Lue keskustelun säännöt.
Antamisen iloa. Mulla se ei riitä..
18.12.2009 |
Omille lapsille tykkään ostaa lahjoja, mutten kaikkien muitten!
Kummilapselle ostan lahjan pitkin hampain, en tunne antamisen iloa... samoin sen perheen muillekin lapsille pitäis aina jotain antaa ja ketuttaa vielä enemmän..
Taasen erään ystäväperheen lapsille ostan tai teen pakettiin jotain, mistä he pitävät ja oikein ilolla sen teenkin.
Ja sitten vielä lasteni serkku! Sillekkin lahjan ostaminen ei ole mitään mukavaa.
Mistähän tää johtuu?
Kommentit (3)
mulla ei ole edes halua tehdä kummilapsen kanssa mitään kivaa :( meillä ei synkkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On minullakin ollut näitä pakkopulla joululahjoja. Yleensä siskon perheelle on ollut IKÄVÄ ostaa mitään. Sisko nääs haukkuu kaiken takanapäin. Äiti on myös tällainen. En haluaisi antaa mitään. Haukkuu lahjat sekä edessä että takana.
Onneksi on paljon ihmisiä, joille annan mielelläni lahjoja. Tänä vuonna yllätin koululla yhden työntekijän. Ajattelin, että tekee tosi tärkeää ja vastuullista työtä. Lapset hänestä usein puhuvat. Ei ole arvosteluaine. Vein hänelle lahjan ja näin, kuinka alkoivat posket punoittaa ja hymy ylettyi silmiin saakka.
Näiden panettelijoiden lahjoihin käytän nykyisin huomattavasti vähemmän aikaa ja rahaa. Pieleen menee kumminkin.
ei kaikille lapsille tarvitse olla lahjaa. Lasten serkuille ei tosiaankaan osteta lahjoja ainoastaan kahdelle jotka ovat lisäksi kummilapsia.
Ei sun ole pakko ostaa lahjaa. Askartele kortti jossa kerrot vaikka vieväsi kummilapsen elokuviin.