Sukua jatkamattomat ateistit. Mikä on elämänne tarkoitus?

elämää :-)

Mielenkiintoinen käsite tämä 'sukua jatkamattomat ateistit'. Meinaatko, että jos lapsia "siunaantuu" jostain syystä ateisteille, niin se voisi olla heille elämän tarkoitus, kun taas sellaisilla ateisteilla (tosi tuhmilla?), joilla ei ole lapsia, ei olisi elämän tarkoitusta? Ja siksi nyt perustetaan oikein ketju asialle...



Ensinnäkin ateismi ei sinällään määrää mitenkään elämää. Ateisteja kuuluu kirkkoon ja on kuulumatta. Heillä on lapsia tai ei ole. He edustavat monenlaisia poliittisia kantoja oikealta vasemmalle. Heitä löytyy kaikista ikäluokista. He pohtivat moraalikysymyksiä, käyvät kaupassa, viettävät lauantai-iltaa, käyvät töissä...



Ateisteja yhdistää se, että he vastaavat kieltävästi kysymykseen, onko Jumala olemassa. Siinä kaikki. Minä esimerkiksi voin vastata kysymykseen 'onko viisi plus viisi yhdeksän' kieltävästi, eikä siinä sen kummempaa.

Eikö riitä että käyttää sen ajan minkä tällä pallolla tallaa siten, ettei tarvitse vanhana katua? Jos nyt jotain "elämän tarkoitusta" haetaan, niin mulle se on "elää hyvä ja onnellinen elämä muita loukkaamatta tai vahingoittamatta". Se riittää. Sit kun kuolen, muutun mullaksi ja pukkaan koiranputkea.

voikukkaa :-D

Ihmiset hukkaa elämänsä pohtimalla mikä on oman elämänsä tarkoitus. Eikö voi vain elää?

jos uskovaisella ei ole lapsia? "Lisääntykää ja täyttäkää maa", sanoi Jumala, ja eikö lapsettoman, lisääntymisiän ylittäneen uskovaisen tulisi siksi esim. päättää turha elämänsä?

Tää vauvapalsta varmaan oikein kuhisee "sukua jatkamattomia ateisteja"...

olen kolmen lapsen ateistiäiti ;)

siis niitä, jotka eivät tajua, että sukuajatkamattomuus johtuukin juuri ateismista.

siis niitä, jotka eivät tajua, että sukuajatkamattomuus johtuukin juuri ateismista.

Onnea suvunjatkamiseenne :)

t. 10

tosin sillä ehdolla että yritän minimoida muille tuotetun haitan. Eli en esim. lentele ympäri maapalloa useita kertoja vuodessa tmv.