Tuleeko teille koskaan elämänne vuoksi niin paha olla

Kysymys: ahdistaako sinua oikeastaan enemmän miehesi suhtautuminen pätkätöihisi ja palkkaasi? Minun mieheni nimittäin suhtautuu niihin hyvin, eikä koskaan valita, vaikka saa 2*parempaa palkkaa kun minä (olemme molemmat akateemisia mutta minä ns. naisten alalla ja hän miesvaltaisella kovapalkkaisella alalla). Onko työsi sisällöltää sitä mitä haluat tehdä?

Onko teillä todellisia rahaongelmia?

Tuleeko teille koskaan elämänne vuoksi niin paha olla että tunnutte pakahtuvan tuskaan? Mulla on säännöllisesti sellainen olotila, parhaillaankin:´( Kaikki periaatteessa ihan hyvin, oma koti, 2 tervettä lasta ja hyvä aviomies, suurin ongelma pätkätyöni, en vain tunnu vakituista työpaikkaa saavan ikinä. Se+mieheni mielestä onneton palkkani (bruttona 200e/kk) tekevät about kaikki ongelmat elämäämme. Nyt taas alkaa työsopimuksen loppu lähestyä ja fiilis on sen mukainen:´´( Tuntuu etten jaksa elääkään enää.

Se miten miestä ahdistaa ja kuristaa taloutemme tiukkuus joka säänn tiukkenee entisestään (esim viimevuonna olin 4kk työtön) ja se etten ole saanut sitä pysyvää paikkaa ja ollut alalla sentään pian vuosikymmenen! EN millään muotoa jaksaisi enää säänn epävarmuutta, säänn taloudellista ahdinkoa, säänn työpaikkojen selailua ja hakemista ja mahd haastatteluissa ravaamista ja kilpailua muita hakijoita vastaan, säänn uudessa paikassa aloittamista ja itseni siellä tykö tekemistä ja sen näyttämistä että olen tarpeen ja about korvaamaton=jotta työ jatkuisi ja siltikään ei jatku kun kesät varsinkin säästetään hlöstömenoissa jnejne.

En vain jaksaisi enää:´´(

PS mies haluaisi matkustella, kuten minäkin, haluaisi tarjota niitäkin elämyksiä lapsille, mutta emme pysty siihen, ikinä:(



Ap

Mä oon ihan täysi luuseri, en saa mitään aikaiseksi. Haluaisin tapaa itseni, mutta se olisi liikaa läheisilleni. En kestä elämää itseni kanssa.

Ei sentään 200e..

Ap

Miten teillä voi olla noin tiukkaa, kahden ihmisen palkalla? Muutenkin jos nyt otetaan realitycheck, niin jokin muu elämässä mättää kuin huono elämäntilanne.



Tuon ymmärrän että jatkuva uudessa työpaikassa aloittaminen uuvuttaa. Olisiko tarpeen alanvaihto?

antaa periksi ja lyödä läskiksi ihan totaalisesti. Sitten otan itseäni niskasta ja taas mennään.

antaa periksi ja lyödä läskiksi ihan totaalisesti. Sitten otan itseäni niskasta ja taas mennään.

juttu täällä. Periksi ei ole vielä annettu, mutta kuka sitä tulevaisuudesta tietää...

ja jos miehesi tienaa vieläkin enemmän luulisi teidän pärjäävän hienosti. toivotaan että löydät pian vakitöitä.

Se uudessa paikassa aloittaminen, uudet ihmiset jne. ja taas sama uudelleen, on kuluttavaa. Oma neuvoni on, että ei kannata odottaa liikoja ja yrittääkään tehdä itsestään korvaamatonta, se voi käydä itselle pidemmän päälle liian raskaaksi. Suhtaudut asiaan että "tässä on nyt tämä työpätkä, jonka teen hyvin kohtuuden rajoissa ja sitten tulee jotain muuta".



Kannattaisiko muuten harkita lisä/uudelleenkoulutusta?

Meillä mies työttämänä kuudetta vuotta (vain satunnaisia pätkiä saanut ja nekin hitto parhaimpaan kesäaikaan aina).



Mun bruttopalkka 1870 e/kk ja sillä 4-henkinen perhe eletään. Mieheltä tuleva raha on sitten extraa, sen varaan ei lasketa.



Onko teillä liian iso lainanlyhennykset vai viisi lasta vai miksi ei rahat riitä?

Ei ole normaalia, että mies aiheuttaa ahdistusta, jos naisen palkka on vain 2000 euroa. Se on ihan kohtalainen palkka naiselle Suomessa.



Pätkätyöt ja suunnitelmattomuus tietenkin ahdistavat, mutta hyvässä suhteessa teidän pitäisi olla toistenne tukena, eikä nakertaa omia voimavarojanne.

samalla palkalla. Olisko se parempi?

Ja siksi, että sitkeistä yrityksistäni huolimatta saa mitään työpaikkaa!

Tammikuussa aina kyrpii kybällä, mutta ei se mitään pysyvää ole. Palkkasi on ihan hyvä, itse tienaan saman verran, tosin oma työaikani on minimaalinen, mutta oma valinta. Meillä mieskin on pienituloinen, asutaan paritalon puolikkaassa, on auto ja matkustellaan pari kertaa vuodessa eikä rahapula oikeastaan vaivaa lainkaan. Ongelmanne on varmaan jossain muualla. Minuakin kyllä ärsyttäisi jos mies jatkuvasti arvostelisi pieniä tulojani. Ilmoita sille vaikkapa että koska tulosi ovat niin olemattomat, aiot tästä lähtien pitää ne ihan itse, tuskinpa se teidän taloudessa näkyy mitenkään ;-) Eipä aikaakaan niin miehesi huomaa tyhmyytensä.

asunto??

pysty kahden ihmisen tuloilla matkustelemaan.



Olen yksinhuoltaja ja kaikki tuloni (bruttopalkka+lapsilisä+elatusmaksu) ovat noin 2000€/kk. Asumiseen menee noin 1000€/kk ja silti matkustellaan lapsen kanssa ulkomailla vähintään kerran vuodessa. Mihin teidän kahden aikuisen tulot menee jos nillä ei kaksi lasta ja kaksi aikuista voi matkustaa? Minunkin tuloillakin yksi aikuinen ja yksi lapsi matkustaa. Onko teillä sitten asumiskulut todella paljon suuremmat kuin minulla? Reilusti yli 2000€/kk, jolloin teistä siis molemmat vielä maksaisi asumiskuluista samanverran kuin minä?

ekan kertaa ku tuli tuo olo nii säikähdin...tuntui että sekoan.nykysin kun tulee tuo olotila niin tuntuu että muistikin häipyy hetkeks aikaa.aika pelottavaa...joskus auttaa kun nukkuu hetken.joskus ei sekään,vaan aika... miten palkka voi olla 200e kuussa???jäikö yksi nolla pois???

Mulla on huono työ, ei koulutusta, joten ei oo mahdollisuutta paljon parempaan palkkaan. 2 lasta, avomies ja asuntolaina. Ruoskin itseäni siitä, että miks oon päästänyt itseni tähän jamaan. Olen siis ajautunut tähän tilanteeseen, enkä ole pyrkinyt parempaan. Perhe on ihana asia, mutta noin ammatillisesti olisin voinut tehdä parempia päätöksiä. En oikeastaan ole voinut puhua tästä miehelleni. Hän saa tämän kuitenkin kuulostamaan siltä, että en olisi halunnut näitä asioita, joita meillä nyt on.