Lue keskustelun säännöt.
Olen niin onnellinen :)
14.12.2009 |
Olen terveen, mahtavan 4-vuotiaan pojan yh-äiti. Opiskelen unelma-ammattiini, minulla on ihanat ystävät ja huomaavainen, hellä, hauska, kiltti rakas. Elämä on kovin kiireistä, eikä koti ole aina niin tiptop, lapsikin syö varmasti liikaa eineksiä ja katsoo liikaa telkkaria, mutta meillä on hyvä suhde lapsen kanssa ja hän sanoo että olen hänele ykkönen ?
Ihanaa joulun aikaa kaikille :)
Kommentit (5)
pysykin yh:na, itse myös kaiholla muistelen kuinka harmonista ja onnellista tuo aika oli. Ei tarvinnut ukon kanssa tapella ja tyytyä jatkuviin kompromiosseihin.
Jokaisesta päivästä tulee ottaa kaikki irti ja pyrkiä elämään onnellisena. Mene yhteen rakkaasi kanssa, jos siltä tuntuu, eroat sitten jos kaikki menee päin p*:tä eikä mikään enää onnea tuo...
Ihanaa olla onnellinen.
t. 2 lapsen äiti, vaimo ihanalle miehelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se oikeen tunnu ajankohtaiselta, mutta ehkä joskus :) En tahdo pilata tätä hätiköimällä, en olisi vielä valmis asumaan yhdessä hänen kanssaan vaikka ikävä tietty onkin aina kun ollaan erillään. Hän tulee myös hienosti juttuun lapseni kanssa.
Todellakin nautin nyt elämästä tällaisena kun se on, en tahtoisi mitään muuttaa. Ex:nkin kanssa on ihan ok-välit, lapsen kulkemiset yms saadaan aina järjestettyä ja hetkeäkään en ole katunut eropäätöstä :)
Tuntuu että olen maailman onnekkain :)
ap
Itse taas voin antaa omasta kokemuksesta ap:lle täysin päin vastaisen neuvon. Ota rauhassa, katsele uuden suhteen kehittymistä, vaali sitä, mihinkään ei ole kiire. Anna lapsen tutustua mieheen ja miehen lapseen ja katso, millaiseksi heidän suhteensa kehittyy. Anna sille aikaa ja tilaa. Ja kun aika sitten tuntuu kypsältä USKALLA ottaa taas se askel perheellistymiseen. Uskalla myös murtaa yksinhuoltajan identiteettisi ja antaa tilaa taas toiselle aikuiselle perheessä.
Itse elin 3,5 vuotta pienen ihanan pojan yh:na (lapsen bioisä lähti kuvioista jo raskausaikana: oli raskautta vastaan alusta asti), ja se aika oli hienoa ja rikasta, vaikkakin kiireistä ja rankkaakin, aikaa elämässäni. Kuitenkin vielä hienommaksi ja TÄYDEMMÄKSI on elämäni tullut vakiinnuttuani nykyisen avomieheni ja kihlattuni kanssa, joka siis astui elämäämme, kun poika oli 3-vuotias. Nyt poika on jo kohta 10-vuotias ja pitää nykyistä miestäni isänään (sosiaalisena sellaisena, tietysti tietää, ettei tämä ole biologinen isä). Suhteemme on vuosien yhdessäolon ja yhdessä asumisen jälkeen edelleen hieno, hellyydentäytteinen ja tasavertainen. Ei juurikaan tarvitse tapella ja arki on täynnä iloa ja rakkautta.
Kolmosen antama kuva on ihan väärää parisuhdenäkemystä levittävä ja typerän yksipuolisen negatiivinen. - Hyviä, toimivia ja onnellisia liittoja ja perheitäkin on!
Minäkin opiskelin tässä matkan varrella itselleni korkeakoulututkinnon ja sain ammatin, jossa olen tyytyväinen. Sinnikkyyttä se vaati, ja sitä, ettei kaiken tarvitse mennä jonkin tietyn kaavan mukaan. Elellään päivä kerrallaan, tehdään se, mihin kyetään, rakastetaan lujaa ja annetaan hyvän kiertää. Arvostetaan toisiamme: lasta, kumppania, ystäviä! Ap:lla on oikea asenne. Lapsen onnellisuutta tai terveyttä ei rakenneta pelkillä itse tehdyillä luomumössöillä, vaan ensisijaisesti onnellisella ja tasapainoisella vanhemmalla, jolla riittää elämänmyönteisyyttä ja uskoa rakkauteen.
Ihanaa joulua sinulle ap! - Muista myös kertoa rakkaillesi, kuinka heitä arvostat!
Ymmärsit täysin mun ajatukset!! Nautin pienistä asioista ja olen kiitollinen kaikesta mitä mulla on. En ole vielä 30 täyttänyt, mutta elämä on ollut aika kivinen. Ex:n kanssa elämä oli yhtä taisetlua ja hyvä jos edes kompromisseihin päästiin, yleensä annoin periksi, kun en jaksanut aina tapella. Se söi mua itseäni paljon ja pitkään, nyt saan olla oma itseni ja olen tyytyväinen omaan elämääni. Ja ylpeä siitä, etten ole katkeroitunut.
Uusi mies on todella erilainen kuin ex. En ole häntä ja lasta painostanut yhteen, pikkuhiljaa saavat tutustua. Luonnostaan heillä jo ekalla tapaamiskerralla synkkasi hienosti, ja nykyään saunovat ja leikkivät ja juttelevat kuin vanhat kaverit. Mies on todella ymmärtäväinen ja vaikka ex pitää lapsesta johtuen ottaa huomioon lomia, joulua yms suunniteltaessa, niin ei ole mustasukkainen tms.
Mulla on vahva usko tähän suhteeseen, me kunnioitetaan toisiamme ja keskustellaan kaikesta. Seksi toimii, kysyntä kohtaa tarjonnan molempiin suuntiin. Tehdään paljon juttuja yhdessä ja meillä on samanlainen elämänkatsomus ja arvot.
Suurimman osan ajasta vietän kuitenkin kahdestaan lapsen kanssa (tai siis olenhan koulussa ja lapsi päiväkodissa päivisin, mutta arkea tarkoitan) ja teemme kivoja arkisia juttuja yhdessä. Jo syyskuussa leivottiin ekat piparkakut :D Joskus lähden koulusta aikasempaa hakemaan lasta hoidosta, että ehditän valoisaan aikaan hetkeksi yhdessä puistoon leikkimään. Piirrellään ja askarrellaan kotosalla ja leikitään ja luetaan tietty. Äidin tarvi myös tehdä kotihommia ja koulujuttuja, jolloin DVD pyörimään, jotta on hetken rauha.
Mutta tämä on meidään elämää ja lapsi on tyytyväinen :)
Kerron usein ystävilleni ja miehelle, miten tärkeitä ovat ja kuinka heitä arvostan ja rakastan!! :)
Kaikkea hyvää sulle 7 ja onnea ihanasta perheestä!! :)
ap
pysykin yh:na, itse myös kaiholla muistelen kuinka harmonista ja onnellista tuo aika oli. Ei tarvinnut ukon kanssa tapella ja tyytyä jatkuviin kompromiosseihin.