Rasittaa kun ihmiset päivittelevät tyttömme pienuutta...

se varmasti ärsyttävää.

Mua rasittaa kun kaikki ihmettelee meidän pojan pituutta, on 7 v ja reilusti yli 130cm. Monet luuleekin poikaa jo 3 tai 4 luokkalaiseksi.

Esikoista kohdeltiin lapsinerona ja mummot pällistelivät, kun hän käveli 2-vuotiaana...



Samaten aina välillä on joutunut kohdelluksi tyhmempänä kuin onkaan ja kerhossa ristittiin heti "pikku-Liisaksi".



Olen lohduttautunut sillä, että toisinpäin on vielä mäntimpää. Minä lykin pokkana kuopustakin rattaissa vielä 4-vuotiaana, eikä ketään häirinnyt. Mutta isolta lapselta vaaditaan kaikkea paljon aikaisemmin, ihan epäreilusti.

Hei!



Kuulostaa tutulta tuo sinun kirjoitus. Täällä 3 pojan äiti jolla 2 oli iso kokoisia ja tällähetkellä nuorin sit ikäistään pienempi vaik syntyi viikoilla 40+2. Anna ihmisten puhua tai sano suoraan et sinua inhottaa tuollainen!! Ei se ole sinun tai lapsen vika jos hän on pieni!! Ihmiset ovat mielestäni joskus liikaakin "kaavoihin" kangistuvia!! Jaksamisia teille!!

Poika on aina ollut pieni ikäisekseen. Nyt 11 vuotiaana on noin 10-15 senttiä ikätovereitaan lyhyempi. Koulun alettua poika itse pahoitti kovasti mielensä ihmisten "oletpa sä lyhyt" kommenteista =(. Onneksi (?) pojalla on valmentaja joka on aikuisenakin "vain" alle 170 cm ja hän sitten omalla tavallaan tsemppaa poikaa asennoitumaan pituuteensa.



Äidillä vaan tuppaa olemaan välillä sydän syrjällään. Onneksi poika on kuitenkin hurjan sosiaalinen ja osaa jo hyödyntää taitojaan korvaamaan pituuttaan =).

Minua taas ärsyttää, kun jotkut oikein taivastelevat 7-vuotiaamme pituutta. Hän on 131 cm. Monet todella oikein hämmästelevät isoon ääneen, että onpas tuo teidän Maija "hirvittävän pitkä" yms.



Tuollaiset puheet voivat jäädä todella ikävästi kaikumaan lapsen korviin ja saada hänet kokemaan itsensä liian pitkäksi vielä aikuisenakin.



Miksi lasten ei anneta olla sellaisia kuin he ovat? Lisäksi ihmettelen tätä taivastelua sen takia, ettei tyttömme edes ole merkittävästi muita ikäisiään pitempi. Luokkakavereissakin on monia pitempiä. Mitähän heille sitten mahdetaan kommentoida? :(

Meidänkin 6-vuotiasta poikaa jatkuvasti ihmetellään (on nyt 128 cm pitkä), ja esim leikkipuistoissa toiset äiditkin saattavat hänelle todeta "että sinä koululaisena voisit leikkiä muuallakin" tai että "herrajesta etkö sinä vielä lukea osaa" tai muuta kun luulevat häntä noin 2-luokkalaiseksi. Ärsyttää kun poika sitten itsekin välillä kysyy että onko hän jotenkin tyhmä.



Toinen mitä sitten aina sanotaan on että "on se hyvä että mies on pitkä, pitkä mies on komea, ja onneksi et ole pitkä tyttö". Sekin on ärsyttävää :-) Toinen poikamme kun on selvästi veljeään lyhyempi ollut aina!

pieni ja pippurinen. Me vanhemmat olemme piniä (160 cm & 175 cm), joten ei näillä geeneillä tule isompaa. Onko se niin vaikea tajuta, että lapsemme itse asiassa on juuri sen kokoinen, kuin näillä geeneillä saa aikaiseksi?!



Poika oli 1v neuvolassa 71,5 cm ja 8,3 kg. Ja poikien käyrästön mukaan jossain tuolla -1,5 käyrällä. On kyllä ihan terve ja normaali fiksu poika. Nyt on 7v ja ekalla luokalla. Pituutta nyt noin 118-119 cm. Niiden luokalla on monta tyttöä ja poikaa, jotka ovat saman kokoisia. Mutta silti päivitellään kuinka pieni poika on. Hän kyselee itsekin multa, että miksi olen näin lyhyt.



Yritän selittää, että et sä ole lyhyt, teidän luokalla on monta saman mittaista.



Pahimpia raakkujia ovat lapsen mummot. Anoppi vertaa pojan serkkuihin ja taivastelee kuinka tyttärensä lapset ovat pidempiä. Oma äitini taivastelee, kuinka poika on pienempi kuin minä ekalla luokalla. Ilmeisesti mummojen (joilla ikää vasta 59 v) älykkyys on rapissut vuosien saatossa taivaan tuuliin...

kuinka kuvittelet, ettei ihmiset, jotka eivät ole tottuneet tyttäresi pienuuteen huomaisi asiaa?



Ei kannata kiinnittää noin paljon huomiota muiden sanomisiin.

Poika on 3v ja ikäistään pitempi mistä syystä ihmiset odottavat vähintään 4v:n käytöstä ja taitoja. Tututkin jotka tietävät pojan iän, tuntuvat "hämääntyvän" koon takia ja odottavat että pitäisi jo osata vaikka mitä.

Meillä on vielä hiukan ap:n tyttöä pienempi tai mitat oli vähän vähemmän 1v neuvolassa, nyt tyttö on 1v 3kk. Ihmiset katselee ihmeissään miten noin pieni jo kävelee ja puhuu (sanoo sanoja). Osa kummastelee ääneen ja kun kerron tytön iän niin voi sitä päivittelyä. Se on todella ärsyttävää, mikseivät voi suhtautua asiallisesti, ei kaikista lapsista kasva isoja.

Jo 10 v, eikä vielä 130 cm. Mutta eipä siitä ole haittaa ollut, koulussa on taitava ja sosiaalinen, urheilussa hyvä - vain yksi luokkansa pojista saa kiinni juoksussa.



Joskus oli puhetta pienestä koosta tytön kanssa. Silloin sanoin, että naisen on ihan hyvä olla pieni, sillä poikaystävissä on niin paljon valinnanvaraa: voi olla pienikokoisten kanssa, samaten kuin isojen, eikä kumpaakaan tilannetta paljonkaan ihmetellä. Se tuntui olevan näkökulma, joka tyttöä miellytti, eikä pituudesta ole sen jälkeen juuri juteltu.



Jokin etu kannattaa lapselle yrittää koostaan löytää, oli se sitten mikä tahansa. Pojat meillä ovat tavallisen kokoisia, ja heillekin olen monta kertaa sanonut, että ei se pituus ole mikään suuri onni. Jos vain ajatellaan autoja tai lentokoneita, niin kuinka paljon helpompaa onkaan mahtua istumaan, kun on keskikokoinen.



Jos meillä olisi pitkiä lapsia, kertoisin heille, kuinka kiva on, kun väkijoukossa näkee eteensä muittenkin takaa.



Jos joku aikuinen ikävällä tavalla kommentoi ulkonäköä, sanon lapselle myöhemmin ihan suoraan, että kyseinen aikuinen käyttäytyi huonosti.



Näin on toistaiseksi pärjätty, saa nähdä miten sitten murrosiän myrskyissä.