeksi kauan kiellän ja sitten potkii raivoo puree.
huoh.
-ap
ei kai kenenkään alle 2-vuotias tottele sinun tarkoittamallasi tavalla. Tuon ikäisen kanssa kannattaa pyrkiä siihen, että mahdollisimman vähän joutuu kieltämään, mutta niiden kieltojen on oltava ehdottomia.
Jos esim. hiekkalaatikolla heittää hiekkaa, niin sitä voi estää, että leikit hänen kanssaan mahdollisimman ohjatusti (siis rakennatte yhdessä hiekkakakkuja, jolloin lapsella ei ole niin isoa mahdollisuutta heittää hiekkaa). Sitten jos hiekka lentää, niin kiellät ja toisesta/kolmannesta kerrasta lähdette kotiin. Ja sitten pitää lähteä.
Raivota ei yleensä kannata, mutta tiukka pitää olla.
Tai ei kannata odottaa, että lapsi tulee. Sanot, että nyt lähdetään ja jos lapsi ei tule, niin nappaat kainaloon. Ajan kanssa oppii, että äidin pyyntö on käsky, jota pitää totella.
Lapsi oppii aika äkkiä, että kun äiti ilmoittaa kotiinlähdöstä, niin sitten sitä lähdetään, huusin tai en. Eikä huuto mitään auta.
Joskus kannattaa rajata lapsen elämä oikein pieneksi, jotta hän huomaa valtansa rajat eli olemattomat.
Vanhin lapseni on karkailija. Kun pääsi rattaista, niin lähti heti viipottamaan. Siihenkin auttoi ohjattu leikki. Järkkää juoksukilpailuja, yy kaa koo, nyt ja sitten juoksette yhdessä. Tai työntää vaikka kuorma-autoa juoksemalla. Kun saa pahimman energian purettua juoksemalla, niin saattaa malttaa hetken keinua tai leikkiä hiekkalaatikollaan.
Kun saa luvan kanssa juosta, niin ei tule karkailtua niin helposti.
Lapselle on kuitenkin luontaista liikunnan halu.
ei tarvitsekaan sanoa muuta kuin ei, ei pidäkään sanoa, pelkkä kielto riittää. Raivoaminen ei auta missään. Lapsen ei tarvitse katsoa taakseen kun tietää että sinä tulet, anna mennä ja katsele ettei juokse niin kauas että on vaarassa.