Lue keskustelun säännöt.
häät, tuon kanssako loppuellämä?!
06.01.2010 |
ollaan menossa ens kesällä naimisiin. juhlapaikka ym ollaan jo varattu ja kaikki suunniteltu, toki joitakin yksityiskohtia viel pitää tehdä esim. kukat pöytiin ja ruokalistat suunnitella pitopalvelun kanssa. muut pääsääntöisesti kaikki on mallillaan. Nyt vaan on itelle tullut olo et "pitääkö" minun oikeesti viettää tuo miehen kanssa loppu elämäni? yhdessä on oltu 5 vuotta joista 2,5 asuttu yhdessä, mut tunne tulee minulle välillä aika vahvana. en ole puhunut asiasta miehelle koska tiedän että hän ei ymmärtäisi ja miten tälläistä voisi edes ymmärtää?? Mies on ihana minun unelmieni mies. on huomaavainen ja yllättää minut usein esim. kukilla. onhan hänessä kyllä vikaakin esim. viettää aika paljon aikaa lenkkipolulla ym. urheilussa kavereiden kanssa. Ja sit se suurin vika on se et on niin paljon töissä, toisaalta ymmärrän et töitä pitää tehdä että on rahaa mutta joskus tuntuisi et eikö vähempikin riittäisi. :( inhottaa myös se että tuo joskus "töitä kotiin" mies on lääkäri ja joskus töistä tullessa/viikonloppuna istuu monet tunnit koneella ja etsii tietoa jostain sairadesta ym. eikä edes voi kertoo minulle mitään etsimistään asioista kun on niin tarkka vaitiolo säännöstä. joskus se on tosi ärsyttävää, mut toisaalta senkin ymmärtää, mut eikö se hemmetti vois etsiä sitä tietoa siellä työpaikalla eikä kotona? minä kyllä rakastan miestä mutta mietin usein että onkohan toi liian hyvä minulle, liiana kunnollinen? Ja toisaalta joskus kaipaisin taas niitä erillaisia miehiä jotka saa sukat pyörimään jaloissa oikein kunnolla :). pääsääntöisesti meillä menee hyvin ja olen onnellinen tai ainakin uskon olevani... Seksi ei ole mitään järisyttävää, unelmien seksiä, enemmänkin se on hellää toisesta nauttimista. Ja harvoinhan näin pitkässä suhteessa seksi on järisyttävän ihanaa, vai? Mietin myös usein tulevaisuutta sillä tiedän tasan tarkkaan mitä mies haluaa, hän haluaa lapsia (monikossa siis) ja hän haluaa myös että nainen jää kotiäidiksi. toisaalta minulla ei ole mitään kotiäitiyttä vastaa mutta en vain ole varma onko minusta siihen. Rakastan työpaikkaani ja varsinkin työkavereitani ja siitä luopuminen saa minut surulliseksi. Enkä tiedä onko minusta olemaan lasten kanssa 24/7 ei se ainakaan aina kovin helppoa olisi. Olen miettinyt että sanoisin miehelleni minun tunteeni ja pyytäisin häiden lykkäämistä, mutta olen melko varma että silloin hän haluaisi erota lopullisesti, hän haluaa todella kiihkeästi vaimon ja lapsia, pelkää kai olevansa kohta liian vanha. Vai onkohan tämä ihan normaalia hää jännitystä? tahtoisin kuitenkin tehdä päätöksen jota en itse tulisi katumaan sillä nythän on kyse siitä mitä minä haluan elämältäni... Joskus vaan päätöksen teko on niin äärinmäisen vaikeata. olen myös miettinyt että puhuisin tästä ystävilleni mutta he ovat moneen kertaan sanoneet että olen onnen tyttö kun sain tuollaisen miehen (hehän näkevät vain miehen hyvät puolet, ei huonoja) pelkään että he pitävät minua tyhmänä jos menen tälläisestä asiasta vinkumaan. :( mutta antakaa te vinkkejä mitä minä teen??
Kommentit (21)
jossa sanot, että mies haluaa lapsia ja haluaa sinun jäävän kotiäidiksi. Eihän mies voi tuollaista yksin päättää! Tuosta teidän pitää ilman muuta keskustella, koska samanlaiset suunnitelmat pitää olla... Jotenkin tuntuu, että miehen arvot eivät ole ihan nykypäivää. Toki varmasti jonkin aikaa haluat olla kotona lapsen/lapsien kanssa, mutta tuskin mieskään on ajatellut, että loppuelämän elelet ilman työntekoa? Ja jotta se töihinpaluu on aikanaan mahdollista, niin kyllä sitä pitää miettiä jo silloinkin, kun lapset ovat pieniä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sitä minä vähän pelkäänkin että jos niitä lapsia siunautuu niin haluaako mies tinkiä omista jutuista että lapsille ja perheelle jäisi aikaa... ja hänen arvomaailmansa on todella vanhan aikainen hänet on kasvatettu siihen että mies tuo leivän ja nainen hoitaa lapset, niin heidän lapsuuden kodissakin oli... Olin kyllä ajatellut että sitten kun nuorin lapsista täyttäisi 3 niin palaisin töihin, mutta mies haluaa ainakin kolme lasta (ikinähän ei ole varmaa että lapsia edes saa) mutta jos me niitä saataisiin niin kun ajattelin asiaa niin jos ekan ja tokan lapsen välillä olisi 2 vuotta ja tokan ja kolmannen välillä 2 vuotta niin minähän olisin töistä poissa noin 7 vuotta ennen kuin nuorinmainen olisi sen 3. Ja tuo minua suoraan sanottuna kauhistuttaa. voiko työpaikka edes säilyä noin pitkään?
... jos tuntuu ettei suhde kestä, niin ehdottomasti erotaan ennen lasten "tekoa", eikä synnytetä lapsia epävarmaan tilanteeseen! Siis tämä on kyllä tosi tärkeää, ja niin valitettavan monet ei tätä muista kun lapsia alkavat pukkaamaan :( Sitten erotaan ja lapset kärsivät.
sitä minä vähän pelkäänkin että jos niitä lapsia siunautuu niin haluaako mies tinkiä omista jutuista että lapsille ja perheelle jäisi aikaa... ja hänen arvomaailmansa on todella vanhan aikainen hänet on kasvatettu siihen että mies tuo leivän ja nainen hoitaa lapset, niin heidän lapsuuden kodissakin oli... Olin kyllä ajatellut että sitten kun nuorin lapsista täyttäisi 3 niin palaisin töihin, mutta mies haluaa ainakin kolme lasta (ikinähän ei ole varmaa että lapsia edes saa) mutta jos me niitä saataisiin niin kun ajattelin asiaa niin jos ekan ja tokan lapsen välillä olisi 2 vuotta ja tokan ja kolmannen välillä 2 vuotta niin minähän olisin töistä poissa noin 7 vuotta ennen kuin nuorinmainen olisi sen 3. Ja tuo minua suoraan sanottuna kauhistuttaa. voiko työpaikka edes säilyä noin pitkään?
Tuohon työpaikkajuttuun... eihän niitä lapsia ole pakko tehdä kaikkia ns. putkeen. Ja jos et halua niin montaa lasta, niin eihän niitä pakko ole hankkia. Eikä sitä ikinä edes tiedä miten se lapsen teko onnistuu. Käsittääkseni kaksi kolmen vuoden vapaata pitäisi lain mukaan saada työstä, jos siis on vakipaikka (tai sitten yksi pidempi, voikohan olla niin pitkä kuin haluaa?).
Mutta ehdottomasti sun täytyy miehen kanssa puhua vähintäänkin tästä asiasta, eli onko valmis sitten kun lapsia tulee, vähentämään työntekoa ja harrastuksia. Se on tosi tärkeää suhteessa jaksamisen kannalta molemmille (jos mies ei ole kotona, vaimo on väsynyt ja surullinen ja nalkuttaa eikä kellään ole kivaa). Jos kuulostaa siltä, ettei ole valmis, niin sitten täytyy varmaan perua ne häät. Miehen täytyy etsiä joku "tyhmä" nainen, joka hoitaa tyytyväisenä lapset ja kodin ihan yksin.
vain, mutta todella puuduttavaa tekstiä lukea! Kappalejaot, isot alkukirjaimet ja yhdyssanojen oikeinkirjoitus olisivat poikaa.
Tekstisi on niin räikeän huonosti kirjoitettu, että ihmettelen todella sitä, että olet saanut lääkärin napattua mieheksesi! Joten pidä vaan tiukasti kiinni. Siis lähinnä tarkoitan, että itse olet ainakin kirjoitustaidon perusteella matalasti koulutettu ja ihmetyttää, että miten olet akateemisen miehen kanssa päätynyt yhteen? Vai nauttiiko miehesi juuri tästä edusta olettaen, että suostut helpommin kotirouvaksi kuin korkeammin koulutettu nainen?
varma, että miehesi saa sinulta kaiken minkä tarvitsee? Vastaatko älyllisesti tämän tasoa (kirjoitustaidon puute viittaa kouluttamattomuuteen)?
Entä jos miehesi haluaa sinusta vain äidin lapsilleen ja olettaa, että suostut tähän mukisematta? Muut tarpeensa tyydyttää sitten muussa seurassa.
Jotenkin tuli tällainen vaan mieleen kirjoituksestasi, sillä vaikutatte hyvin eriparisilta ja mietin miehesi motiiveja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vain, mutta todella puuduttavaa tekstiä lukea! Kappalejaot, isot alkukirjaimet ja yhdyssanojen oikeinkirjoitus olisivat poikaa.
Tekstisi on niin räikeän huonosti kirjoitettu, että ihmettelen todella sitä, että olet saanut lääkärin napattua mieheksesi! Joten pidä vaan tiukasti kiinni. Siis lähinnä tarkoitan, että itse olet ainakin kirjoitustaidon perusteella matalasti koulutettu ja ihmetyttää, että miten olet akateemisen miehen kanssa päätynyt yhteen? Vai nauttiiko miehesi juuri tästä edusta olettaen, että suostut helpommin kotirouvaksi kuin korkeammin koulutettu nainen?
kylläjoskustäytyyihmisensaadakirjoittaaihansydämensäkyllyydestävoijättäälukemattajoseikestäjakyllänelääkäritonihansamojapallipäitäkunkukatahansaeilääkäriyslisääsivistystämilläänmuotoa
että olet hyvin nuori. Olet vielä innoissasi siitä, että olet "saanut" muiden mielestä hyvän miehen. Et ole ehtinyt elää ja oppia, mitä itse haluat. Millaisen miehen haluat? Millaisen parisuhteen haluat? Millaisen työn haluat? Millaisen perheen haluat?
Näiden asioiden vuoksi epäilen naimisiinmenosi järkevyyttä, en noiden luettelemiesi asioiden vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen tiedän että jos mennään nyt naimisiin niin mies ei ainakaan kovin helpolla eroa, Ei esim. halua avioehtoa vaikka sillä on omaisuutta ja iso perintö tulossa sitten joskus ja mulla ei oikeestaan ole muuta omaisuutta kuin auto... tuo todistaa minun mielestä jo sitä että eroa ei helposti ota luulen ennemmin et se olen minä joka sen eron haluaa sitten joskus jos tilanne menee huonoksi... olen minä miehelle noista harrastuksista sanonut ja et niitä vois vähentää mut en oikein tiedä ottaako puheeni tosissaan. töitä ei ainakaan vähenne on opiskellut niin monta vuotta ammattiaan ja pitää työstään niin paljon et siitä ei edes keskustella. Mut jotenkin tuntuisi tässä tilanteessa paremmalta perua häät ja jatkaa omia polkujaa, mut minä rakastan miestä enkä tiedä osaanko enään olla ilman häntä. ja en tiedä kestäisinkö edes nähdä häntä jonkun toisen naisen kanssa... :( ihanaa että voi jonnekin purkaa omia ajatuksiaan. Vaikka tiedän että joistakin tämä kuulostaa ihan tyhmältä vinkumiselta, kun jokainenhan haluaisi jäädä kotiin hoitamaan lapsia kun mies tuo leivän pöytään. Mut minun unelma ei vain ole elää miehen siivellä ja hoitaa lapsia kotona, tämä koko tilanne vain tuntuu siltä että heittäisin omat unelmani menemään ja tekisin niin kuin toinen on suunnitellut minun tekeväni... :(
Etteivät mahdolliset lapset sitten joudu kärsimään.
Sen tiedän että jos mennään nyt naimisiin niin mies ei ainakaan kovin helpolla eroa, Ei esim. halua avioehtoa vaikka sillä on omaisuutta ja iso perintö tulossa sitten joskus ja mulla ei oikeestaan ole muuta omaisuutta kuin auto... tuo todistaa minun mielestä jo sitä että eroa ei helposti ota luulen ennemmin et se olen minä joka sen eron haluaa sitten joskus jos tilanne menee huonoksi... olen minä miehelle noista harrastuksista sanonut ja et niitä vois vähentää mut en oikein tiedä ottaako puheeni tosissaan. töitä ei ainakaan vähenne on opiskellut niin monta vuotta ammattiaan ja pitää työstään niin paljon et siitä ei edes keskustella. Mut jotenkin tuntuisi tässä tilanteessa paremmalta perua häät ja jatkaa omia polkujaa, mut minä rakastan miestä enkä tiedä osaanko enään olla ilman häntä. ja en tiedä kestäisinkö edes nähdä häntä jonkun toisen naisen kanssa... :( ihanaa että voi jonnekin purkaa omia ajatuksiaan. Vaikka tiedän että joistakin tämä kuulostaa ihan tyhmältä vinkumiselta, kun jokainenhan haluaisi jäädä kotiin hoitamaan lapsia kun mies tuo leivän pöytään. Mut minun unelma ei vain ole elää miehen siivellä ja hoitaa lapsia kotona, tämä koko tilanne vain tuntuu siltä että heittäisin omat unelmani menemään ja tekisin niin kuin toinen on suunnitellut minun tekeväni... :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
haluaa viettää loppuelämänsä naisen kanssa, joka ei osaa suomen kieltä.
mitä täällä palstalla suolletaan tuosta kirjoitustaidosta ja sen suhteesta koulutukseen
Ei se kyllä mielestäni korreloi ollenkaan koulutukseen tuo kirjoitustaito. Meillä ei yliopistossa ollut ollenkaan kotimaisen kielen opintoja (eikä kyllä kiinnostunutkaan... hyvä sihteeri on palkkansa ansainnut)
Osaan kyllä kirjoittaa puhdasta ja kielellisesti oikeaoppista koodia C++, java- ja php-kielillä.
TkT
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pätemisen aihe täällä (kun muuta ei sitten taida olla)
TkT
En valitettavasti tiennyt että täällä täytyy kirjoittaa kieliopillisesti täysin oikein. Jotkut teistä ei varmaankaan tiedä että miehen rakastuessa naiseen hän ei katso naisen kirjoitus taitoja ainakaan keskustelu palstoille kirjoitetuista viesteistä. Ja ehkä minä sitten olen tyhmä, onneksi tyhmäkin voi saada kunnollisen ja sivistyneen miehen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen vaan aistii eli älä enää vaivaudu jatkamaan.
jos epäröit avioliittoa niin minusta kannattaa kuunnella itseäsi ja jättää menemättä vihille.
Itse olen mennyt kahdesti naimisiin. Ekan kerran menin naimisiin nuoruuden poikaystäväni kanssa. Hän oli siihen mennessä kävellyt rinnallani 8 vuotta. Epäröin kun pappi kysyi tahdotko. En kehdannut tietenkään ilmoittaa, että en tahdo ja niinpä olin, hups vain, naimisissa ja hyvin pian sitten myös eronnut.
Toisen avioliittoni solmin nykyisen aviomieheni ja lasteni isän kanssa enkä epäröinyt maistraatissa hetkeäkään. En itse asiassa olisi jaksanut odottaa sitä hetkeä, jolloin olisimme aviopari.
Luottaisin siis hyvin pitkälti omaan intuitioon näissä asioissa. Tunteita ei tarvitse perustella logiikalla.
toivoo voivansa perustaa perheen kanssasi, mutta voi, et ole ihan varma tunteistasi..Miten satu päättyykään, saako kunnollinen, perhearvoja korostava tohtori rakastamansa naisen ja kolme kaunista pienokaista vai meneekö nainen yhteen jonkun juopporentun kanssa, jonka kanssa seksi on mahtavaa, mutta arki epävarmaa ja viinanhuuruista?
en ainakaan pahalla tarkoittanut, kun ap:n kirjoitustaidosta kommentoin. Lähinnä ajoin takaa sitä, että ap ja miehensä todella vaikuttavat melko eriparisilta. Joten vastaahan ap: mikä on koulutuksesi ja missä tehtävissä työskentelet?
Tartuin tähän siksi, että tiedän yhden vastaavanlaisen parin: mies on korkeasti koulutettu ja menestynyt työelämässään. Nainen sen sijaan ihana ja hyväsydäminen, mutta ei älyllisesti kovinkaan lahjakas. Tätä mies (itseasiassa veljeni) on käyttänyt häikäilemättä hyväkseen. On puhunut naisen kotirouvaksi ja vienyt tältä ne vähäisetkin koulutuksen ja työelämään pääsyn mahdollisuudet. Veljeni siis halusi lapsilleen hyvän äidin.
Sillä aikaa, kun tämä hyväsydäminen (ja sinisilmäinen) nainen hoitaa perheen lapsia kotona toteuttaa veljeni itseään muualla. Kaiken maailman "seminaareissa" ja "kokouksissa". On ihan yleinen vitsi kylällämme, kuinka käy vieraissa. Viimeinen hoito oli veljeni älykäs ja menestyvä kollega. Toivotaan toki, että ap:n parisuhteessa ei ole kyse samanlaisesta kuviosta.
toivoo voivansa perustaa perheen kanssasi, mutta voi, et ole ihan varma tunteistasi..Miten satu päättyykään, saako kunnollinen, perhearvoja korostava tohtori rakastamansa naisen ja kolme kaunista pienokaista vai meneekö nainen yhteen jonkun juopporentun kanssa, jonka kanssa seksi on mahtavaa, mutta arki epävarmaa ja viinanhuuruista?
Tämä on niin totta! Ap kirjoittelee satuja ja kaikki mammat uskovat ihan täysin!
Olen itsekkin usein miettinyt, että miksi hän valitsi minut. Meillä on aika paljon ikäeroakin minä olen 22 ja mies 30 vuotta. Olen käynyt lukion kirjoitin lukiossa E:n paperit ja olen myös käynyt tarjoilijan koulutuksen. Työskentelen tarjoilijana yhdessä ravintolassa. En siis todellakaan ole korkeasti koulutettu, mutta teen työtä jota olen aina halunut tehdä. Ehkä mies valitsi minut ulkonäköni ja tyhmyyteni perusteella, olisinhan helppo huijattava. En kuitenkaan usko että mies pettää minua, mutta ehkä sekin päivä tulee vielä joskus vastaan, että huomaan miehelläni olevan rakastaja. :( Aion miettiä päätöstäni tarkasti ja jos päädyn avioon tämän miehen kanssa niin en aio itkeä päätöstäni kenellekään kun huomaan mieheni pettävän minua. Kukaan ei luvanut että elämä on helppoa ja omien päätösten kanssa on vain opittava elämään... Toivon todella että minun suhteeni ei ole samanlainen kuin yhden kirjoittajan veljellä.
nuo ns "huonot puolet" kyllä kuulosti minusta suorastaan keksimällä keksityiltä. Paitsi että tietysti sitten kun/jos lapsia on niin sitä aikaa pitäisi löytyä perheellekin. Oletko keskustellut miehesi kanssa siitä että lasten syntymä tarkoittaisi omien harrastusten (tai niihin satsatun ajan) vähentämistä.