Mikähän minussa on vikana, kun....

Noh, aloitanpas ihan alusta. Tämä ongelma alkaa välillä olla vaan aika nolokin, yritän kai kysellä, onko ketään muita, jotka ovat yhtä "herkkiä".



Muistan pyörtyneeni ekan kerran lääkärissä (neuvolassa) 6 vuotiaana.

Tästä lähtien olen pyörtynyt herkästi erilaisissa tilanteissa (lähinnä liittyneet piikkeihin). Aikuisiällä pyörryin kerran, kun lääkäri kerkesi vain ehdottaa piikkiä, jouduin tarkkailuun. :)



Se, miksi katson tämän nyt ongelmaksi, on se, että kun sain lapsia, elän heidän kipuaan niin voimakkaasti mukana, että pyörryn jo siitä (tai siis saatan pyörtyä).

Oli hieman noloa, kun lapsen verikokeissa piti pyytää päästä pötköttämään, tai olisin muuten kaatunut siitä tuolilta (verikoe ei meinannut onnistua ja vaikka lapsi oli reipas, alkoi hän jo kolmannen pistoksen jälkeen itkeä, se oli sitten minun sietokyvylle liikaa...)

Paras juttu on viime viikolta, jolloin käytin molempia lapsiani suuhygienistillä ja vaikka tuohon ei liitykään mitenkään kipua, tunsin miten aloin voida pahoin, kun pienempi lapsi kiipesi siihen tuoliin. Taistelin todella pyörtymistä vastaan, nousin seisomaan ja ajattelin ties mitä muuta.

Tämä alkaa todella rasittaa, onkohan minussa jotain pahasti vialla?! :/