Miten kestäisit henkisesti jos joutuisit piakkoin muuttamaan

mitään erityistä kestämistä :D

Ja sitä paitsi, miten niin "joutuisit" kulkemaan julkisilla? Kuka tahansa vähänkin ekologinen ihminen valitsee tuon vaihtoehdon olipa rahaa omaan autoon tai ei!

Nyt eletään kohtuu huoletonta elämää. Ei mitenkään kieritä rahassa, mutta tehdään vuosittain pikkulomia, käydään muutaman kerran kuussa ulkona syömässä, ei tarvitse kaupassa kauheesti ruuan hintaa katsoa, voidaan ostaa huonekaluja tms., kun vähän suunnitellaan...



En kyllä käytä nytkään merkkivaatteita, vaan ostelen mahdollisimman halpoja. Lapsille hamstraan vaatteet aleista.

maallista mammonaa vaan!

ei se koko elämäsi sellasta ehkä tule olemaan mutta asiat pitää laittaa tärkeysjärjestykseen! onko tärkeintä että saat merkkivaatteet ja matkustella ja sua hulppeasti!!!

vai jokin muu?

itse valitsisin sen jonkun muun tärkeämmän! onhan se kiva shoppailla mutta sitähän se vaan on, ei se mikskään muutu!!

ja nuo ALEt on hyvä keksintö, oikeasti tarpeellista vaatetta löytyy tosi halvalla kun vähän näkee vaivaa!!

ainiin, ja jos julkiset kulkuneuvot kulkee, niin sehän on vaan paljon helpompaa hypätä lämpöseen bussiin!!! tai junaan!!! saa itse heittää aivot pellolle matkan ajaksi!!! :)

Ennen nykyistä asuntoamme asuime juuri noin.

Julkisilla liikutaan yhä, ostetaan edullisia vaatteita, ja ruokakaupassa katsotaan mitä ostetaan ja muutenkin ei törsäillä. Mutta tarpeelliset ostetaan, käytetään ylimenevät matkoihin. Sitten ei vaan matkusteltaisi. Kampaajalla käynneistä voisi joustaa hyvinkin. Tohon elämäntyyliin kun on tottunut, niin tämä yhtäkkinen nykyinen tuntuu lähes ansaitsemattomalle luksukselle. :D

olisi kova paikka koska olen tottunut jo hyvätuloisen elämään. Ja omakotitaloon. Ja autoon. Ja reissaamaan pari kertaa vuodessa. Ja laittamaan rahaa itseeni niin paljon kuin haluan jnejne... Enimmän osan aiempaa elämääni olen kyllä ollut pienituloinen joten on tuokin puoli elämää tuttu.

Noin me eletään muutenkin, tosin on meillä jonkun verran kalliita vaatteita eli rahat ei ole niin tiukilla että koko ajan pitäisi laskea esim. ruokakaupassa. Kampaajalla olen käynyt viimeksi varmaan yli 5 v sitten, mulla on pitkät tummat hiukset enkä viitsi maksaa montaa kymppiä jostain latvojen tasoituksesta. Matkoilla käydään eleensä 2-3 v välein, eikä nekään mitään kalliita ja pitkiä makoja ole, lähinnä muutaman päivän reissuja Euroopassa.



Mutta me asutaan kaupungin vuokra-asunnossa Käpylässä, pääasiallisina liikkumisvälineinä on julkiset ja tietty pyörä + omat jalat ja rahanmenoa pitää seurata ja isompia hankintoja varten säästää. Ihan kuule onnellisia ollaan :)

ja muutenkin kuljen julkisilla tai kävelen

En arvosta merkkivaatteita

Kampaajalla jos en voisi kovin usein käydä, sitten pitäisi muuttaa mallia pidemmäksi, tätä lyhyttä kuontaloa pitää saksia liian tiuhaan.



Jos en onnistuisi löytämään kaveria leikkaamaan.

mutta tilanpuute ottaisi päähän ja rahojen laskeminen just kun ollaan päästy niistä eroon. Mitään kauheita tuhlareita ei nytkään olla, mutta elämä on mukavaa, kun voi ostaa ruokakaupasta täsmälleen sitä mitä haluaa ja jos lapsi tarvitsee vaikka uudet talvihanskat niin ne voi sen kummemmin ajattelematta ostaa.



On mennyt vasta pari vuotta siitä kun oltiin pa opiskelijoita, joten mikään hurja elintason pudotus tuo ap:n kuvaama tilanne ei olisi. :)

Ollessani lapsen kanssa kotona kuljin ilomielin julkisilla koska se ilmaista pääkaupunkiseudulla.



Käytän sulassa sovussa merkki-että ns. merkittömiä vaatteita.



Jne.



Eikai tuollaisesta asiasta voi "järkkyä"henkisesti..?



Mä varmaan "tulisin hulluksi" jos pääsisin asumaan omakotitaloon :D

Kolmiohan olisi iso verrattuna nykyiseen kaksioomme. Julkisilla liikumme muutenkin - oma auto ahdistaisi, lainaan mieluummin äitini autoa silloin harvoin, kun tarvitsen. Teksisin mielelläni vaatteita enemmän vaikka itsekin, niin saisin mieleisiä - kirppareita hyödynnän nykyäänkin, eikä ole varaa ostella vaatteita miten mielii. Kampaajalla käyn kerran parissa vuodessa, joten ehkä harvemmankin tahdin kestäisi. Värjään hiukset itse ja ystävä tasaa latvat tarvittaessa. :)



Matkustelusta luopuminen taitaisi olla vaikeinta. En tosin usko, että siitä tyystin luopuminen olisi välttämätöntä, oli tilanne mikä hyvänsä. Minulla on niin paljon ulkomailla asuvia ystäviä, että pelkkien lentolippujen hinnalla pääsisimme pidemmällekin reissuun.



Minusta keskivertosuomalainen on ylipäätään turhan hyvään tottunut ja materialistinen. Itse kullekin tekisi hyvää karsia elämästään turhuuksia, joita esim. huoleton yksityisautoilu, jatkuva vaateshoppailu ja turhan hulppea asuminen mielestäni ovat.

..omistusasunnossa, ja käyn kampaajalla. Rahani menevät asuntolainan maksuun. Minusta tämä on ihan tavallista.

Kaupungin vuokra-asunto, julkisen liikenteen käyttäminen...hrrrr. Vaikka muuten em. esimerkin mukaan elämmekin, eli emme osta merkkivaatteita (ei kiinnosta), kampaajalla käyn kerran vuodessa, en ole matkustanut vauvan syntymän jälkeen, kaupassa vertailen hintoja jne.



Kauniista asunnosta erinoamisella sijainnilla ja omasta autosta en kuitenkaan olisi valmis luopumaan. Asun ulkomailla ja täällä kaupungin asunnot on askeleen päässä slummista. Eli kaupungin yrittäessä purkaa slummit maantasalle, he rakennuttavat halpoja kerrostaloja, joihin slummialueen ihmiset voivat muuttaa asumaan.



Ja mitä tulee julkiseen liikenteeseen: ruuhka-aika on mieletön, kun miljoonat ihmiset palaavat töistä kotiin (asukkaita n. 15 milj). Pelottaa myös taudit, sillä esimerkiksi köyhien keskuudessa on ollut tuberkuloosia ja jopa lepraa.



Nyt saa tuomita, mutta meidän perhe elää eristettyä ja turvallista, mukavan keskiluokkaista elämää. Inhoan köyhyyttä, se on myös yksi pahimmista peloistani elämässä. En kestä ajatustakaan, että penkoisimme lasten kanssa roskiksia löytääksemme ruokaa, asuisimme kadulla tai sitten siinä kaupungin vuokra-asunnossa ja pelkäisimme joka hetki henkemme puolesta (alueesta riippuen ja etenkin levottomilla alueilla, joissa kaupungin asunnot sijaitsee, pätee viidakon lait ja pyssyt paukkuvat) ja että lapsemme jäisivät väille koulutusta. NEVER!



Mutta jos kaupungin vuokra-asunto olisi Suomessa -mikä ettei! Suomalainen vaatimattomuus on ylellisyyttä.

hyvä puoli olisi se että saatas asua yhdessä ja kolmiossa, nyt asutaan kahta eri kaksiota jotka on eri puolilla Suomea ja tavataan joka toinen vkl ja lomilla. Neljän koiran kanssa autottomuus ja pihattomuus olisi tosi työlästä kun on muuhun tottunut, eli ne ois ne hankalat asiat sitten. Merkkivaatteita ei osteta nytkään eikä matkustella muuten kuin kotien väliä eestaas.

vuokralla ei ole järkevää ja tykkään asua omakotitalossa, joten sen puolesta kenkuttaisi. Myös rahojen laskeminen ja matkojen loppuminen ottaisi päähän, mutta ei nekään ole maailman tärkeimpiä asioita. Merkkivaatteita en ostele muutenkaan; en itselleni enkä lapsille, kun ei vaan kiinnosta. Autottomuus tuottaisi ongelmia työelämässä, muuten ei.

ja ahistas jos joutus murkkukekoon asumaan. Nyt kun ei ole naapureita näkö- eikä kuuloetäisyydellä enkä ole mikään vieraiden ihmisten ylin ystävä. Ja ottas päähän pistää noita elukoita pois, kaupungissa harvemmin pidetään hevosia ja kanoja omalla pihalla...



Kolme huonetta ois vähän pieni meille, neljäs lapsi tulossa...



Talous tuskin muuttus kun nytkin eletään siinä normiminimin rajoilla. En ole tosin jaksanu sossuun asti mennä, mutta laskeskelin tuossa yks päivä normien mukasia tuloja ja siihen kiikun kaakun se jäi. Eikä ole rahan suhteen oikeasti mitään hätää.

Me PÄÄSTÄÄN kaupungin vuokrakolmioon tässä kuussa, onneksi:)

Saadaan ehkä säästettyäkin jotain, niin voi olla joskus mahdollisuus omaankin. En mä tiedä mitä kestämistä siinä on...

Julkisia olen käyttänyt aina. On meillä autokin, mut mies käy sillä töissä. Merkkivaatteita en ostaisi vaikka olisikin enemmän rahaa. Rahoja joutuu laskemaan, kun on kotihoidontuella, mutta on ihanaa saada olla lapsen kanssa kotona.Ollaan silti pystytty esim. matkustamaan ulkomaille kerran vuodessa.

Kampaaja onneksi löytyy kaveripiiristä.

Ennen joulua juuri sanoin miehelle, että minulla on kaikki mitä voin toivoa. Meillä on paljon töitä vaativa vanha OK-talo kirkonkylässä lähellä suurta kaupunkia, lapsia toivomani (yhdessä miehen kanssa toivottu) lukumäärä, terveyttä, mielekkäät työt ja harrastukset ja taloudellinen tilanne mukavasti hallinassa.



Lähtökohtani ovat kuitenkin tuo vuokrakolmio ja edulliset, merkittömät vaatteet. Oma lapsuuteni olli tuollainen, ei huono mutta muistan vanhempien taloudelliset huolet. Olen onnellinen, ettei itselläni ole niitä.



Rakastan matkustelua ja olenkin siitä aikuisena päässytkin hyvin makuun.



Kyllä surettaisi mutta kaikesta selvitään. Perhe olisi kuitenkin hengissä ja koossa. Pohdin tuossa joku aika sitten sitä, että tämä kaikki materia on kuitenkin vain maallista...



Merkkivaatteita en ole aikuisiällänikään intoutunut hankkimaan vaikka varaa olisikin. Kirpputoreilla kiertämisestä nautin nykyisellä varallisuudellani harrasteena.



Tilanteeseen sopeutuisi mutta myönnän, että koville ottaisi.

No mä luulen, että rahanpuute olisi tuossa tilanteessa se pienin paha. Me olemme kummatkin hyvin koulutettuja ja hyvissä töissä. Jotta omistumisasumisesta joutuisi luopumaan ja olisi edes ylipäätään mahdollista saada kaupungin vuokrakolmio, niin varmaankin mieheni olisi kuollut ja minulta olisi sairauden vuoksi hävinnyt työkyky. Toinen vaihtoehto on se, että olisimme eronneet ja minä silti kykenemätön käymään töissä.

kaupungin vuokrakolmioon perheinesi? Joutuisit liikkumaan julkisilla ja käyttämään edullisia ns. merkittömiä vaatteita sekä itsellesi että muulle perheelle ja laskemaan rahojasi, jotta ne riittävät? Kampaajaan tms. ei olisi varaa eikä matkusteluun lainkaan.

Sattuisi jotain joka tähän rahatilanteeseen ajaisi.

Mutta en ole varma, kestäisinkö sitä JOTAIN, mikä tuon tilanteen aiheuttaisi. Olisi tosi rankkaa, jos sairastuttais pahasti tai joku läheinen joutuis taloudellisiin ongelmiin (yritys menis konkkaan) tms.

Mä muuten käytän kyllä julkisia koko ajan silloin kun en kävele tai pyöräile, koska mun mielestä kaupungissa autoilu on tyhmää. Ajan autolla vain kun lähden pitemmälle. Ja käytän hintalaatusuhteeltaan hyviä vaatteita, merkeistä välittämättä.

Meidän 6 hengen perheelle tuo olisi kyllä aika ahdasta.