Miks mun vauvalla on niin pitkät "treenailuajat"?
Kehittyy kyllä ihan ikätasolla, mutta yksi vaihe kestää aina tosi kauan... Eli ryömi 4,5kuukautta ennenkuin oppi konttaamaan, nousi 2kk seisomaan ennen kuin oppi laskeutumaan alas jne. Nyt on kävellyt jo kohta 5kk tukia pitkin sujuvasti, mutta ei vielä askeltakaan ilman tukea...
Onko normaalia?
Kommentit (13)
ja kun lähti kävelemään, ei kaatuillut ja osasi istahtaa nätisti maahan.
on varma jutuistaan. Ryömiessään (lähti jo 3,5kk) muksahteli vähän väliä selälleen kun pää painoi mutta oli niin into eteenpäin, ettei tasapaino pysynyt. Eka kuukausi seisomaannousu oli äidille ihan kamalaa, kun sai koko ajan vahtia kun tyttö hetkenä minä hyvänsä irrotti otteensa ja kaatui selälleen.
Eli ei taida olla tuo varman päälle juttu kyseessä.
tapahtuu. Mutta eipä tuosta mitään haittaa ole!
viikon päästä konttaamaan, 3vko nousi ylös ja käveli samantien tukia pitkin ja 2,5kk päästä siitä kun alkoi ryömiä, käveli jo ilman tukia.
on varma jutuistaan. Ryömiessään (lähti jo 3,5kk) muksahteli vähän väliä selälleen kun pää painoi mutta oli niin into eteenpäin, ettei tasapaino pysynyt. Eka kuukausi seisomaannousu oli äidille ihan kamalaa, kun sai koko ajan vahtia kun tyttö hetkenä minä hyvänsä irrotti otteensa ja kaatui selälleen.
Eli ei taida olla tuo varman päälle juttu kyseessä.
3,5kk vanhana ja puolivuotiaana. Ei ollut pelkoa tai harkintaa. Lapset muuttuvat tosi paljon ajan mittaan, vaikka "ydin" yleensä pysyykin samana.
tutustu vaikkapa Liisa Keltinkangas-Järvisen temperamenttia käsitteleviin kirjoihin.
Kiva, etä on normaalia :) Mitä tämä sitten kertoo lapseni luonteesta? Hidas?
kirjoista kertois vauvaoisa? KAtselin kirjaston sivuilta ja oli tsiljoona kirjaa, joiden nimi oli temperamenti sitä ja temperamentti tätä...
Liittyy tavallaan myös vauvoihin. Vauvoilla on jo sama temperamentti kun aikuisellakin. Eli itsekin olen sitä mieltä tästä ap:n vauvasta että varmaankin rauhallinen tapaus ja mielummin varoo kun lähtee suin päin koheltamaan. Sanoisin kolmen erilaisen lapsen äitinä että sellainen lapsi on kyllä helppo tapaus verrattuna pää kolmantena jalkana koheltaviin tyyppeihin. Tosin rauhallisillakin on omat haasteensa tilanteissa joissa toivoisi lapsen toimivan reippaasti ja vauhdilla eikä tuumailevan ja haaveilevan;-)
"Temperamentti, stressi ja elämänhallinta"
Asian vierestä, mutta osaako joku kertoa, mikä noista Keltinkangas-Järvisen kirjoista kertois vauvaoisa? KAtselin kirjaston sivuilta ja oli tsiljoona kirjaa, joiden nimi oli temperamenti sitä ja temperamentti tätä...
että vauvani ei mielestäni ole ikään rauhallinen ja varovainen tapaus, pikemminkin välillä mietin, että onkohan joku adhd-tapaus, kun on sellainen meno ja hökellys päällä...Heh. VArovainenkaan ei ole, vaan nappaa salamannopeasti vieraisillakin jutut ym. pöydältä alas ym. Myös perhekerhossa on aina ensimmäisenä menossa tutustumaan muihin lapsiin ym.
Temepramenttia myös löytyy, ilot ja surut koetaan voimakaasti.
Eli äitinä en kuvaisi vauvaa adjektiivilla "rauhallinen".
Kiitos kirjavinkistä, lainaankin sen heti.
ns. varman päälle pelaaja :) Itsekin muistan, että esikoisella kesti todella kauan ennenkuin hän lähti ottamaan tuettomia askeleita. Ja sitten menikin vain jaloillaan ja hyvin heti kun lähti. Kuopus lähti samantien yrittämään, vaihtoi välillä konttiin ja muksahteli. Eli esikoinen halusi olla varma, että handlaa homman, kuopus oli sitä mieltä että mennään vaan vaikka ei sujuisikaan. Siis persoonallisuus lienee syynä :)