Ystävä ei ollutkaan valmis äidiksi?

Ystäväni on tullut äidiksi pari viikkoa sitten.



Edelleen hän "pitää itsestään kiinni" polttamalla muutaman tupakan päivässä ja lipittämällä viiniä joka ilta. Samaa hän teki myös raskausaikana vauvasta piittaamatta.

Raskaana ollessaan hän oli todella huolissaan: Raskausarvista, painonnoususta, paikkojen repeämisestä yms. Hän päätti jo silloin, ettei imetä riippurintojen pelossa. Lasta hän ajatteli tuskin kertaakaan.



Nyt synnyttyään lapsi istuu sitterissä ja makaa vaunuissa, kun äiti meikkaa, puhuu puhelimeen ja shoppailee. Hän kun ei halua "äidittyä". Tuntuu jotenkin järkyttävältä katsoa, miten äiti syöttää sitterissä makaavaa lasta pullosta samalla puhuen puhelimessa ja katsellen televisiota. Ei ota edes syliin! Pisti todella paljon miettimään, kun lenkin päätteeksi pistäydyin kaupassa ja törmäsin ystävääni. Hän sanoi, että voisin alkaa pitää huolta itsestäni, sillä hän ei ainakaan astuisi kauppaan meikittä ja lenkkareissa. Sanoin kokevani tärkeämpänä oman ja lapseni hyvinvoinnin kuin sen, että vastaan sadistisia kauneusihanteita. Hän sanoi, että juuri tällaista asennemuutosta hän pelkäsi äitiyden myötä tapahtuvan itselleenkin.



Luulin koko raskausajan, että ajatusmaailma tulee muuttumaan lapsen synnyttyä, mutta mitään muutosta ei ole tapahtunut. Olen todella huolissani hänen pienestä vauvastaan.