Onko väärin sanoa? (ihmissuhteista)

Ehkä hän käsittelee menetystään näin. On parempi pysyä koko ajan vauhdissa ja menossa, niin ei tule ikävät asiat mieleen. Jospa hän "romahtaa", kun pysähtyy hetkeksi ja joutuu kohtaamaan todellisuuden.



Tai sitten hän on älynnyt, että kerran täällä vain ollaan ja elää siksi kuin viimeistä päivää.

En tarkoita, etteikö näin tunteva tuntisi myös surua ja kaipausta, mutta jos yhteiselämä on ollut jostain syystä hyvin rankkaa, voi olla myös vapauttavaa olla yksin ja tehdä mitä haluaa.



Ap:nä en puuttuisi toisen elämään. Käytös voi olla myös hänen keinonsa selvityä asiasta, eri ihmiset reagoivat niin eri tavoin.

kestää ja kuunnella, vaikka itse surutyöni siskon kuolemasta on vasta alussa.. kyseessä siis siskon mies, joka ei tunnu surevan lainkaan. Ensimmäisen kuukauden oli murheen murtama, nyt käyttäytyy kuin iloinen sinkkumies. Siskon kuolemasta 5kk. Minun puolestani tehköön mitä lystää mutta kun puhuu meille koko ajan valloituksistaan kuin sinkkumies ikään. Näemme joka viikko.



ap

Ap:han ei halunnut rajoittaa lesken elämää, vaan kysyi, onko niitä juttuja pakko kuunnella.

Minusta ei ole.

Mielestäni, ap, voit sanoa leskelle kohteliaasti mutta päättäväisesti, että hän saa elää kuinka tahtoo, mutta et haluaisi vielä kuunnella tuollaisia juttuja, koska se tuntuu sinusta pahalta.

Sinun täytyy muistaa se.

Onko tällä miehellä lapsia?

tuo on aika yleinen reaktio.



voithan natisti sanoa ettet valittaisi kuulla ihan kaikkea.



Minusta kuulostaa etta han pitaa siskostasi kiinni roikkumalla sinussa ja selostamalla sinulle kaiken, ehka haluaa olla ehdottoman rehellinen ja siksi kertoo liiankin tarkkaan kaiken ja hakee hyvaksyntaa kertomalla kaikesta.



Suru voi olla niin murtava ettei sen kanssa jaksa maaraansa pidempaan, ja silloin on helpompi jarjestaa itselleen niin paljon uutta vipinaa kuin mahdollista ettei tarvi olla yksin tyhjyyden kanssa. Veikkaanpa etta tuo vaihe menee ohi sitten kun siskonmies on paassyt pahimman yli ja pystyy jatkamaan elamaa muiston kanssa sen sijaan etta sulkee sen pois mielestaan.

osanotto sinulle!

Mitä leski tekee, eiköhän se ole ihan hänen oma asiansa miten elää, eikös niin?

kun leski ei ole se "oma" sukulainen, ovat tuollaiset jutut aika ikävää kuunneltavaa. Se on jotenkin loukkaavaa tätä "omaa" vainajaa kohtaan. Jos taas oma sisko olisi jäänyt leskeksi, asia olisi aivan eri.

kyllä mulle ainakin vastaavassa tilanteessa tuntuis pahalle kuulla lesken uusista suhteista, varsinkin kun oma surutyö vielä vaiheessa

Ja mitä kysymykseen tulee: minusta on aivan paikallaan sanoa, ettet halua kuunnella noita juttuja.



Harjoittele tarvittaessa pari kertaa kotona peilin edessä, miten se sanotaan kohteliaasti ja niin, ettei oma paheksuntasi (johon muuten myös tunnetasolla osaan eläytyä) paista läpi ja aiheuta turhaa riitaa.



Näytät osaavan ilmaista itseäsi kirjoittamallakin, joten jos on liian piinallista puhua asiasta, harkitse kirjeen kirjoittamista. Kieli keskellä suuta siinäkin - älä kyseenalaista, pohdiskele tai tulkitse lankomiehen tunteita (tai oikeastaan puhu niistä lainkaan), vaan keskity vain kertomaan, miten sisaresi menetys sattuu edelleen, ja että se suru nousee pintaan joka kerta kun kuuntelet hänen miehensä kuvauksia uuden sinkkuelämänsä käänteistä. Ja lopuksi toivota hänelle ihan vilpittömästi, että löytää lohtua omaan menetykseensä.

Voit sanoa ihan nätisti, että sinulla on surutyö kesken, etkä halua kuulla mitään miehen seuraelämästä. Ja tällä taas ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että ap muka yrittäisi puuttua miehen tekemisiin.