Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Tuntuu että en pääse yli miehen suhteesta. Ei ollut kovin vakavaa

Vierailija
07.06.2010 |

mutta en pysty ajattelemaan mitään muuta. Suhde oli lyhyt ja seksitön, mutta kuitenkin siis tapaamisia toisen naisen kanssa ja valehtelua. Enkä tietenkään voi tietää täyttä totuutta suhteen laadusta, mutta näin mieheni sanoo. Olemme olleet vuosia yhdessä ja lapsia on.



Minulla on vaikea elämänhistoria, alle kouluikäisenä kuoli kaksi perheenjäsentä ja ollessani noin 10 v. lähti kolmas pois (ei siis kuollut). Näitä ei koskaan selitetty minulle mitenkään. Äitini on vakavasti sairas. Itse olen kokenut myös vakavan sairauden. Muutakin ikävää on ollut.



Nyt voin todella huonosti, ahdistaa, olen surullinen ja vihainen. Loppuuko tämä koskaan? Toisaalta ajattelen että ylireagoin, mutta toisaalta minulla on kauhea olo. Mitä tässä pitäisi tehdä?

Kommentit (11)

Vierailija
1/11 |
07.06.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kuulostat pahimmalta MINÄ MINÄ MINÄ- ihmiseltä. Ehkä miehesi tarvitsi hetkeksi ihan normaalia jutteluseuraa, välillä sitä vaan tarvitsee hengähdystauon että jaksaa taas.

Vierailija
2/11 |
07.06.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

nyt hyvä mieli?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/11 |
07.06.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Onkohan sinulla nyt hyvä mieli?

Se on joskus tosi rasittavaa olla masentuneen, ahdistuneen ja itsekeskeisen läheinen. Jos et hanki apua ja lääkitystä sairastutat helposti myös lähipiirisi.

Minun ensimmäinen ajatukseni oli olla onnellinen miehesi puolesta, hän on saanut edes hetkeksi omaa rauhaa, tilaa hengittää. Se toinen nainen on siinä kokonaisuudessa ihan sivuseikka.

2

Vierailija
4/11 |
07.06.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Et tiedä minusta yhtään mitään. En todellakaan ole masentunut, ahdistunut tai itsekeskeinen. Tämä tilanne on nyt ahdistanut minua, mutta onko siinä muka jotain outoa?



Miksi ihmeessä minun pitäisi syödä lääkitystä siihen pahaan mieleen, mikä aiheutui siitä, että aviomieheni tapaili toista naista ja valehteli siitä koko ajan?



Ja jos kirjoitan tänne purkaakseni ajatuksiani, onko sinusta oikeasti asiallista tulla hehkuttamaan kuinka onnellinen olet siitä että miehelläni oli suhde?



Enkä ymmärrä mistä revit tuon itsekeskeisyyden tai sen, että miehelläni ei ole omaa rauhaa? Et sinä tiedä tästä tai edeltäneestä tilanteesta yhtään mitään.



Koska saat ilmeisesti jotakin iloa siitä, että aiheutat muille pahaa mieltä, kannattaisi ehkä miettiä kumpi meistä on avun tarpeessa.

Vierailija
5/11 |
07.06.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

pointtinsa siinäkin. Sinulla on vaikeita kokemuksia elämässä ja on vaikeaa olla ihmisen kumppani, jonka elämässä on tapahtunut paljon ikäviä asioita. Sitä saa helposti häivyttää itsensä ja omat asiansa taustalle, koska toisella on ollut vaikeaa ja ne asiat aina nousee pintaan. Nytkin vastoinkäymisen tultua ensimmäisenä kerrot muutkin ikävät kokemukset.



Ehkä miehesi sitten sai tältä toiselta naiselta jotain? Vaikea suhdetta on sanoa merkityksettömäksi, jos kerran piti tapailla ja valehdella, vaikkei seksiä harrastettukaan.



Vierailija
6/11 |
07.06.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

että ne saattaisivat selittää tätä mahdollista ylireagointiani. En ole ollut tällaisessa tilanteessa ennen, ja en siksi tiedä pitäisikö jo helpottaa tai tuleeko yleensä ihmisille vastaavasta yhtä paha olo.



Totta kai mieheni sai toiselta naiselta jotain. Mutta onko realistista odottaakaan, että jollakin olisi sellainen puoliso, joka täyttäisi ihan kaikki toiveet, tarpeet ja odotukset? Tietysti minulla on omat vikani niinkuin kaikilla muillakin. Ei se silti mielestäni oikeuta tapailemaan muita salaa ja valehtelemaan.



Mieheni sanoo, että hän ei ollut eikä ole tyytymätön minuun tai suhteeseemme. Enkä itsekään usko, että minun kanssani olisi vaikea olla. Jotenkin tuntuu hassulta, että se että minulla on ollut suruja tekisi minusta automaattisesti ikävän ihmisen ja huonon puolison. Eivät nämä asiat ole arjessamme läsnä juuri lainkaan.



Sitä paitsi, jos kyse kuitenkin oli tyytymättömyydestä, kai olisi ollut parempi sanoa siitä ja pyrkiä yhdessä parempaan kuin tapailla muita?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/11 |
07.06.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ihan normaalia että suhteen/salailun tms. jälkeen on kurja tai ahdistunutkin olo. Jos kestää kovin kauan tai muutoin on ylivoimaista voi ammattiapu olla tarpeenn. Tsemppiä ap. tuo menee lopulta ohi, luottamus palautuu kanssa, vähitellen.

Vierailija
8/11 |
07.06.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

kun saatan pahalla ajatella miehen tekemää vääryyttä ja ottaa sen esiin joskus vaikka asia on jo "selvitetty".

Täytyy vain jotenkin ajatella, että jos jatkan pitkään pahan mielen ilmaisemista mmies kohta lähtee ihan oikeasti, ehkei hänellä riitä anteeksipyytelyn halu ja miellyttäminen niin että jaksaa pitkään katsella kurjuutta. Ei ainakan minun mies.



On siis pakko tsempata jos tahdon hänet pitää ja syytä osittain itseäni myös siitä että on salaa jotain vehkeillyt.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/11 |
07.06.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja toki aikaisemmat vaikeudet ja menetykset vaikuttavat reagointiisi ja nousevat pintaan tällaisessa tilanteessa. Miehesi on särkenyt luottamuksesi, ja sen korjaaminen vie aikaa. Jos kovin pahalta tuntuu ja kauan, niin suosittelen perheterapiaa. Voimia!

Vierailija
10/11 |
07.06.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

tyhmä tai harvinaisen ilkeä tai sitten molempia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/11 |
07.06.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja ehkä järkyttänyt myös tukipilareitasi. Niinpä kaikki paha, mitä sinulle on tapahtunut, nousee pintaan. Ehkäpä et myöskään ole niitä käsitellyt, ja sen takia miehesi pettäminen saa myös muuta ikävää mieleen.



Ymmärrän sinua. Salailu, valehtelu ja toisen naisen tapailu ovat mielestäni pettämistä, vaikka mitään fyysistä ei olisi tapahtunutkaan. Tässähän on nyt petetty luottamuksesi mieheen.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kahdeksan neljä kuusi