Loukkaanntuisitteko jos kuulisitte äitinne sanoneen selkänne takana,

Tietty ehkä vähän riippuu, kenelle ja missä yhteydessä sanottu. Mutta noin muuten... Mitä sitä totuudesta loukkaantumaan.

Jos tuo olisi totta, mikäpä siinä. On jännä katselle, miten eri piirteet periytyvät.



Jos taas tuo on kukkua, ihmettelisin, mikä äitiäni vaivaa, onko tämä joku itsetuntojuttu vai mitä höpöttää.



Loukkaantumaan en alkaisi, en todellakaan.

mun äiti sanoo tuollaisia päin naamaa. Kaikki hyvät ominaisuudet, mitä meidän lapsillakin on, on peritty häneltä. Jollain ihmeellisellä tavalla ne on onnistuneet siirtymään lapsenlapsiin ilman minun osuutta asiaan, miehen geeneistä puhumattakaan.

Minulla on vankat jalat, jotka olen perinyt isänäidiltä. Omalla mutsilla täydelliset sääret.



Well, kaikkea ei voi saada. Onneksi en saanut äitini v...maista luonnetta, vaan isältäni ihanan kiltin ja mukavan luonteen. Niin ja A.Jolien huulet ( ;

ja ainoa asia jota kehutaan kropassani. Joten siksiki outoa kuulla haukuttavan niitä. ap

joten enpä yllättyisi tuollaisesta kommentista.

Kaiken "positiivisen" kääntää jotekin omaksi edukseen ja kunniakseen.



Olenkin siis oppinut olemaan kertomatta äidille mitään, mitä ei ole pakko kertoa. Kysyttäessä kuulumisia vastaan vain "kiitos, hyvää kuuluu".