Eiks nää jotka jäkättää toisten isoista lainoista ja pitkistä maksuajoista oo ollenkaan

Tämä besserwisser ja pahanilmanlintu on ajatellut asiaa, mutta kuten arvata saattaa, niin ei missään positiivisessa mielessä vaan tietysti negatiivisimman kautta. Mahdollista on, että minun vanhemmistani toinen kuolee ja toinen jää asumaan asuntoon, jossa asuvat. Minä saan valtavan surun lisäksi perintöverot niskaan, sillä vanhempani omistavat vain asunnon ja leskellähän on oikeus jäädä asumaan asuntoon eli realisoitavaa omaisuutta ei jää. Jos äitini vaikka sattuisikin kuolemaan (tai isäni, ei nyt ole tässä merkitystä, kunhan nyt vakavalla ajatuksella hypoteettisesti leikin), niin minulle saattaisi tulla pitkä penni veroja maksettavaksi ja toinen vanhemmistani eläisi vielä pitkään eli joutuisin ottamaan LISÄÄ velkaa omien asuntolainojeni lisäksi. Mikäli tässä esimerkikissä isäni löytäisi vaikka uuden huomattavasti nuoremman vaimon, tyyliin Paavo Lipponen ja menisi tämän kanssa naimisiin, niin siinä tapauksessahan taitaisi taas olla aviopuolisolla oikeus jäädä asuntoon asumaan ja lopputulos voisi olla vaikka se, että isäni vaimo olisi minua pitkähenkisempi.



Eli kyllä, olen varautunut henkisesti siihen, että vanhempieni kuolema saattaa joskus vaikuttaa talouteeni, mutta olen ajatellut sitä oman asuntolainani aikana lähinnä negatiivisena vaikutuksena. Tietysti jos on maita ja mantuja, niin voi olla jotain realisoitavaa jo ensimmäisen vanhemman kuollessa, mut veikkaisinpa et aika monella ainakin suurin osa omaisuudesta muodostuu kuitenkin asunto-osakkeesta tai kiinteistöstä, jota käytetään kotina.

Oma mummoni eli 90-vuotiaaksi ja todennäköisesti oma äitini ja mieheni äiti tekevät samoin. Mahdollisten perintöjen langetessa sitä on itsekin ollut jo pitkään eläkeiässä :-)

Meillä ainakin omat ja mieheni vanhemmat ovat pirteitä eläkeläisiä ja toivon todella että osaisivat nauttia vielä toisistaan, lapsistaan ja ennenkaikkea lapsenlapsistaan ja elämästä!!!



Otimme asuntolainan ihan omilla eväillä ja sellaisella taustaturvalla että varmasti pärjätään tuli mitä tuli.



Perinnön saamisen ajatteleminen ei tee minua auvoiseksi, se vain tarkoittaa että olen menettänyt rakkaita ihmisiä; äitini ja isäni tai appeni ja anoppini. Ja tällaisia en vielä halua ajatella kun ovat terveitä vielä.



Vanhempani ja appivanhempani ovat sen verran työtä tässä elämässä tehneet että nyt on tottavie heidän aikansa nauttia siitä ja elää sitä harmaiden panttereiden kulutusjuhlaa

Kyllä valitettavasti suurimman osan vanhemmat ovat tyhjätaskuja. Tai sitten mulla on vaan kummallinen tuttavapiiri... Ihan itse saa asuntolainansa maksaa - ja niinhän se pitää tehdäkin :)

Ehtii vielä tapahtua ennen sitä. Vanhemmat voivat sairastella tai kuluttaa muuten omaisuuttaan. Nykysuuntaus on se, että varakkaat vanhukset valitsevat yksityisiä hoitokoteja, joiden takia kiinteää omaisuutta ylensä myydään. Lisäksi perintöverot ovat huikeat.



Vastaus kysymykseesi, en perusta omia valintojani toisen omaisuudelle. Silti olen perinyt jo kahdesti.

Ei tommosia asioita voi lainaa ottaessa ottaa huomioon.

Perintömökki, -metsä voi vaikka palaa eikä vakuutus korvaakaan koko summaa. TAi vanhemmat on tehneet velkaa, josta perillisillä ei ollutkaan tietoa tai mitä vaan...

Eivät omaa minkäänlaista taloudellista älyä vaikka äitinikin oli pankissa töissä lähes 30 vuotta.

Ei mieheni vanhemmilta eikä omiltani. Heillä ei muuta olekaan kun

velkaa ja asuvat vuokralla. Näin huonosti meillä:(

ja laskenut sen varaan, että saat perinnön 15 vuoden kuluttua jolla kuittaat velan pois. Sitten jompi kumpi vanhemmistasi sairastuu ja tarvitsee hoitokotia, toinen haluaa jatkaa asumista vanhassa kodissaan. Sanotko vanhemmillesi, että laitetaan vaan isä tuohon kunnalliseen makaamaan märissä vaipoissa kun yksityinen on niin kallis, ettei mulle jää mitään perintöä jos se pannaan sinne?

mikään katastrofi oo asuntovelalliselle. Eli et ei siinä juuri kostu vaikka kitkuttelee vuokrakaksiossa 10v!

Ja omilla vanhemmillani on säästövakuutukset/vapaa-eht. eläkevakutukset.





Vaan eipä sillä, että vanhempieni varaan laskisin, mutta kyllä teitä pahanilman lintuja pitää sen verran tökkiä :)

Mitään ulkoista turvallisuuttahan ei ole lainkaan olemassa. Mitä tahansa voi tapahtua milloin tahansa. Mikään ei ole täysin varmaa.



Turvallisuus on henkinen asia, ei omaisuudesta kiinni. Itse tiedän elämänkokemukseni perusteella, että mikään taloudellinen muutos ei voi olla minulle katastrofi. Niin monenlaista on jo sattunut. Olen ollut köyhä ja hyvin toimeentuleva, olen hävinnyt ja voittanut omaisuutta asuntojen arvon muuttuessa. Se on pelkkää pintaa.



Siksi ei olekaan mitään mieltä kituuttaa liian pienessä asunnossa, jos on mahdollisuus ottaa iso laina ja muuttaa unelmakämppään. Jos tilanne muuttuu, on tehtävä jälleen uudet ratkaisut. Siihen asti asun juuri siellä missä haluan.



Monet eivät uskalla lainkaan toteuttaa haaveitaan. Sääli.

No, mun vanhemmilla on eläkkeet yhteensä yli 5000 euroa/kk + osakkeita parinsadan tuhannen arvosta velattoman talon ja mökin lisäksi. Joten aika hurjia pitäisi tapahtua, että mulle ei perintöä jäisi :-) Silti en koskaan laske mitään sen varaan, että saanhan sitten perintöä aikanaan. Se on mulle aivan vieras ajatus.

Valitettavasti sanoisin. Musta on älytöntä, etteivät pitkän elämän jatkeeksi ole saaneet yhtään mitään säästöön. Asuvat pienessä huonokuntoisessa talossaan. Isä ei ole koskaan uskaltanut ottaa lainaa eikä siksi ole koskaan mitään saavuttanutkaan. Auto, jolla ajavat on vm-83. Minullakin on jo parempi tilanne: asumme talossa, jonka arvo on ehkä 100 000 ¿ (siitä lainaa 50 000 ¿), omistamme tontin jolle aiomme rakentaa uuden talon, omistamme 3 autoa, joista yksi on arvokas harrasteauto. Lisäksi miehellä on osakkeita 50 000 ¿:n arvosta.



Minustakin lainaa on uskallettava ottaa että joskus saa jotain varallisuuttakin. Säästäen sitä varallisuutta on vaikea saada.

En minäainakaan mahdolista tulevaa perintöä " vastaan" ottaisi isoa lainaa, onhan se nyt tyhmää ottaa iso veklka jos sitä ei pysty omilla tuloillaan maksamaan.

Ap on vissiin laskeskellut mielessään että vanhemmat ja appivanhemmat ehtivät kuolla laina-aikana, ja hän saa sen maksettua! Entäs jos vanhukset elävätkin vielä 30 vuotta?

Kun siitä aika jättää niin mulla on rekkalavallinen vanhoja riekaleiksi revittyjä kalsareita! Ei sitten saa sanoa, että mitään ei oo koskaan saanut.

Tyhjätaskuja eivät ole, mutta minä olen ehtinyt jo taloni maksaa. Hartain toiveeni onkin että vanhempani nauttisivat elämästä sillä takana on pitkä putki raskasta ruumiillista työtä.

ja ovat jo nyt jakaneet sitä meille lapsille.



MUTTA en ole ikinä miettinyt, että maksaisin asunto tai mitään muutakaan lainaa sillä. Omat lainani maksan omilla tuloillani, oli laina suuri tai pieni ja laina-aika pitkä tai lyhyt.

Se, mitä joskus saattaa perinnöki tulla, on vain extraa, jolla voimme tehdä jotain, jota emme ehkä muuten tekisi.

Tai voihan omat lapsemme olla siinä vaiheessa niin suuria, etä he tarvitsevat opiskeluun tai muuhun ylimääräistä rahaa.

tädiltä saan perinnöksi hänen asuntonsa keskustasta, pienen ja remontintarpeessa olevan ja perintöverokin on paha. Vaikka perintöä nyt jonkin verran olisikin tulossa, niin en sitli laskisi sen varaan, että niistä jotain käteen jää. Senpä takia meillä onkin kohtuullinen asuntolaina 80 000, joka kyllä hoidetaan ihan itseksemme.



Olen muuten miettinyt, että millä perusteilla lainoja oikein myönnetään kun meille ei myönnetty edes kuin korkeintaan 120 000, vaikka molemmat on töissä, mies tosin yrittäjä, mutta tienataan ihan kohtalaisesti. kun taas sitten meidän tutuille, joista toinen on 19 vee, määräaikaisessa työssä ja toinen 20 vee melko säännöllisessä, mutta huonopalkkaisessa työssä myönnettiin 150 000 euroa...Johtuuko tämä kenties siitä, että mies on yrittäjä?

Miehen vanhemmilla ei ole ja omat vanhemmat eivät ole biologisia vanhempiani, joten heitä en peri. Ei siis ole kyse adoptiosta. Joten itse se on lainat makseltava.



T. yksi niistä pahanilmanlinnuista