Lue keskustelun säännöt.
Jos sinulla on n. 4-vuotias lapsi, joka ajoittain puhuu "vauvamaisesti"
07.04.2010 |
tai huonosti äänäten, vaikka on jo oppinut ääntämään paremmin, niin korjaatko hänen puhettaan?
Omista lapsistani (4 kpl) vain yhdellä on ollut muita äännevirheitä kuin ärrän lausumisen hankaluus tuossa neljän vuoden kieppeillä. Tämä lapsi kävi pari kertaa puheterapeutilla 5-vuotiaana, mistä sai kotiläksyjä - siis äännearjoitteita. Näiden äänneharjoitteiden ulkopuolelta en muista koskaan puuttuneeni lasten puheeseen, siis suoraan korjanneeni "väärin" sanottuja sanoja. Kaikki lapset ovat oppineet puhumaan hyvin.
Olen elänyt siinä käsityksessä, että lapsen puheen virheisiin ei pitäisi vanhemman puuttua. Olenko ihan hakoteillä? Pisti kerran silmään, kun eräs tuttu äiti puuttui aika ankaran oloisesti oman 4-vuotiaansa puheeseen ja kieltäytyi ymmärtämästä lasta, kun tämä puhui "vauvamaisesti". Ilmeisesti kyseessä oli se, että lapsi olisi jo osannut sanoa asian paremmin. Taustojahan en tietenkään tiedä, mutta kiinnostaa mitä nykyään suositellaan - kuuluuko vanhemman puuttua lapsen puhetapaan ammatti-ihmisten mielestä?
Kommentit (5)
Kaverit "korjaavat" kyllä puheen ihan normaalin leikin ohessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esikoinen (poika, nyt 7v.) alkoi puhua alle 1-vuotiaana ja 1,5-vuotiaana puhui selkeitä lauseita täysin ymmärrettävästi. 2-vuotiaana osasi jo sanoa kaiken mitä halusi, oppi uudet sanat heti. On aina ollut taitava kielellisesti ja oppi lukemaan 4-vuotiaana. Ei koskaan äännevirheitä, edes R-äänteessä.
Kakkonen (tyttö) alkoi puhua myöhään, vasta 2-vuotiaana puhui kahden sanan lauseita jne. Toisaalta 2-vuotiaana puhe kehittyi nopeasti ja tyttö sai sanottavansa sanottua enemmän tai vähemmän ymmärrettävästi. Nyt 4-vuotiaana hänellä on edelleen useita äännevirheitä: R, L ja hieman S. Olemme harkinneet yksityistä puheterapeuttia, koska kunnalliselle pääsee vasta 5-vuotiaana, jos silloinkaan. Emme tietenkään korjaa tytön puhetta, koska hän ei yksinkertaisesti osaa sanoa noita kirjaimia. Jos hän joskus tahallaa alkaa sössöttää ja puhua vauvamaisesti, silloin toki kiellämme, se on ihan eri asia.
Kolmonen (tyttö) on nyt 1,5-vuotias ja ikävä kyllä tuntuu seuraavan samaa polkua kuin keskimmäinen. Hyvin vähän sanoja on käytössä :-(
mutta minulla on juuri 4-vuotias, joka oppi puhumaan varhain ja puhuu erittäin hyvin (muutama äänne on tosin hiukan epäselvä). Häntä kuitenkin "vauvattaa" aika ajoin ja hän alkaa tahallaan puhua hyvinkin vauvamaisesti - sössöttää, puhuu nenäänsä honottaen ja käyttää korostetun yksinkertaisia rakenteita. Silloin olen todennut hänelle: "puhu tavallisella äänellä". Tämän teen vain siksi, että se honottaminen ja sössöttäminen on niin ärsyttävän kuuloista.
Aloin juuri pohtia, antaako "ärsyttävältä kuulostaminen" oikeuden puuttua lapsen puheeseen. En tiedä, pitäisikö vaan antaa olla. Mitä mieltä te muut olette? Aiheutanko lapselle haittaa?
mutta minulla on juuri 4-vuotias, joka oppi puhumaan varhain ja puhuu erittäin hyvin (muutama äänne on tosin hiukan epäselvä). Häntä kuitenkin "vauvattaa" aika ajoin ja hän alkaa tahallaan puhua hyvinkin vauvamaisesti - sössöttää, puhuu nenäänsä honottaen ja käyttää korostetun yksinkertaisia rakenteita. Silloin olen todennut hänelle: "puhu tavallisella äänellä". Tämän teen vain siksi, että se honottaminen ja sössöttäminen on niin ärsyttävän kuuloista. Aloin juuri pohtia, antaako "ärsyttävältä kuulostaminen" oikeuden puuttua lapsen puheeseen. En tiedä, pitäisikö vaan antaa olla. Mitä mieltä te muut olette? Aiheutanko lapselle haittaa?
Onkohan tuossa oikeastaan edes kyse puheeseen puuttumisesta? Tuollainen "vauvatus" lienee lapselle leikkiä, eli sinä enemmänkin kehotat häntä lopettamaan ärsyttävältä kuulostavan leikin. Emmekö me kaikki tee sitä toisinaan? Vrt. "lopeta se riehuminen, äiti kuuntelee nyt telkkaria!".
Meidän 4-vuotias leikkii päivät pääksytysten mielikuvitusleikkejä, jolloin hän elää omassa maailmassaan, on eri niminen ja hoitaa omia "vauvojaan". Leikki jatkuu usein koko päivän, eli lapsi on "väärän" niminen myös esim. ruokapöydässä. Jossain vaiheessa päivää, viimeistään nukkumaan mennessä sanon yleensä, että nyt täytyy lopettaa leikki ja olla taas X (=oma itsensä). Eli puutun samalla lailla lapsen leikkiin.
ap
Eikä sellaista suositellakaan nykyisin.