Mitä jos synttäreille ei tule ketään?

Hei



Kaikki ei ole yhtä säntillisiä kuin te.

Itse laitoin tekstareita niiden lasten vanhemmille, joista en ollut kuullut mitään. Laitoin hyvissä ajoin, jotta sitten voi vaikka juuri noita äiti-lapsi-kavereita pihalta tms. kutsua lisää, jos näyttäisi siltä että vieraita ei tule tarpeeksi.

Jätin pelivaraa molempiin suuntiin. Pihakavereita olisin kutsunut lisää, jos päiväkotikavereista moni olisi estynyt tulemasta.



Itse unohdin juuri ilmoittaa, ettei lapseni pääse yksille synttäreille.



On se kyllä lapselle pettymys varmaan, jos vain yksi pääsee. Tärkeintä varmaan että läheisimmät kaverit pääsee. Sinuna pistäisin tekstarit kaikille, jolla varmistat ketkä tulee ketkä ei, ja sitten kutsut vaikka serkkuja tms. tilalle, jos päiväkodista ei pääse.

ja kyllä toimii toisinkin päin, meille ovat kaikki ne ilmoittaneet, jotka eivät pääse. Meidän kokemuksella toimii paremmin niin päin, että pyydetään ilmoittamaan, jos ei pääse.



Tosin on moni äiti / isä kiittänyt kutsusta ja ilmoittanut, että lapsi tulee, vaikka ilmoitusta ei ole pyydetty.



Vielä sen verran, että yleensähän suurin osa kutsutuista tulee paikalle.

Muutaman kerran poikien kaveriporukassa, vanhemmat ovat etukäteen kyselleen, mikä ilta olisi paras pitää synttärit, jotta mahdollisimman moni pääsisi tulemaan. Harmi on melkein yhtä iso, jos kaverin synttäreille ei pääse eikä tulisi minulla mieleenkään kysyä lapselta, meneekö tämä kutsun saatua kaverin synttäreille.

Tai isovanhempien ja kavereiden synttärit jotenkin limittäin. Joka tapauksessa niin, että porukkaa on tulossa ja kaikille synttäritunnelmaa :).



Jos kutsuu vain muutaman kaverin, niin se vaara on olemassa, että ei tulekaan ketään. Itse kyllä ilmoittelen, mutta meille ei läheskään aina ole ilmoitettu tai on tultu vaikkei olla ilmoittauduttukaan. Mutta kun suurin osa on perhetuttuja, niin aina on porukkaa ollut paikalla.

elämässähän on tilanteita ja kiireitä, jolloin joku hoitokaverin synttärikutsu asia voi tuntua niin pieneltä, ettei siihen vain muista reagoida.

ettei ketään tullut, eikä siinä mitään peiliinkatsomisen paikkaa ollut. Synttärit on juhannuksen tienoilla, pidettiin heinäkuussa.

Sillä alueella asuessamme oli ihan yleistä ettei monikaan tullut tai edes ilmoittanut. Pihalla sitten lapset kuulivat kavereilta että moni ei päässyt siksi ettei vanhemmilla varaa ostaa lahjaa:/ Samaisella alueella oli myös lapsia joille ei ikinä järjestetty synttärijuhlia.

sieltä nimittäin yleensä löytyy se vika

Niin! Ja ilmoitatteko pääsystänne, että tuletteko vaiko ette tule juhliin?

tietysti ilmoitan aina, pääseekö lapsi tai ei. Kyllä on nykyihmisiltä käytöstavat pahasti hukassa, jos ei viitsitä vaivautua ilmoittamaan!

Monilla voi olla erilainen.



Jos ei synttäreille ketään tule niin sitten ei kai auta muu kuin olla ainakin näyttämättä omaa pahaa mieltä lapselle. Harmitella voi tietenkin lapsen kanssa mutta samalla voi koittaa asiaa selittää että "nyt vaan kaikille osuikin jotain muuta tälle ajankohdalle" (vaikka itse kihisisi raivosta ja surusta).

sieltä nimittäin yleensä löytyy se vika

Olkaa vaikka yhteydessä vielä juhlaviikon aikana tyyliin "on se todella kiva että xx xx pääsee meidän xx xx:n juhliin!".



Silloin lapselle ei tule niin suru puseroon kuin jos kukaan ei pääse tulemaan.



Me koitamme yleensä yhdistää lapsen kaverisynttäreille myös muutaman äiti/lapsi-kaveri porukan joista voin sitten olla varma että ainakin tulevat. Nämä siis esim. talon muita lapsiperheitä. Meillä lapset ovat vasta 3v ja 5v joten tällainen on toiminut hyvin.

Esikoinen on kaverisynttäri-iässä ja menee juhliin aina tosi mielellään. Varmaan itkisi, jos sanoisin, että nyt ei mennä. Pidän näitä juhlia tärkeinä itsekin, siellä harjoitellaan olemaan ilman äitiä vieraassa paikassa ja talon tavoilla. Aina on juhlat menneet hyvin, eikä lapsesta ole tullut negatiivista palautetta.



En ilmoita juhliin tulemisesta,jos sitä ei erikseen pyydetä. Toki, ilmoitan, jos kutsussa näin on. Myös esteestä ilmoitan aina. Ilmoitanhan itsekin, jos en pääse jonnekin, mihin minut on kutsuttu. Yritän opettaa lapsilleni tapoja. Niin metsä vastaa, kuin sinne huudetaan. Ja saadaan aikaan toimivia kaverisuhteita.



Harmi, että sun kohdalle on taas (näitä on joka viikko täällä av:lla) tällaisia törppövanhempia.

On ihan perus käytöstapoihin kuuluvaa. Meillä oli juuri viime viikolla lapsen (4 v) ekat kaverisynttärit. 4 kaveria kutsuttin. 2 ilmoitti n. viikko etukäteen, että pääsevät. KAhdesta kutsutusta ei kuulunut mitään. Kysyin toisen ilmoittamatta jättäneen äidiltä 3 päivää ennen juhlia, että pääseekö lapsi juhliin vai ei. 'On muuta menoa', kuului vastaus. Että kiitos vaan ilmoituksesta. Onneksi eräs toinen lapsi pääsi juhliin kolmen päivän varoitusajalla.



Kannattaa laittaa kutsuun, että ilmoittaa joka tapauksessa, pääseekö tulemaan, ettei lapsi odota turhaan vieraita tms. niin tyhmemmätkin ymmärtävät. Ja sitten vielä PÄIVÄ, MIHIN MENNESSÄ ILMOITTAUTUU! Kannattaa myös kutsua vaikka yksi-kaksi 'ylimääräistä vierasta, sillä kesällä varsinkin saattaa hyvinkin monilla olla menoa varsinkin viikonloppuisin.

toimin kyllä juhlien kanssa myös kuten kutonen eli kutsun ns. varmoja tapauksia, naapuruston lapset ovat läheisiä ja tulevat satavarmasti, samoin mun kaverit lapsineen (ainakin osa).

Meillä ja kavereiden äideillä on ollut tapana ilmoitella vain jos EI pääse tulemaan. Ja mekin ollaan jännitetty sitten, että montakohan tulee.



Ja aina on tullut ehkä muutamaa sairaustapausta lukuun ottamatta kaikki.

mennä kun kutsu tulee. Meillä siis mennään aina ellei ole jotain oikeaa estettä. Ja aina pitäisi mun mielestä ilmottaa.

Meillä ei ole koskaan käynyt lasten synttäreillä niin, että olisi usea jäänyt pois: aina etuukäteen on tietty, jos joku jää jostain (hyvästä ja ennaltailmoitetusta) syystä pois.



Jäin oikein miettimään, mistä johtuu, että meillä on käynyt niin hyvä tuuri kaikkien 7 lapsemme kohdalla. Kunnes hoksasin sen olellisen: voisiko olla niin, että meillä lapset on ihan minun hoidossa kotona, ei päiväkodissa. Ne kaverit, joita kutsutaan, on oikeasti meidän perhetuttuja ja hyviä kavereita, joten ne ei tee näitä ohareita.



Ja koululaisilla niitä kavereita, jotka käy meillä muutekin, tuttuja lapsia joiden vanhemmatkin on opittu tuntemaan lastemme kautta.



On paljon helpompi olla välitpitämätön jollekin lapset päiväkotitutulle, jonka vanhempiakaan ei oikein tunne. Saati lasta itseään. (en puhu omasta ajattelumallista vaan oletetusta junttiporukasta, jotka ei ilmoita tai jättää tulematta).

eli suurin osa ei ole ilmoittanut MITÄÄN!! Ja oikeasti, pelottaa lapsen puolesta, että entäs jos on ihan hirveä pettymys kun niin moni ei tulekaan? Ja ei, en ole mikään curling-äiti, synttärit (omat) ei vaan musta ole se päivä jona kuuluu pettyä ja pahasti! Siis jos voi välttää...

käydä niin että kaikki kaverit ovat lomalla perheen kanssa jossain ja kerta kaikkiaan unohtavat.

kuuluu hyviin tapoihin ilmoittaa sekä jos pääsee että jos ei pääse. Ja kyllä meillä ainakin kaverisynttäreitä aina odotetaan kovasti, eikä ihan pienen syyn takia olla menemättä.

Kerran yhden meidän lapsen synttäreille ei tullut kuin serkkuja, vaikka kerhokavereista samaa sukupuolta olevat oli kutsuttu. Kutsuihin olin pannut, että pyydän ilmoittaman esteestä tms. Kukaan ei ilmoittanut mitään eikä silti tullut. Kutsut annoin äideille käteen ennen kerhoa. Yksi pahoitteli jälkeenpäin, että oli vain unohtanut. Lapsi oli kuitenkin ihan suosittu kaveri ja myöhemmin nämä samat kaverit ovat kutsuneet kylään ym. Mutta silloin kyllä tuntui pahalta Onneksi lapsi ei välittänyt vaan nautti serkkujen ja sisarusten kanssa temppuradasta, jonka olimme rakentaneet.