häät, tuon kanssako loppuellämä?!

ollaan menossa ens kesällä naimisiin. juhlapaikka ym ollaan jo varattu ja kaikki suunniteltu, toki joitakin yksityiskohtia viel pitää tehdä esim. kukat pöytiin ja ruokalistat suunnitella pitopalvelun kanssa. muut pääsääntöisesti kaikki on mallillaan. Nyt vaan on itelle tullut olo et "pitääkö" minun oikeesti viettää tuo miehen kanssa loppu elämäni? yhdessä on oltu 5 vuotta joista 2,5 asuttu yhdessä, mut tunne tulee minulle välillä aika vahvana. en ole puhunut asiasta miehelle koska tiedän että hän ei ymmärtäisi ja miten tälläistä voisi edes ymmärtää?? Mies on ihana minun unelmieni mies. on huomaavainen ja yllättää minut usein esim. kukilla. onhan hänessä kyllä vikaakin esim. viettää aika paljon aikaa lenkkipolulla ym. urheilussa kavereiden kanssa. Ja sit se suurin vika on se et on niin paljon töissä, toisaalta ymmärrän et töitä pitää tehdä että on rahaa mutta joskus tuntuisi et eikö vähempikin riittäisi. :( inhottaa myös se että tuo joskus "töitä kotiin" mies on lääkäri ja joskus töistä tullessa/viikonloppuna istuu monet tunnit koneella ja etsii tietoa jostain sairadesta ym. eikä edes voi kertoo minulle mitään etsimistään asioista kun on niin tarkka vaitiolo säännöstä. joskus se on tosi ärsyttävää, mut toisaalta senkin ymmärtää, mut eikö se hemmetti vois etsiä sitä tietoa siellä työpaikalla eikä kotona? minä kyllä rakastan miestä mutta mietin usein että onkohan toi liian hyvä minulle, liiana kunnollinen? Ja toisaalta joskus kaipaisin taas niitä erillaisia miehiä jotka saa sukat pyörimään jaloissa oikein kunnolla :). pääsääntöisesti meillä menee hyvin ja olen onnellinen tai ainakin uskon olevani... Seksi ei ole mitään järisyttävää, unelmien seksiä, enemmänkin se on hellää toisesta nauttimista. Ja harvoinhan näin pitkässä suhteessa seksi on järisyttävän ihanaa, vai? Mietin myös usein tulevaisuutta sillä tiedän tasan tarkkaan mitä mies haluaa, hän haluaa lapsia (monikossa siis) ja hän haluaa myös että nainen jää kotiäidiksi. toisaalta minulla ei ole mitään kotiäitiyttä vastaa mutta en vain ole varma onko minusta siihen. Rakastan työpaikkaani ja varsinkin työkavereitani ja siitä luopuminen saa minut surulliseksi. Enkä tiedä onko minusta olemaan lasten kanssa 24/7 ei se ainakaan aina kovin helppoa olisi. Olen miettinyt että sanoisin miehelleni minun tunteeni ja pyytäisin häiden lykkäämistä, mutta olen melko varma että silloin hän haluaisi erota lopullisesti, hän haluaa todella kiihkeästi vaimon ja lapsia, pelkää kai olevansa kohta liian vanha. Vai onkohan tämä ihan normaalia hää jännitystä? tahtoisin kuitenkin tehdä päätöksen jota en itse tulisi katumaan sillä nythän on kyse siitä mitä minä haluan elämältäni... Joskus vaan päätöksen teko on niin äärinmäisen vaikeata. olen myös miettinyt että puhuisin tästä ystävilleni mutta he ovat moneen kertaan sanoneet että olen onnen tyttö kun sain tuollaisen miehen (hehän näkevät vain miehen hyvät puolet, ei huonoja) pelkään että he pitävät minua tyhmänä jos menen tälläisestä asiasta vinkumaan. :( mutta antakaa te vinkkejä mitä minä teen??