Jatkuvasti tyytymätön parisuhteeseen.
Aiheesta oli toinenkin ketju, mutta aloitin uuden.
Eli 11v oltu yhdessä ja voin sanoa että olen todella uupunut. Meillä ei enään ole seksielämää ollenkaan. Loppui lasten jälkeen. Nyt molemmat uupuneita töissä ja kotitöissä ja kahden tappelevan alle kouluikäisen hoidossa.
Tapasimme aikoinaan netissä ja mies ei halunnut nähdä, vasta pitkän suostuttelun jälkeen 1v halusi nähdä. Olimme paljon soitelleet ja minulla oli ehkä hieman eri kuva hänestä olin 20v. Olin naiivi ja meidän perheessä on aikuistuttu myöhään.
Oli eka mies jonka kanssa olin päässyt jotenkin luottamuksessa eteenpäin. Koska olen hirveän ujo ollut ja arka miesten keskuudessa ja melkein änkyttänyt. Minua on pojat myös kiusanneet koulussa ja isäni on ollut uskoton äidilleni. Eli luottamus miehiin ollut huono. Minun pitää aina tietää että toinen on tosissaan kanssani ennenkuin voin luottaa ja päästää lähelle,paitsi kännissä.Silloin olen yli avoin. Noh mies ei ollut yhtään komea ja oli tavattoman ujo. Sitten tein jotain, vaikka varoituskellot soi niin lähdin mukaan ja menimme hänen mökilleen ja joimme alkoholia ja päädyimme sänkyyn (oli eka kokemus) Siitä alkoi suhteemme sitten joka on ollut todella riistävä ja uuvuttava. Mm. suhde pitkälti perustui seksiin ja mies ei yhtään ollut empaattinen jos itkin, hoidin itse kaiken, ruuan laiton ja siivouksen, nyt hieman mies tekee jotakin myös, mutta pitkään olen ollut altavastaaja. Mutta pettymys elämääni on todella syvä. Kaikilla muilla on parempi mies ja komeampi ja kiltimpi ja sosiaalisempi kuin minulla. Mieheni ei siedä perhettäni yhtään. Haukkuu äitiäni ja isääni. Olen käynyt kiusausta nyt läpi koska se oli vuosia käsittelemätön ja sen takia en ole tajunnut valintojani ja itseäni. Mutta en vain pääse vääristä valinnoista yli.
Kodissani ei ole enään sellaista kuin haluaisin, koska en jaksa aina sanoa miehellenia kaikesta ja olen uupunut tekemään kaiken itse.
Luin tuon että ketään ei voi muuttaa...
Mutta en haluaisi muuttua itsekään miksikään sottapytyksi, tuntuu että en jaksa huolehtia itsestänikään kun mies ei panosta yhtään itseensä, aina vain töissä ja palkkakaan ei mikään kummoinen ole. Olen menettänyt täysin itseni tässä suhteessa.
Kommentit (2)
kuulostaa jo sen verran pahalta tuo teidän tilanteenne, ettet taida pystyä sitä itse muuttamaan. suostuisiko miehesi parisuhdeterapiaan? tai voisitko mennä itse ilman häntä, jos hän ei suostu? terapiaa on ihan ilmaistakin sekä kunnallisena että seurakuntien tarjoamana.
lisäksi olen pettänyt miestäni, hain hyväksyntää mieheiltä koska olin kiusattu. Tämän läpikäyminen on todella ollut raskasta ja syyllisyys siitä on kova. Vaikka mieheni ei ollut mikään ihannemies niin en ymmärrä miksen voinut erota vaan olen ollut ns. läheisriippuvainen. olen vain jatkuvasti masentunut tämän asian takia. Viimeisin mies kenen kanssa "petin" oli erilainen, vei ravintolaan ja tanssimaan. Sellaista ei koskaan ole minulla ollut ja sai kaipuun vain pahenemaan. Pidän vain itseäni koko ajan pahana tai sitten narsistisena.