Onko lastesi isä hyvä isä? Miksi tai miksei??

soisin kaikille lapsille yhtä hyvän isän. Hän hoitaa lapsia 5 päivää viikossa kun minä käyn töissä (miehen työvuorot ovat sellaiset) Tekee heille hyvää ruokaa, leikkii paljon yhdessä ja käy ulkona urheilemassa. Pojat ovat aivan haltioissaan isästänsä ja naapurin lapset kateellisia.... yksikin kysyi äidiltänsä "miksi meidän isä ei ole koskaan meidän kanssa ulkona?"



Isona pojat varmaan viimeistään tajuavat kuinka loisto isä heillä on ollut ja toivottavasti on jatkosakin. Valitsee mielummin lasten kanssa olemisen kuin lisäduunit.

että olisi noin hyvä isä... mutta kyllä se on jo tosi pitkään ollut selvää, että vaikka ei olisi valmis isä, on halukas kasvamaan isyyteen. Isyys on nykyään niin luonnollinen osa häntä, että en koe, että se olisi hirveästi muuttanut häntä. Ehkä hänellä on samanlainen ajatus vanhemmuudesta kuin minulla: en olisi ennen lapsia voinut uskoa, että minusta löytyy näin paljon rakkautta.



Mieheni on huumorintajuinen ja leikkisä isä, touhuaa lasten kanssa, leikkii ja ottaa mukaan kotitöihin. On hyvin kärsivällinen opettamaan asioita, selittämään ja selventämään. Huolehtii lasten arjesta, kyselee läksyjen perään, laittaa ruokaa, huolehtii herättämisestä, nukkumaanmenemisestä jne. Tekee kotitöitä yksin ja yhdessä minun kanssani eli antaa hyvää "miehenmallia". Hoitaa yhteyksiä kouluun ja päiväkotiin, vie harrastuksiin ja on kiinnostunut lasten kavereista. Tarvittaessa pitää kuitenkin kuria johdonmukaisesti ja yhteisen kasvatuslinjamme mukaan.



Kuitenkin ennenkaikkea antaa minun olla äiti omalla tavallani. Antaa tilaa ja arvostaa minua äitinä, vaimona ja naisena. Osoittaa rakkautta ja arvostusta minua ja lapsia kohtaan.



Ihana mies! Huonot puolet ovat onneksi aika pieniä...

Hän on perin juurin kunnollinen ja hyvä ihminen. Hän on ollut hyvin paljon poikansa kanssa tämän syntymästä saakka ja hoitanut häntä yhtä paljon kuin minäkin (siis ei "osallistunut" lapsen hoitoon). Tavatessamme minulle ei ollut prioriteetti numero yksi löytää hyvä isä lapselleni, koska en tuossa vaiheessa ollut vielä varma, haluanko itse äidiksi. Asiaa harkittiin yhdessä perusteellisesti, ja ratkaisu oli hyvä :-). En sanoisi, että isyys olisi muuttanut häntä paljoa. Sitä on kiva katsoa, miten onnellisuus ja rakkaus loistaa hänen kasvoiltaan joskus kun hän on pojan kanssa. Sellaista en olisi päässyt katselemaan samalla tavalla vierestä, jos olisimme tehneet toisenlaisen ratkaisun.



Hän on hyvä isä myös siinä mielessä, että on luotettava, avoin ja omistautunut puoliso minulle, eikä siten aiheuta stressiä ja murhetta lapsensa äidille. Tällainenkaan ei ihan itsestäänselvää ole. Olen miettinyt tätäkin puolta viime päivinä tavallista enemmän, kun sain yllättäen tietää eksäni olevan pettäjä - minunkin osani olisi voinut olla paljon huonompi.

Tapaa lasta säännöllisesti usein. Ei oel ikinä laiminlyönyt tapaamisia tai halunnut niitä vähentää.



Maksaa mukisematta elarit ja hankkii lapselle tarvittavia asioita, on kiinnostunut lapsen asioista yhtä paljon kuin silloin kuin asuimme kaikki samassa taloudessa.

Tapaa lasta säännöllisesti usein. Ei oel ikinä laiminlyönyt tapaamisia tai halunnut niitä vähentää.

Maksaa mukisematta elarit ja hankkii lapselle tarvittavia asioita, on kiinnostunut lapsen asioista yhtä paljon kuin silloin kuin asuimme kaikki samassa taloudessa.

Mieheni oli esikoisemme kohdalla 2 vuotta koti-isänä, koska halusi olla, olisi ollut pidempäänkin, jos olisi ollut taloudellisesti mahdollista. Ja jos olisi voinut kuopuksen synnyttää ja imettää, varmasti olisi vieläkin jäänyt koti-isäksi, ja minä olisin jatkanut töitä :) koskaan ei ole tarvinnut puhua hänen osallistumisestaan arkeen tai lasten hoitoon, hän on koko ajan oma-aloitteisesti hoitanut sen homman.



Mieheni hoitaa suurimman osan kotitöistä, hoitaa lapset ja lemmikit, ja minutkin, jos olen esim. sairaana, ihan sujuvasti, ja saa arjen rullaamaan hyvin. Hän osaa nähdä, mikä arjessa on olennaista, ja unohtaa sellaiset asiat, jotka olisi tietysti mukava hoitaa alta pois, mutta joilla ei oikeasti ole juuri nyt niinkään merkitystä. Hän osaa pysyä rauhallisena esikoisen uhmailun edessä, ja silloin harvoin, kun kuopus heräilee yöllä eikä nukahda heti syötyään, mieheni nousee ylös nukuttamaan vauvaa. Aamuisin saan nukkua niin pitkään kuin mahdollista, jos lapset heräävät puoli kuusi ja mies lähtee töihin vasta yhdeksältä, hän nousee hoitamaan lapset. Baarireissuilta ja muilta kavereiden kanssa oloriennoiltaan tulee ajoissa kotiin, koska haluaa olla aamulla nousemassa lasten kanssa. Töistäkin tulee suoraan kotiin, tai jos ei tule, ilmoittaa aina. Paitsi ajankäytössään, myös rahankäytössään pistää aina lasten edut edelle, eli jos lapset tarvitsevat uudet talvihaalarit, ja mulle tulee rahaa vasta kahden viikon päästä mutta miehellä on tänään palkkapäivä, hän ostaa ne haalarit tänään eikä itselleen jotakin uutta tavaraa.



Mulla olisi ja onkin paljon opittavaa miehestäni, ja olen oikeasti onnekas ja kiitollinen, että hänet miehekseni ja lasteni isäksi sain. Etukäteen en olisi tätä voinut arvata, koska olimme tunteneetkin kuukauden verran kun tulin raskaaksi. En todellakaan osannut arvata, millainen isä tai aviomies hän olisi, ja pakko sanoa, että on ollut tuuri tai varjelus mukana :)

tekee paljon töitä ja ei ymmärrä, että lapset kasvavat koko ajan ja kohta lähtevät omilleen. Töistä tullessaan töllöttää TV:ta tai pelaa jotain. Lapsilta ei kysele mitään eikä halaile. Välillä ottaa päähän kovastikin, hieno miehen malli lapsille...

Mies ottaa vastuun ja osallistuu lasten elämään. Hän tykkää olla lasten kanssa ja tekee lasten kanssa asioista (harrastuksia, lukee, sylittelee yms). On suht rauhallinen ja järkevä.



Mieheni oli isä jo tavatessani, joten tiesin jo suht hyvin millainen isä hän oli. Tosin erona oli että hän oli etäisä. Meidän lasten myötä hän on muuttunut seuraavissa asioissa:



- Meidän lasten myötä hän on muuttunut isänä kuitenkin siinä että edes hän ei ole aina maailman rauhallisin lasten kanssa, hänelläkin on välillä vähemman hyvät hetkensä. Nyt hän elää arkea lastensa kanssa ilman niitä lepopäiviä välissä. Eli ihan aina ei ole täydellinen isä, mutta hyvä kuitenkin.



- Lisäksi meidän lasten myötä hän on tarkempi jo arkirutiineista ja säännöistä, vaikka ei niissä edelleenkään ole kovin tiukka. Kuitenkin paremmin katsoo lasten nukkumaamenoajat, pelaamiset ja telkankatselut.

Mutta hieman hukassa joskus miehuutensa kanssa, siis lähinnä sen kanssa että mitä "saa" ja mitä "ei saa" tehdä. Meillä on yksi lapsi, leikki-ikäinen poika, ja mies kieltäytyy antamasta pusua suulle vaikka lapsi on huulet törröllään edessä. Hyvä jos poskelle suikkaa pikkusuukon, senkin harvemmin :/. Niin ei kuulemma "kuulu" vaan tehdä (kun lapsi oli pieni, suukotti jatkuvasti). Mieheni ei ole tippaakaan homokammoinen, joten siitäkään ei voi johtua.



Sitten hyviin puoliin: on jämpti isä vaikka itse henkilönä aika huithapeli. Skarppaa huomattavasti lapsen lähellä ja onnistuu pitämään rajoja vähän turhankin hyvin- suutuspäissään keksii uusia sääntöjä jotka sitten unohtaa myöhemmin. Nykyään mies on aika kireä, mutta se johtunee kiristyneestä työtahdista ja liian vähäisestä unesta (mitäs istuu öisin koneella!).

Viettää kyllä jonkin verran oma-aloitteisestikin aikaa lasten kanssa mutta en ole varma tykkääkö oikeasti olla lastemme kanssa vai tekeekö kaiken vain mun mieliksi.

Hermostuu lasten uhmakohtauksiin hieman liian herkästi, eikä oikein koskaan anna hellyyttä lapsille. Ottaa kyllä itkevän lapsen syliin mutta muuten ei sylittele.

ja heti tavatessamme tiesin asian. Ei hän muuten olisi avosylin ottanut vastaan yh:ta ja tämän nelivuotiasta poikaa.



Esikoisen siittäjä sen sijaan... hän ei ole mikään isä, häipyi ollessani rv13 (reilusti yli 13v sitten) ja tuon jälkeen ei ole näkynyt ei kuulunut. Eipä äijä tiedä minkä menetti.

Jo odotusaikana oli kiinnostunut vauvasta ja luki kirjasta, mitä missäkin kuussa vauvalle kehittyy. Nyt lapsemme on vuoden vanha ja isä on lapsen kanssa erittäin paljon. Keittää puurot, syöttää, vaihtaa vaippoja ja laittaa nukkumaan. Päivällä leikkii ja hassuttelee lapsen kanssa. Hänellä on hyviä periaatteita, joiden mukaan haluaa lastamme kasvattaa. Siitä olen erityisen ylpeä.



Tiesin jo tavatessamme, että miehestä tulisi hyvä isä. Hän puhui lapsista paljon ja siitä, mitä kaikkea haluaisi omien lasten kanssa tehdä. Oma lapsi oli ollut hänelle suuri haave. Hienoa, että se haave toteutui :)

...kyselen, että olethan puhunut miehesi kanssa asiasta? Usein ja toistuvasti, ei vain kerran tms.?

Mitä hän sanoo, kun kerrot, ettei mies näytä kovin hyvää miehen mallia? Tai että niin sinä kuin varmaan lapsetkin koette, ettei mies ole heistä juuri kiinnostunut? Miksi mies haluaa teidän kanssa asua? Miksi ei ole lainkaan kiinnostunut omista lapsistaan, kun ei kerran kysy mitään eikä halaile? Tässä ihan aluksi asiat, jotka tulevat mieleen.

P.S. hieno juttu, että tässä ketjussa pääosa isistä on hyviä isiä lapsilleen. Kiva lukea noita.

tekee paljon töitä ja ei ymmärrä, että lapset kasvavat koko ajan ja kohta lähtevät omilleen. Töistä tullessaan töllöttää TV:ta tai pelaa jotain. Lapsilta ei kysele mitään eikä halaile. Välillä ottaa päähän kovastikin, hieno miehen malli lapsille...

Hoitaa lapset yhtä taitavasti ja luotettavasti kuin minä, minulla ei ole mitään vaikeutta eikä morkkista jättää kaikkia kolmea isälleen, kun lähden vaikka viikonlopuksi mökille..



Tekee ruoat, pesee pyllyt ja hoitaa kaiken niinkuin minäkin, omalla tavallaan, mutta vähintäänkin yhtä hyvin.. Kuopus ei edes suostu minun nukutettavaksi, se on isin homma =)



Hoitaa myös yöheräämiset vaikka on töissä ja minä "vaan" kotona, aivan ihana.. En tiennyt tavatessamme, mutta tiesin hänet kiltiksi ja rehelliseksi, ihanaksi ihmiseksi.. Isyys on tehnyt hänestä entistäkin vastuuntuntoisemman ja ihanamman aviomiehen =)

Ei ymmärrä lasta eikä lasten tarpeita (eikä ole kiinnostunutkaan ymmärtämään). Ei kehu eikä kannusta, sen sijaan vaatii, komentelee, huutaa, haukkuu. Ns aiheesta, mutta usein ylireagoi.