Lue keskustelun säännöt.
Katsoin äsken silminnäkijän dokumentin Katjasta
03.01.2010 |
Katja sairastui melanoomaan 30-vuotiaana ja hänellä on 4 lasta ja puoliso. Olen itkenyt aivan hirveästi ohjelman aikana ja jälkeen. satun vielä olemaan yksin kotona. Olen myös menettänyt läheisiä ihmisiä ja nuorena kuolleita myös, joten varmasti sitäkin tässä itken. On tää elämä niin epäoikeudenmuikaista! Ohjelma oli kuitenkin hyvä ja hyvin tehty. Kertoi hänen viimeisistä ajoistaan ja perheen tukemisesta. Onko muita ohjelman katsoneita?
Kommentit (7)
Itkin silmät päästä, mutta silti se oli jotenkin levollinen. Tuli vaan surku lapsia, jotka joutuu elämään ilman äitiä. Ja toisaalta taas äidin tuskaa, kun joutuu sanomaan lapsilleen hyvästit... :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse syöpää sairastava yksinhuoltaja. Löytyyköhän ohjelma vielä netistä?
Aihe on ihan kamala. Mietin päivittäin miten lapset selviäisivät. Isästä ja muutamasta sukulaisesta ei ole mitään tukea.
Äidin menettäminen meidän tapauksessamme olisi katastrofi.
Olen itse syöpää sairastava yksinhuoltaja. Löytyyköhän ohjelma vielä netistä?
Aihe on ihan kamala. Mietin päivittäin miten lapset selviäisivät. Isästä ja muutamasta sukulaisesta ei ole mitään tukea.
Äidin menettäminen meidän tapauksessamme olisi katastrofi.
Toi dokkari löytyy ylen elävästä arkistosta. Haluatko varmasti katsoa?
Mä en voinut katsoa sitä loppuun, kun itkin niin kovasti et lapsi meni hämilleen. Ihan kohtuuttomia vastoinkäymisiä - mut silti heillä kuitenkin oli ympärillä niin paljon rakastavia ja toisiaan tukevia ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eivät ainakaan minun vanhempani tai sukulaiseni. Kun olin kuolemankielissä viikkotolkulla sängyn pohjalla yksin keuhkokuumeessa ja asteita oli yli 40 ja yskin verta ja pyysin isältäni lasia vettä, hän vain katsahti minuun halveksuen ja sanoi:"Eihän sulla ole mitään väliä vaikka kuolisit!" Ja häipyi ulos ovesta. Kampesin itseni raivon voimalla ylös sängystä ja konttasin vesikraanan äärelle josta sain nestettä. Ja jäin henkiin. :)
lopulta levollinen mieli perheen puolesta, vaikka heilla varmaankin ollut todella vaikeaa ja raskasta.
Minulla aihe liippaa läheltä, sillä äitini kuoli melanoomaan, kun olin 4-vuotias. Tällä hetkellä olen itse kovin sairas, monet sairaudet piinaavat ja pelkään sairastavani myös syöpää. Lasten kannalta olisi tietenkin kauheaa, mutta tämän dokumentin näkeminen rauhoitti minua jotenkin...