Miten saatte todella vilkkaat lapsenne syömään?

Tänään olen pitänyt tiukan linjan, en ole juossut perässä enkä tuputtanut. Tulos: lapsi ei syönyt aamupalaa, lounasta söi 11.15 pastaa ja jauhelikastiketta pienen annoksen, välipalan ja päivällisen jätti kokonaan väliin, iltapalaksi suostui ottamaan 3 mustikkaa ja palan juustoa. Ok tällainen? Mä en voi mitään, mutta tuntuu aivan älyttömältä ja masentaa itseäni...

älä nyt luovuta

jos monta kertaa päivässä kannetaan ruokaa eteen. Ihan totta, rauhoitu! Sählääminen vain tekee ruokailusta lapselle stressaavan ja siitä tulee uhman areena. Jotkut lapset voivat olla joinain päivinä pieniruokaisempia ja toisina syödä enemmän. Ulkoilkaa ja reippailkaa ja eläkää säännöllistä, mukavaa elämää, ja ruuat säännöllisesti eteen, niin eiköhän se syöminen asetu just oikeisiin uomiinsa ihan itsestään. Pienillä lapsilla on luonnostaan aito yhteys näläntunteeseensa, toisin kuin aikuisilla.

Meillä neiti viis välitti ruuasta. Kirkui vain ruokapöytää lähestyttäessä ja jos väkisin yritti heitti ruuat lattialle.



Laitettiin video pyörimään rauhoittui sitä katsomaan ja sain ujutettua ruokaa suuhun.

Meillä neiti muutenkin jo -10 käyrällä ja suhteellinen paino tuolloin laskussa,joten jotain piti keksiä.



Nyt neiti 6v. ja osaa syödä loistavasti ilman videoita tai leluja.

pauno edelleen -10 käyrällä,mut suhteellinen paino ei ole laskennut vuosiin.



Meillä kans ruoka oli viimeisenä lapsen arvoasteikossa. Ei kosakaan pienenä ilmaissut olevansa nälkäinen. Mennä touhotti ympäriinsä aamusta iltaan (paitsi päikkärit nukkui) syömättä juur ollenkaan. Meillä ei ollut välipaloja laisinkaan (ei juuri nytkään) hyvä kun sain ees 4 jonkinlaista ateriaa/vrk lapseen menemään.

Leuja en oikeastaan koskaan tuonut ruokapöytään. Hankala mielestäni opettaa ruokailuun keskittymistä samalla kun toinen leikkii.



Perässä en alkanut kulkea tai kotona muualla kuin ruokapöydässä (ai niin kaupassa saattoi syödä yllättävän hyvin)antanut ruokaa.

Toimi meillä.

edellinen

Noin meilläkin ja jokseenkin yllätyin kun äitini alkoi meidän kolmannen lapsen kohdalla että pöytään voi tuoda leluja, niin syöminen on KIVEMPAA??? :))



No ei tasan tuoda leluja koko keittiöön.

Ja tämä ei taas tarkoita ettei lapsilla ole leluja joilla leikkiä, muualla kun ei syödä!



Ruokailu on ruokailua ja leikki leikkimistä.

Kaikki lapsen miellyttäminen ruualla tapahtuu se leluilla tai sillä että tarjotaan jotain joka lapselle kelpaa tai annetaan vaeltaa ruuan kanssa on minusta huonoa kasvatusta.

Siis eihän se ole edes kasvattamista.



Mitä pienempi lapsi, sitä tarkempi on oltava säännöissä: antaako miten ristiriitasta oppia mikä on suotavaa. Vai onko tämä jopa vanhemman mielen mukasta? Tänään tuodaan leluja pöytää, huomenna luetaan kirjaa ja ylihuomenna ei mitään, istutaan hiljaa syöden?



5

ja muussa olen samaa mieltä edeltäjien kanssa, kuin siinä että ruoka otetaan pois heti, jos lapsi lähtee pöydästä. Meidän poika kun saattoi syödä todellakin vain yhden palan ja häippäsitä tai aloitta riekkumisen. Eikäsyönyt sen enempää seuraavallakaan kerralla tai sitä seuraavalla vaikkei saanut välipaloja. laiha oli kuin luuranko ja hirveän kiukkuinen varmaan osin nälästä, mutta ei vaan osannut istua koko ateriaa paikoillaan.



Joten meillä poika sai kyllä pyöriä tuolillaan ja lähteä välillä poiskin. Kutsuttiin vaan takaisin tai haettiin ja käskettiin jatkaa syömistä. Kun muut olivat syöneet ja oli aika korjata pöytä, kysyin vielä kerran, haluaako hän syödä ja vein sitten ruoat pois.



Pääasia on että lapsi syö silloin kun muutkin ja että hän syö pöydän ääressä ja vain ruoka-aikaan. Pieni häslääminen ja pomppiminen eestaas ei ole 2-vuotiaalla niin vakavaa vaan sen voi karsia sitten vuoden parin kuluttua, kun lapsen ymmärrys ja kärsivällisyys on vähän kehittyneet.

jos muuten nousee syöttötuolista ylös keikkumaan. Kyllä niitä lapsia on kuollutkin, kun on syöttötuolista tippuneet, ja ihan riittävän monella on hammas lohjennut putoamisen seurauksena.



Jos lapsen turvallisuus vaatii valjaat, niin silloin valjaita on käytettävä. Se mukavuus siihen syömiseen tulee sitten muista säännöistä ja tunnelmasta. Ruokailutilanne pystyy olemaan valjaiden kanssa aivan yhtä miellyttävä kuin ilman valjaitakin.

Kiitti teille rohkaisusta. Tää perässä juokseminen on peräisin runsailta sairasteluajoilta: neuvolassa neuvottiin, että kunhan vaan saat jotain suuhun menemään, hyvässä tai pahassa, mutta lapsen olisi välillä syötäväkin. Kun tää pitää välillä jopa viikon lähes syömättömiä kausia, ottaa vain maitoa sen minkä saa. On tosi laiha ja pelkään aina että uudet sairaudet iskee, kun ei saa ravintoaineita eli vastustuskykyä.

Banaanista muuten sanoi neuvolalääkäri, ettän on todella hyvää ruokaa energiapitoisuutensa ja hyvien rasvojen takia. Valjaat lapsi tahtoo itse! Vaatii ne päälleen jos ei muuten laiteta, on tottunut että ne kuuluu ruokailuun.

laitat lautasen pöytään (myös itsellesi) ja kutsut lapsen syömään. Ja heivaat ne VALJAAT HELEVETTIIN! Kai se nyt jo pelkääkin ruokapöytää kun tietää että sinne köytetään... Eli lapsi syö mitä syö, toki voit pöydässä jutella mukavia että saisit pysymään vähän kauemmin. Kun pomppaa pois, pyydät takaisin ja sanot, että jos ei pysy pöydässä, ruoka laitetaan pois ja muuta ei saa ennen seuraavaa ruokaa. Etkä tosiaan anna mitään ennemmin. Oppii kyllä aikanaan kun tarpeeksi nälkä tulee.

Tällä tavalla hän pikkuhiljaa oppii, että näinkin voi syödä ja se on paljon mukavampaa kuin pöydässä istuminen. Tekisin selväksi, että ruoka-aikana istutaan pöydässä ja ruoka syödään siinä, jos lähtee pois, ei enää syödä. Jos ruokaa saa vain pöydässä, eiköhän jossain vaiheessa tule niin nälkä, että haluaa istua ja syödä.

Ja 2-vuotias on vielä tosi pieni, joten malttia myös. Sekin varmasti auttaa, jos ruoka-aikana kaikki muutkin istuvat rauhassa ja ruokailevat.

ja aluksi meilläkin juuri juostiin perässä, haettiin sen sata kertaa takaisin ruokapöytään ja houkuteltiin mitä erikoisimmin keinoin syömään.

Nykyään ruoka laitetaan pöytään, silloin kutsutaan syömään. Ruoka pysyy pöydässä tietyn ajan ja sinä aikana joko syövät tai sitten eivät. Nyt ollaan lisäksi otettu käyttöön vielä jälkiruuat, eli jos ruoka syödään nätisti, saavat jälkiruokaa. Tehoaa yllättävän hyvin, lähestulkoon joka ruokailun ajan malttavat istua pöydässä ja keskittyä syömiseen, kun tietävät saavansa "palkkion" jälkeenpäin.

Musta on mielenkiintosta kun sää oot sen ekan kerran lähteny banaanin kanssa lapsen perään!



Ja toistit vielä hyvän idean?



Tästä eteenpäin: pöydässä syödään.

Jos lapsi leikkii tai ei halua mitä tarjotaan niin pois pöydästä. Lisää ruokaa saa kuitenkin päivän mittaan PÖYDÄSSÄ.



Et tosiaan anna mitään leipiä lapselle mukaan.



Syöt itse kaverina ja lapsi määrää miten paljon tarjolle laitettua syö, muuten on nälissään jos ei kelpaa.

Ei siinä etteikö lapselle voisi banaania antaa, mutta tuo perässä kulkeminen ja syöttäminen on minusta turhaa paapomista! Ja kun annettava "ruoka" on lähes pelkkää tärkkelystä = sokeria...



Meidän villi 2-vuotias syötetään näin:



Vähän ennen ruokailua kerrotaan että kohta syödään. Sitten minuutin-parin päästä viedään/kutsutaan pöytään, jossa kaikki syövät samaa ruokaa ja istuvat asianmukaisesti omilla paikoillaan. Ruoka tarjoillaan; lapselle ikätasoa vastaava annos eli esim. puoli desiä pastaa ja saman verran kastiketta, n. desi vihanneksia. Maitoa/vettä mukiin. Sitten aletaan syömään.



Jos lapsi kiljuu/alkaa riehumaan, korotetaan ääntä ja pistetään otetaan kiinni lasta kädestä: "ole ystävällinen ja lopeta". Katsotaan silmiin, vaaditaan lapselta sama. Jatketaan syömistä, keskustellaan rauhallisesti kivoista jutuista samalla. Jos riehumista esiintyy, sama toistetaan eli kiinnitetään huomio itseensä ja kehoitetaan olemaan kunnolla, tässä vaiheessa voi jo ilmoittaa että "jossei tuo riehuminen lopu, sitten otan lautasesi pois ja syöminen päättyy siihen, ymmärrätkö?". Kun lapsi ymmärtää/rauhoittuu, jatketaan syömistä.



Itsestä on kiinni, montako varoitusta annetaan ennen pöydästä poistamista. Itse rauhoitan kerran ilman varoitusta, sitten varoituksen kanssa ja lopuksi otan lautasen pois, siistin lapsen ja totean "kiitos, nyt on syöty". Lapsi pois tuolista ja leikkimään, muut jatkavat syömistä. Pöytään EI oteta kirjoja eikä leluja, samoin ei houkutella äärettömästi syömään, vaikka lapselle voikin todeta "hei, syöhän nyt", jos unohtuu esim. unelmoimaan.



Suosittelen kokeilemaan tuota vajaan viikon, ennenkuin sanot ettei toimi teillä ;). Pitää olla jämäkkä ja muun perheen pitää "olla mukana juonessa", eli pitää sitä itsestäänselvyytenä että pöydässä ei riehuta eikä lasta aleta säälimään "kun taas söi noin vähän". Makupaloja ei anneta; 4-5 ruokailua per päivä ja välipalaksi nirsolle/heikolle syöjälle vain hedelmä.

Mutta jos ruokapöydässä syöminen menee ihan hirveäksi hulinaksi, totean vain, että jos et halua syödä tai käyttäytyä kunnolla, ole hyvä ja poistu omaan huoneeseesi ja anna muiden syödä rauhassa. Jostain syystä ei ole vielä koskaan halunnut poistua, vaan jää aina pöytään ja kun ei kauheasti patistele, vaan syö vaan itse ja keskustelee muista asioista, alkaa lapsikin jossain vaiheessa syömään. Ja teen selväksi, että jos nyt ei syö, niin mitään välipaloja ja jälkiruokia ei myöskään syödä, vaan vasta seuraavalla kunnon aterialla on sitten ruokaa seuraavan kerran tarjolla.

Tämä ei ihan auta ap:tä, koska 2v on vähän eri asia kuin 5v. mutta kerroin kuitenkin yhtenä kokemuksena siitä, mikä voi auttaa jonkun kohdalla.

Meillä yhdessä vaiheessa Tirrit söivät sylissä, kun pöydästä karkailua oli enemmän ja kun jo valmiiksi alipainoisia ja huonoruokaisia lapsia ei viitsinyt yrittää nälkäkuurin kautta opettaa.



Eli lapsille kerrottiin, että on ruoka-aika, vietiin käsienpesulle ja siitä pöytään, jossa lapsi syliin, ruoka eteen ja lapselle toki oma lusikka käteen, mutta käytännössä syötimme toisella lusikalla. Lapsen yrittäessä pois pöydästä vain ilmoitus, että "Nyt syödään." Kun alas oli mennyt edes jotain ja lapsi alkoi vielä levottomammaksi, niin kiitos ja lapsi naamanpuhdistuksen ja käsienpesun kautta pois pöydästä. Karkailu ei siis vain ollut vaihtoehto ja alkuun ja loppuun selvät rutiinit, joiden välissä lapsi tietää, että syödään, eikä mitään muuta. Emme ottaneet pöytään edes leluja tms. tosin lapsilla omat kivat astiat, joita saattoivat katsella. Pahinta vaihetta kesti muutaman kuukauden. Pari vuotta täytettyään pysyivät jo omissa tuoleissaan ilman sylissä pitoa, kunhan karkailuyrityksistä tehtiin loppu heti alkuunsa.



Nyt kun Tirritkin jo isompia eli yli 2-vuotiaita, niin meillä käytössä ihan sama systeemi kuin kutosellakin. Ruokapöydässä käyttäydytään ihmisiksi. Piste.