Lue keskustelun säännöt.
Paniikki- ja ahdistukohtaus kestää jo toista vuorokautta!
23.12.2009 |
Oksettaa, maha kipeä, sydän hakkaa (pulssi 130) ja itkettää ja välillä tekis mieli huutaa suoraa huutoa. Hengitykseen saa oikein keskittyä ettei mene hyperventiloimiseksi. En nuku yöt ja mihinkään en pysty keskittymään.
Pelkää myös sairastua jouluksi johonkin tautiin.
Ajatukset vaan pyörii päässä eikä mistään saa mitään tolkkua.
Jouluakin pitäisi valmistella mutta kun vaan haahuilen ympäri asuntoa vaikka pitäisi siivota. En siis pysty keskittymään mihinkään.
Pakko oli vaan purkautua kun on niin paha olo.
Kommentit (13)
Mulla oli ihan samanlaista tossa kuukauden verran. Nyt alkoi masennuslääke tehota ja ahdistuskohtauksia ei ole tullut viikkoon!
Mene lääkäriin, lääkäri määrää todennäköisesti rauhoittavia, millä saat ensiapua noihin kohtauksiin ja ehkä masennuslääkityksen, mitkä sitten pidemmällä aikavälillä auttavat.
Kyllä se vielä tuosta helpottaa, usko pois!
t: samanlaista vaihetta juuri läpikäynyt kohtalotoveri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli ihan samanlaista tossa kuukauden verran. Nyt alkoi masennuslääke tehota ja ahdistuskohtauksia ei ole tullut viikkoon! Mene lääkäriin, lääkäri määrää todennäköisesti rauhoittavia, millä saat ensiapua noihin kohtauksiin ja ehkä masennuslääkityksen, mitkä sitten pidemmällä aikavälillä auttavat. Kyllä se vielä tuosta helpottaa, usko pois! t: samanlaista vaihetta juuri läpikäynyt kohtalotoveri
Vielä en suostunut ottamaan lääkkeitä. Käyn myös keskustelemassa asiasta lääkärin luona (psykoterapeutti) mutta vasta kaksi käyntiä takana eikä apua ole siitä vielä. Suraava aika vasta tammikuun alussa. Toivottavasti helpottaa kunhan tämä joulu on ohi ja saa lomailla välipäivät.
Nyt yritän vaan sinnitellä, ei auta muu.
Minäkin yritin sinnitellä viikkoja ja kuukausia tollasten kohtausten kanssa, kunnes lopulta aloin dissosioimaan ja sain pysyviä kiputiloja (ja esim nielemisvaikeuden) kun ruumiskaan ei enää jaksanut kantaa ahdistustani.
Lääkkeet vei vuorokauden sisään sekä kaikki psyykkiset että ruumilliset tuntemukset pois.
pitkitä tuskaista oloasi. Kannattaa kokeilla lääkitystä. Itse sain Oxepamista apua kohtauksiin nopeasti.
Minäkin yritin sinnitellä viikkoja ja kuukausia tollasten kohtausten kanssa, kunnes lopulta aloin dissosioimaan ja sain pysyviä kiputiloja (ja esim nielemisvaikeuden) kun ruumiskaan ei enää jaksanut kantaa ahdistustani. Lääkkeet vei vuorokauden sisään sekä kaikki psyykkiset että ruumilliset tuntemukset pois.
En halua vain poistaa oireita vaan syyn. Enkä halua turruttaa itseäni "tunteettomaksi" ja sellaiseksi jolle mikään tunnun miltään. Kaverilla lääkitys panikkioireisiin ja syönyt niitä jo 7 vuotta eikä pysty lopettamaan. Tätä en halua. Mutta kai mun täytyy antaa periksi ja ottaa ne lääkkeet. Se täytyy kuitenkin odottaa tammikuun alkuun kun on seuraava lääkäriaika.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen entinen kohtalotoverisi. Ala ihmeessä nyt syödä niitä lääkkeitä, joita on sinulle määrätty! Jos sinulla on resepti, niin heti apteekkiin, älä selittele. Hienoa, että olet päässyt terapiaan.
Ihan ensiapuna neuvoisin, että mene ulos, kävele itsesi väsyksiin. Viis säästä, pukeudu hyvin.
On sinulla millaisia katastrofimielikuvia tahansa (kuolema, sairastuminen, onnettomuudet), ne johtuvat paniikista, ne eivät toteudu. Tieto aivosolujesi välillä ei kulje nyt riittävän tehokkaasti, siksi sinua ahdistaa. Kun aivosi saavat lääkettä (esim serotoniinia, joka on aivojen välittäjä-aine), olosi muuttuu pysyvästi. Beetasalpaajat antavat hyvää apua kohtausten aikana. Kumpaankaan ei tule riippuvuutta.
Siis lääkettä huuleen, ulos, lapset mukaan jos niitä on ja joulustressiä vähemmäksi. Joulu tulee joka tapauksessa, kynttilöitä voi sytyttää ja kaunista musiikkia kuunnella. Ei se muuta vaadi.
Hyvää paranemista ja joulua!
tuonne tammikuun alkuun jolloin saisin reseptin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En halua vain poistaa oireita vaan syyn. Enkä halua turruttaa itseäni "tunteettomaksi" ja sellaiseksi jolle mikään tunnun miltään. Kaverilla lääkitys panikkioireisiin ja syönyt niitä jo 7 vuotta eikä pysty lopettamaan. Tätä en halua. Mutta kai mun täytyy antaa periksi ja ottaa ne lääkkeet. Se täytyy kuitenkin odottaa tammikuun alkuun kun on seuraava lääkäriaika.
ap
Ymmärrän. Toki on tärkeää selvittää mistä ahdistus johtuu. Se että ottaisit nyt pahimmassa vaiheessa lääkettä, että selviät, ei estä sen selvittämistä, että mistä on kyse. Lääkitys varmaan auttaisi sinua nyt pahimman yli. Mitä jos hakisit tänään päivystyksestä reseptin rauhoittaviin, niin saat joulunpyhiksi helpotusta oloosi? Eihän sun ole niitä pakko syödä, mutta joskus vain tieto siitä, että apua on lähellä auttaa. Esim. Oxepamia voit ottaa ihan pienen murusenkin.
käymään hakemassa just Oxepamia päivystyksestä, niin saat katkaistua paniikkikierteen. Voisit ottaa Oxepamia illalla ennen nukkumaan menoa, jolloin saisit nukuttua hyvin yhden yön ja paniikki luultavasti helpottaisi edes hiukan. Itse sain samanlaisessa tilanteessa Oxepamia nukahtamisen helpottamiseksi. Jos annat jatkua paniikki- ja ahdistuskierteen kovinkin kauan ja siihen päälle vielä huonot unet saatat joulun jälkeen maata psykoosissa sairaalassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin yritin sinnitellä viikkoja ja kuukausia tollasten kohtausten kanssa, kunnes lopulta aloin dissosioimaan
Voistiko kertoa mitä se oli ja miltä tuntui? Yritän miettiä, onko itselläni ollut joskus sellaista vai ei.
niin heti niitä rauhoittavia ja muukin lääkitys alkuun! Noin älyttömässä lääkevastaisuudessa ei ole mitään järkeä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin yritin sinnitellä viikkoja ja kuukausia tollasten kohtausten kanssa, kunnes lopulta aloin dissosioimaan
Voistiko kertoa mitä se oli ja miltä tuntui? Yritän miettiä, onko itselläni ollut joskus sellaista vai ei.
Itseasiassa luulin, että minulle on tullut jotain neurologista häikkää tai niskarankaan murtuma tms. Jatkuvaa leukakipuja, tunnottomuutta kasvoissa ja vaikeutta niellä, tukehtumisen tunnetta. Yksi lääkäri ehdotti närästysvaivoja, yksi purentavirhettä jne.
Ei se siis miltään "tuntunut" tai vaikuttanut ollenkaan mielen ongelmalta vaan etsittiin fyysistä syytä.
Kun sitten aloin ottamaan ahdistuslääkkeitä, nuo kaikki oireet hävisivät.
JA HUOM Olen lääkkeen kanssa aivan samanlainen herkkä, tunteva ihminen kuin ennenkin. EI saamani lääke ole minua turruttanut. Onkohan tuo turtuneisuus joku urbaani legenda?
mutta lopulta oli pakko mennä. Nyt menet! Tsemppiä.