Lue keskustelun säännöt.
V**TU mä en saanu/saa yhtään joulumuistamista mun asiakkailta
17.12.2009 |
Työskentelen sosiaali- ja terveydenhuollon alalla.Olen sairaanhoitaja ja sosionomi. Hoidan päihderiippuvaisia ihmisiä, samoja jopa kymeniä kertoja vuodessa. Putsaa yrjöt ja paskat. Autan kovassa krapulassa, annan lääkettä ja syötän. Kuuntelen ja keskustelen " ei koskaan enää" ja taas ensi viikolla samassa jamassa. Pesen pyykkinsä , lohdutan omaisia. Tuen, kehun kannustan. Vain tappouhkauksia satelee. siinä on kiitos. Tämän takia en enää ensi vuonna heitä/teitä palvele. Rajansa kaikella.
Kommentit (18)
Uskokaa jo, että ainakaan minua ei voi vähempää kiinnostaa tuoko lapsesi jotain vai ei. Jos tuo, olen lahjasta tietysti kiitollinen, mutta en todellakaan odota yhtään mitään muistamista!
Älä vie mitään. Ole onnellinen siitä koko vuosi, niin kesälomakatkeruus ei ahdista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä aikuisten välinen lahjarumba on karannut täysin lapasesta. En ole ikinä saanut 20v työurani aikana koskaan joululahjaa asiakkaalta enkä ole koskaan yhtään itse ostanut, en opettajille enkä omille asiakkailleni.
Joululahjat on lasten juttu, ei aikuisten.
Tuntemton käsite, ainakin minun kotiseudullani. Tosin, eihän se koko totuutta kerro...
Olen syntynyt 1971, eli kouluun menin 1978 ja ylioppilaaksi kirjoitin 1990. Kertaakaan koko "koulu-urani" aikana minä tai perheeni emme lahjoneet opettajiani mitenkään, emme myöskään päiväkotini opettajia ennen koulua. Ei meilläpäin kukaan muukaan niin koskaan tehnyt, eikä kukaan opettaja sitä odottanutkaan.
Millään tavoin en tästä lahjomattomuudesta koskaan kärsinyt; opettajani arvioivat minut oikein ja reilusti. sain hyviä arvosanoja niistä aineissa, joissa olin hyvä ja huonoj niistä, joissa olin huono. Keskiarvoni keikkui yläasteella kasin pinnassa ja ylioppilaaksi kirjoitin l:n papereilla.Mielestäni kavereitani kohdeltiin yhtälailla ansionsa mukaan.
annetaan siksi kun ei uskalleta olla antamatta. Pelätään, että lasta kohdellaan huonosti jos ei muista lahjuksia.
Tämä on perinne siltä ajalta kun opettaja oli kylän jumalasta seuraava ja taatusti köyhän perheen lapsi sai kärsiä ja paremmat numerot tuli sille lapselle, kenen vanhemmat oli hiukan maksaneet lahjuksia.Tätä perinnettä ei uskalla katkaista. En minäkään kun olen muutaman vuoden lukenut opettajien toiveita siitä, mitä he haluavat. Pakko on ostaa kun ei uskalla olla ostamatta.
mielestä tollasta auttamistyötä ei pitäisi tehdä siinä toivossa, että ne avustettavat sitten ovat hirveän kiitollisia. Jos auttaa kaveria, niin toki saa odottaa kiitosta, mutta palkkatyö on eri asia. Kiitoksen pitäisi tulla pomolta, ei autettavilta.
Alat pikkuhilja kuulostaa asiakkailtasi! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini, syntynyt -31, kertoi, että köyhän perheen lapsena sai kaikki syyt niskoilleen. Rikkaan perheen lapset vei aina jotain opettajalle ja saivat anteeksi virheensä ja heitä ei koskaan syytetty.
Opettaja oli niin suuri auktoriteetti vapaa-ajallakin, että jokainen kynnelle kykenevä yritti mielistellä opettajaa, koska opettajalla oli arvovaltaa niin paljon.
Täältä on lähtöisin jo se, että rikkaan lapsi saa paremman kohtelun. Kun nykyään ei opettajat ja lastentarhanopettajat tunne enää vanhempia, lahjonnalla yritetään saada lapsille parempi kohtelu.
Seuratkaapa palstaa, kuinka moni stressaa niiden lahjojen kanssa, mutta ei uskalla olla antamatta.
Tuntemton käsite, ainakin minun kotiseudullani. Tosin, eihän se koko totuutta kerro...
Olen syntynyt 1971, eli kouluun menin 1978 ja ylioppilaaksi kirjoitin 1990. Kertaakaan koko "koulu-urani" aikana minä tai perheeni emme lahjoneet opettajiani mitenkään, emme myöskään päiväkotini opettajia ennen koulua. Ei meilläpäin kukaan muukaan niin koskaan tehnyt, eikä kukaan opettaja sitä odottanutkaan.
Millään tavoin en tästä lahjomattomuudesta koskaan kärsinyt; opettajani arvioivat minut oikein ja reilusti. sain hyviä arvosanoja niistä aineissa, joissa olin hyvä ja huonoj niistä, joissa olin huono. Keskiarvoni keikkui yläasteella kasin pinnassa ja ylioppilaaksi kirjoitin l:n papereilla.Mielestäni kavereitani kohdeltiin yhtälailla ansionsa mukaan.annetaan siksi kun ei uskalleta olla antamatta. Pelätään, että lasta kohdellaan huonosti jos ei muista lahjuksia.
Tämä on perinne siltä ajalta kun opettaja oli kylän jumalasta seuraava ja taatusti köyhän perheen lapsi sai kärsiä ja paremmat numerot tuli sille lapselle, kenen vanhemmat oli hiukan maksaneet lahjuksia.Tätä perinnettä ei uskalla katkaista. En minäkään kun olen muutaman vuoden lukenut opettajien toiveita siitä, mitä he haluavat. Pakko on ostaa kun ei uskalla olla ostamatta.
Asiakaskuntasi vaikuttaa (jos et nyt itse tätä tajua) sellaiselta, että hädin tuskin pysyy oma elämä lapasessa. Miten voit kuvitella, että heidän ajattelukykynsä riittäisi hoitajan lahjomiseen? Ethän ollut tosissasi, ethän?
Ammatinvalintakysymys tämäkin..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kaipaat.Mietippä jos joku muu ala olisi sinulle parempi.
25 vuotta ja ei ole koskaan lahjan lahjaa tippunut.
Ei, nyt taisin valehdella. Vuonna 86 sain erään pojan äidiltä pussillisen uusia perunoita.
Ammatinvalintakysymys tosiaan. Ei tule viinipulloja, ei lahjakortteja, ei mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kaipaat.Mietippä jos joku muu ala olisi sinulle parempi.
Ihanko oikeesti odotit heiltä joulumuistamisia?:O
Hyvä kun itse pysyvät elämän syrjässä kiinni...ei heillä riitä varmasti resursseja muistaa yhtään ketään koskaan...ei aina itseäänkään:/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joka työstä pitäisi mielestäni ainakin kiitosta tulla, kun sen hyvin on tehnyt... Vaikka ei nyt ihan lahjojakaan :/
kaipaat.Mietippä jos joku muu ala olisi sinulle parempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja muutamana jouluna saanut suklaata ja näistä muistamisista ollut tosi kiitollinen, eli parina jouluna tarkoittaa, etten ole lahjaa saanut 12 jouluna. Eikä tämä haittaa minua laisinkaan, enkä ole edes koskaan odottanut tai olettanut, että saisin lahjan, teen vain työtäni ja viihdyn vielä erittäin hyvin työssäni sain lahjoja tai en.
huonot, että lahjat on kiva lisä siihen, että myy vapaa-aikansa teidän lastenne hyväksi.
ja muutamana jouluna saanut suklaata ja näistä muistamisista ollut tosi kiitollinen, eli parina jouluna tarkoittaa, etten ole lahjaa saanut 12 jouluna. Eikä tämä haittaa minua laisinkaan, enkä ole edes koskaan odottanut tai olettanut, että saisin lahjan, teen vain työtäni ja viihdyn vielä erittäin hyvin työssäni sain lahjoja tai en.
Jos ei ole elämä hallussa muutenkaan, niin miten pystyisi toisia muistamaan.
Saatko tunnustusta esimieheltäsi, työkavereiltasi tai arvostatko itse omaa työtäsi?
Urani alkuvaiheilla nuo lasten (siis vanhempien) antamat ja muistamat huomionosoitukset merkitsivät minulle paljonkin, koin tehneeni hyvää työtä, kun muut sen huomasivat. Nyt tiedän itse tekeväni hyvää työtä toisten lapsien parissa. Paras muistaminen on, kun lapsella on kaikki hyvin.
Saat ihan kaikella ilolla tulla hakemaan kaikki suklaarasiat (olen allerginen), jouluteet(en juo) ja hyasintit (tuovat päänsärkyä) jotka tänä jouluna tulen saamaan. Mielestäni jujuna ei ole välttämättä ammattikasvattajan muistaminen, vaan lapselle sen opettaminen, että myös pitää antaa.
Ehkäpä tuo asiakaskuntasi ei lahjo jouluna muitakaan...
Terveydenhuollon ihmiset (ainakin neuvolantäti-anoppini ja vanhainkodissa töissä oleva ystäväni) saavat kyllä joulumuistamisia niiltä, joiden kanssa on tehty pitään töitä tai potilas on muuten tullut jotenkin läheiseksi. Siis sellaiseksi, jonka kanssa jutellaan joskus kuulumisiakin.
annetaan siksi kun ei uskalleta olla antamatta. Pelätään, että lasta kohdellaan huonosti jos ei muista lahjuksia.
Tämä on perinne siltä ajalta kun opettaja oli kylän jumalasta seuraava ja taatusti köyhän perheen lapsi sai kärsiä ja paremmat numerot tuli sille lapselle, kenen vanhemmat oli hiukan maksaneet lahjuksia.
Tätä perinnettä ei uskalla katkaista. En minäkään kun olen muutaman vuoden lukenut opettajien toiveita siitä, mitä he haluavat. Pakko on ostaa kun ei uskalla olla ostamatta.